Osa MS-tautia sairastavista kärsii kroonisista kivuista, joiden taustalla on monesti tuki- ja liikuntaelimistön kuormittuminen. Muita kipuoireyhtymiä ovat raajojen ja vartalon kivulloiset krampit, neuralgiset tuntemukset ja Lhermitten oire eli yläraajoihin ja vartalolle säteilevä sähköiskumainen tuntemus päätä eteen taivuttaessa.
Perusterveydenhuollossa kivun hoito on parhaimmillaan sairastavan ja kivun hoitoon perehtyneen lääkärin, fysioterapeutin, psykologin ja hoitajan yhteistyötä. Hermoperäisen eli neuropaattisen kivun hoidossa voidaan käyttää SNRI-lääkkeitä (venlafaksiini, duloksetiini), epilepsialääkkeitä (pregabaliini, gabapentiini) tai trisyklisiä masennuslääkkeitä (amitriptyliini, nortriptyliini).
Erikoissairaanhoidossa kolmoishermokivun ensisijaiseen hoitoon kuuluvat karbamatsepiini tai okskarbatsepiini. Toisin kuin idiopaattisessa kolmoishermosäryssä, aivorungon verisuonikirurgia ei auta, koska kysymyksessä ei ole hermojuuren verisuonikompressio.
Yöunta rikkova, toimintakykyä heikentävä tai työkyvyn vievä neuropaattinen kipu kuuluu kipupoliklinikan arvioon, jos tavanomaisella lääkityksillä tilannetta ei saada tyydyttäväksi. Kipupoliklinikalle aiottu MS-potilaan lähete lähetetään neurologian poliklinikalle, joka sopii jatkotoimista kipupoliklinikan kanssa. Vaikeimmista neuropaattisista kivuista kärsiviä potilaita hoidetaan neurologien ja kipupoliklinikan yhteistyönä.
Lue lisää:
