Lihasheikkous ja kohonnut lihastonus (spastisuus) merkkinä ylemmän liikehermon toimintahäiriöstä on tyypillistä MS-taudissa. Spastisuus on yleisempää alaraajoissa kuin yläraajoissa. Kohonnut lihastonus vaikeuttaa ja hidastaa lihastyötä, mutta toisaalta tukee kävelyä, kun lihasvoima on heikentynyt. Virtsateiden, kynsivallien ja ihon infektiot voivat provosoida spastisuutta. Itsehoidossa lihasvoimaa ylläpitävä harjoittelu ja lihaskireyttä helpottava venyttely ovat tärkeitä. Fysioterapia on keskeistä alaraajojen ja toimintaterapia yläraajojen kuntoutuksessa (Fysioterapia). Jos potilaalla ilmenee yläraajojen oireita sekä vaikeuksia suoriutua tarvitsemistaan ja haluamistaan päivittäisistä toiminnoista voidaan pyytää toimintaterapeutin arviota (Toimintaterapia).
Perusterveydenhuollossa spastisuuden lääkehoitoon kuuluvat baklofeeni ja titsanidiini. Erilainen vaikutusmekanismi tekee yhdistelmäkäytön mahdolliseksi. Kivulloisten öisten lihaskramppien hoidoksi voi kokeilla pienellä annoksella diatsepaamia (5-10 mg) tai klonatsepaamia (0,5 mg).
Erikoissairaanhoidossa voidaan lisälääkkeeksi harkita gabapentiiniä tai suusuihkeena THC/CBD-kannabinoidia. Fampridiinin on osoitettu nopeuttavan lyhyen matkan kävelyä. Se ei ole Kela-korvattava. Hoidon tehon arvioimiseksi aloitusvaiheessa tarvitaan fysioterapeutin arvio kävelymatkasta ennen lääkkeen aloitusta ja 2-4 vkon kohdalla lääkkeen aloittamisesta. Jos kävelymatka paranee yli 25%, lääkitystä voidaan pitää perusteltuna. 3,4-diaminopyridiini on samankaltainen hermoimpulssin kulkua hermosolujen välillä tehostava peruskorvattava erityislupavalmiste, jota voidaan kokeilla 10mgx3/vrk annostuksella erikoissairaanhoidossa. Alaraajojen proksimaalisten lähentäjä- ja koukistajalihasten spastisuuteen voi auttaa botuliinitoksiinia. Jos alaraajojen yleistyneen spastisuuden hoidon tulos jää puutteelliseksi isoillakin lääkeannoksilla tai jos lääkehoidon haittavaikutukset ovat kohtuuttomat, kannattaa harkita baklofeenipumppuhoitoa selkäydinnesteeseen.
Lue lisää:
