MS-tautiin liittyy sekä virtsan varastoimisen että tyhjentämisen ongelmia, usein molempia samanaikaisesti.
Perusterveydenhoidossa hoidon valinta perustuu virtsatieinfektion poissulkemiseen ja jäännösvirtsan määrään. Laajemmat tutkimukset ja urologin konsultaatio ovat tarpeen vain erityistapauksissa. Jos jäännösvirtsan tilavuus on alle 100 ml, yliaktiivisen virtsarakon ensisijainen lääkehoito on mirabegroni tai antikolinergi, joista vähiten keskushermostovaikutuksia on trospiumkloridilla. Jos jäännösvirtsan tilavuus on toistetusti yli 100 ml, ensisijaiseksi hoidoksi suositellaan omatoimista puhdasta toistokatetrointia 2–4 kertaa vuorokaudessa. Virtsatietulehduksen estolääkityksen aloittamiseen ei ole aihetta. Tyhjenemishäiriössä alfareseptoreiden salpaajat (alfutsosiini, tamsulosiini) ovat joskus käyttökelpoisia. Jos yliaktiivisen virtsarakon oireet jatkuvat, toistokatetroinnin rinnalle voidaan aloittaa mirabegroni tai antikolinerginen lääke. Kestokatetrihoitoon tulee suhtautua varauksellisesti ja suosia komplikaatioiden minimoimiseksi häpyluun yläpuolelta vatsanpeitteiden läpi rakkoon vietyä katetria.
Erikoissairaanhoidossa uroterapeutin ohjauksesta voi olla apua (Uroterapia). Jos ensisijaisten hoitomuotojen teho on riittämätön, voidaan yliaktiivisen virtsarakon hoitoon kokeilla rakonsisäisesti botulinumtoksiinia, jolloin yleensä samalla on aloitettava toistokatrointi. Myös sakraalisten hermojen neuromodulaatio voi tulla kyseeseen. Desmopressiini voi olla käyttökelpoinen tihentyneen öisen virtsaamispakon hoidossa.
