Tulehduksellista suolistosairautta sairastavan polku

[browser-shot url="https://khshp.palvelupolku.fi/rintasyopa/" width="1200" height="700"]

Kyselyt ja laskurit

Takaisin etusivulle

Psoriaasin hoitopolun eri vaiheissa potilasta pyydetään täyttämään mm. DLQI-elämänlaatukysely tai FINRISKI-laskuri. Tältä sivulta löytyvät myös terveydenhuollon ammattilaisille tarpeellisia työkaluja.

DLQI-elämänlaatukysely potilaille:

alla olevista linkeistä voit avata kyselyn ja tulostaa sen potilaalle täytettäväksi.

Laskurit:

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

MALLIARTIKKELI Hoidon tarpeen arviointi

Milloin sinun on syytä olla yhteydessä lääkäriin?

Ota yhteyttä terveydenhuoltoon, jos:

  1. perusvoiteet eivät rauhoita ihottumaa riittävästi
  2. oireet vaikuttavat mielialaasi tai elämänlaatuusi, esim. harrastuksiisi, sosiaaliseen elämään tai unenlaatuusi
  3. sinulla herää epäilys liitännäissairauksista
  4. koet jotain alla olevista nivelpsoriaasin oireista:
    • Nivelen punoitus, turvotus, kipu, arkuus ja aamujäykkyys
    • Aamuyöstä herättävä selkäkipu, joka helpottuu liikkumisella ja pahentuu levossa
    • Sormen tai varpaan turpoaminen makkaramaiseksi
    • Akillesjänteen kiinnityskohdan tai jalkapohjan kalvojänteen tulehdus

Miten voit valmistautua yhteydenottoon?

Ottaessasi yhteyttä, valmistaudu kertomaan tarkentavia tietoja. Mieti etukäteen ja kirjaa ylös seuraavia asioita:

  • Millä ihoalueilla ihottuma sijaitsee?
  • Miltä ihottuma näyttää? Onko se hilseilevä tai rikkonainen?
  • Miten ihottuma oireilee? Koetko kutinaa?
  • Onko suvussasi ihotauteja?
  • Miten olet hoitanut ihottumaa ja kuinka hoito on tehonnut?

Ota itse tai pyydä lähimmäistäsi ottamaan valokuvia ihottuma-alueesta hyvässä valaistuksessa. Tilanteesi voi olla erilainen siinä vaiheessa, kun pääset lääkärin vastaanotolle, joten on hyvä, että voit näyttää valokuvia ihottuman aiemmista vaiheista. Terveydenhuollon ammattilainen voi tällöin helpommin ja nopeammin arvioida hoidon tarvetta kuvien perusteella.

Mihin voit ottaa yhteyttä?

Ole yhteydessä omaan terveysasemaasi, työterveyshuoltoosi tai yksityiseen lääkäriasemaan.

Varha etusivu

Sisäinen linkki

Tarkistuslista hoidon tarpeen arviointiin

Ennen ajanvarausta, kysy potilaalta:

  • Milloin oireet ovat alkaneet / kuinka kauan ihottumaa on ollut?
  • Onko ihottuman lisäksi muita oireita, kuten kuumetta tai niveloireita?
  • Millä ihoalueilla ihottuma sijaitsee?
  • Miltä ihottuma näyttää (onko se hilseilevä, rikkonainen tms.?)
  • Miten ihottuma oireilee? Kutiseeko?
  • Onko suvussa ihotauteja?
  • Kuinka potilas on hoitanut ihottumaansa? Miten tämä hoito on auttanut?
  • Onko potilaalla valokuvia ihottumasta, joita hän voisi lähettää?

    MALLIARTIKKELI JAAKKO Hoidon tarpeen arviointi

    Milloin sinun on syytä olla yhteydessä lääkäriin?

    Ota yhteyttä terveydenhuoltoon, jos:

    • perusvoiteet eivät rauhoita ihottumaa riittävästi
    • oireet vaikuttavat mielialaasi tai elämänlaatuusi, esim. harrastuksiisi, sosiaaliseen elämään tai unenlaatuusi
    • sinulla herää epäilys liitännäissairauksista
    • koet jotain alla olevista nivelpsoriaasin oireista:
      • Nivelen punoitus, turvotus, kipu, arkuus ja aamujäykkyys
      • Aamuyöstä herättävä selkäkipu, joka helpottuu liikkumisella ja pahentuu levossa
      • Sormen tai varpaan turpoaminen makkaramaiseksi
      • Akillesjänteen kiinnityskohdan tai jalkapohjan kalvojänteen tulehdus

    Miten voit valmistautua yhteydenottoon?

    Ottaessasi yhteyttä, valmistaudu kertomaan tarkentavia tietoja. Mieti etukäteen ja kirjaa ylös seuraavia asioita:

    • Millä ihoalueilla ihottuma sijaitsee?
    • Miltä ihottuma näyttää? Onko se hilseilevä tai rikkonainen?
    • Miten ihottuma oireilee? Koetko kutinaa?
    • Onko suvussasi ihotauteja?
    • Miten olet hoitanut ihottumaa ja kuinka hoito on tehonnut?

    Ota itse tai pyydä lähimmäistäsi ottamaan valokuvia ihottuma-alueesta hyvässä valaistuksessa. Tilanteesi voi olla erilainen siinä vaiheessa, kun pääset lääkärin vastaanotolle, joten on hyvä, että voit näyttää valokuvia ihottuman aiemmista vaiheista. Terveydenhuollon ammattilainen voi tällöin helpommin ja nopeammin arvioida hoidon tarvetta kuvien perusteella.

    Mihin voit ottaa yhteyttä?

    Ole yhteydessä omaan terveysasemaasi, työterveyshuoltoosi tai yksityiseen lääkäriasemaan.

    Tarkistuslista hoidon tarpeen arviointiin

    Ennen ajanvarausta, kysy potilaalta:

    • Milloin oireet ovat alkaneet / kuinka kauan ihottumaa on ollut?
    • Onko ihottuman lisäksi muita oireita, kuten kuumetta tai niveloireita?
    • Millä ihoalueilla ihottuma sijaitsee?
    • Miltä ihottuma näyttää (onko se hilseilevä, rikkonainen tms.?)
    • Miten ihottuma oireilee? Kutiseeko?
    • Onko suvussa ihotauteja?
    • Kuinka potilas on hoitanut ihottumaansa? Miten tämä hoito on auttanut?
    • Onko potilaalla valokuvia ihottumasta, joita hän voisi lähettää?

      MALLIARTIKKELI TEEMU Hoidon tarpeen arviointi

      Milloin sinun on syytä olla yhteydessä lääkäriin?

      Ota yhteyttä terveydenhuoltoon, jos:

      1. perusvoiteet eivät rauhoita ihottumaa riittävästi
      2. oireet vaikuttavat mielialaasi tai elämänlaatuusi, esim. harrastuksiisi, sosiaaliseen elämään tai unenlaatuusi
      3. sinulla herää epäilys liitännäissairauksista
      4. koet jotain alla olevista nivelpsoriaasin oireista:
        • Nivelen punoitus, turvotus, kipu, arkuus ja aamujäykkyys
        • Aamuyöstä herättävä selkäkipu, joka helpottuu liikkumisella ja pahentuu levossa
        • Sormen tai varpaan turpoaminen makkaramaiseksi
        • Akillesjänteen kiinnityskohdan tai jalkapohjan kalvojänteen tulehdus lisätietoa hyvinvointialueen nettisivuilta

      Miten voit valmistautua yhteydenottoon?

      Ottaessasi yhteyttä, valmistaudu kertomaan tarkentavia tietoja. Mieti etukäteen ja kirjaa ylös seuraavia asioita:

      • Millä ihoalueilla ihottuma sijaitsee?
      • Miltä ihottuma näyttää? Onko se hilseilevä tai rikkonainen?
      • Miten ihottuma oireilee? Koetko kutinaa?
      • Onko suvussasi ihotauteja?
      • Miten olet hoitanut ihottumaa ja kuinka hoito on tehonnut?

      Ota itse tai pyydä lähimmäistäsi ottamaan valokuvia ihottuma-alueesta hyvässä valaistuksessa. Tilanteesi voi olla erilainen siinä vaiheessa, kun pääset lääkärin vastaanotolle, joten on hyvä, että voit näyttää valokuvia ihottuman aiemmista vaiheista. Terveydenhuollon ammattilainen voi tällöin helpommin ja nopeammin arvioida hoidon tarvetta kuvien perusteella.

      Mihin voit ottaa yhteyttä?

      Ole yhteydessä omaan terveysasemaasi, työterveyshuoltoosi tai yksityiseen lääkäriasemaan.

      Tarkistuslista hoidon tarpeen arviointiin

      Ennen ajanvarausta, kysy potilaalta:

      • Milloin oireet ovat alkaneet / kuinka kauan ihottumaa on ollut?
      • Onko ihottuman lisäksi muita oireita, kuten kuumetta tai niveloireita?
      • Millä ihoalueilla ihottuma sijaitsee?
      • Miltä ihottuma näyttää (onko se hilseilevä, rikkonainen tms.?)
      • Miten ihottuma oireilee? Kutiseeko?
      • Onko suvussa ihotauteja?
      • Kuinka potilas on hoitanut ihottumaansa? Miten tämä hoito on auttanut?
      • Onko potilaalla valokuvia ihottumasta, joita hän voisi lähettää?

        Hoitopolun esittely

        Takaisin etusivulle

        Varsinais-Suomen hyvinvointialueen psoriaasin hoitopolun tavoitteena on:

        • koostaa tietoutta psoriaasista sekä potilaalle, että ammattilaiselle
        • kirkastaa ohjeistuksia, tavoitteita ja toimintamalleja
        • selkeyttää hoidon porrastusta ja moniammatillisten hoitotiimien rooleja sekä vastuita auttaen ammattilaisia tunnistamaan tilanteet, joissa potilas tulisi lähettää erikoissairaanhoitoon
        • parantaa tiedonkulkua ja konsultaatiota erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja muiden sidosryhmien välillä.

        Hoitopolku sisältää mm.

        • potilaille suunnattuja ohjeita ja tietoa
        • ammattilaisille suunnatut ohjeet ja hoitolinjat niin psoriaasin tunnistamiseen, hoidon perusteisiin, kuin lievän sekä vaikean taudin lääkehoidon toteuttamiseen liittyen.

        Hoitopolun työryhmä:

        Hoitopolku on suunniteltu yhdessä Varsinais-Suomen hyvinvointialueen terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Pohjana hoitopolulle on toiminut Pohjois-Savon hyvinvointialueelle luotu hoitopolku.

        Edellinen artikkeli
        Seuraava artikkeli

        Sosiaaliturva

        Takaisin etusivulle

        Kelan etuudet ja muut sosiaalietuudet

        Kela:

        • Kela järjestää psoriaasia sairastaville erilaisia ryhmämuotoisia kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseja.
        • Kelan kautta voit saada lääkkeistä ja perusvoiteista korvauksia sekä matkakorvauksia ollessasi näihin oikeutettu.

        Psoriasisliitto:

        • Psoriasisliitto tarjoaa kursseja psoriaasia sairastaville lapsille, aikuisille sekä senioreille.
        • Psoriasisliiton tuetut lomat on tarkoitettu psoriaasia sairastaville sekä heidän perheilleen.

        Kela ja työeläkelaitokset:

        • Kela ja työeläkelaitokset järjestävät ammatillista kuntoutusta silloin, kun psoriaasi uhkaa työkykyä.

        Lisätietoa:

        Psoriasisliiton sivulta löydät perustietoa psoriaasia sairastavien sosiaaliturvasta, linkin järjestöjen sosiaaliturvaoppaaseen sekä tietoa psoriasisliiton palveluista. Tutustu ja kysy tarvittaessa lisätietoja!

        Edellinen artikkeli
        Seuraava artikkeli

        Liitännäissairaudet

        Takaisin etusivulle

        Psoriaatikoilla on muuta väestöä suurempi riski sairastua muihin sairauksiin, joita kutsutaan liitännäissairauksiksi.

        Liitännäissairauksista yleisimpiä ovat:

        • Verenpainetauti
        • Veren kohonneet rasva-arvot
        • Sepelvaltimotauti
        • Diabetes
        • Ylipaino
        • Tulehdukselliset suolistosairaudet
        • Masennus

        Miksi sinun on tärkeää tiedostaa liitännäissairauksien riskit?

        Sydän- ja verisuonisairaudet:

        • Vaikea psoriaasi aiheuttaa elimistöön laaja-alaisen tulehdustilan, joka lisää sepelvaltimotaudin riskiä. Sepelvaltimotauti on tärkein vaikeaan psoriaasiin liittyvän ylikuolleisuuden aiheuttaja.
        • Kohonneen sydän- ja verisuonitautien riskin vuoksi on keskeistä, että muut sydäntauteihin vaikuttavat riskitekijät hoidetaan mahdollisimman hyvin. Näitä ovat esimerkiksi korkea verenpaine, diabetes, korkea kolesteroli, ylipaino ja tupakointi.
        • Sydän- ja verisuonitautien ehkäisemiseksi on erittäin tärkeää, että niille altistavia tekijöitä saataisiin vältettyä. Psoriaatikon tulee pyrkiä terveisiin elämäntapoihin, jotka pitävät sisällään normaalipainoisuuden, säännöllisen liikunnan, tupakoimattomuuden ja korkeintaan kohtuullisen alkoholinkäytön.

        Muut liitännäissairaudet:

        • Psoriaasia sairastavilla on myös jonkin verran muuta väestöä enemmän muita tulehduksellisia sairauksia kuten tulehduksellisia suolistosairauksia (Crohnin tauti ja haavainen paksusuolentulehdus).
        • Psoriaasi voi vaikuttaa myös henkiseen hyvinvointiin ja aiheuttaa esimerkiksi masennusta. Otathan puheeksi lääkärisi tai hoitajasi kanssa iho-oireiden lisäksi myös muut mahdolliset oireesi. Kun oireita päästään hoitamaan mahdollisimman varhain, eivät niistä koituvat terveyshaitatkaan kasva.

        Jos alla olevat kysymykset mietityttävät, voit saada lisätietoa ja tukea alla olevia linkkejä klikkaamalla.

        Onko alkoholinkäyttösi kohtuullista?

        Tarvitsetko tukea tupakoinnin lopettamiseen?

        Ota yhteyttä omaan terveyskeskukseen mahdollisten jatkotutkimusten ohjelmoimista varten.

        Lisätietoa:

        Edellinen artikkeli
        Seuraava artikkeli

        Vertaistuki

        Takaisin etusivulle

        Useat psoriaasia sairastavat saavat voimaa ihon hoitamiseen vertaistuesta eli toiselta psoriaasia sairastavalta henkilöltä.

        Vertaistukea voi saada esimerkiksi psoriasisliiton vertaistukikursseilta tai olemalla yhteydessä paikalliseen psoriasisyhdistykseen.

        Vertaistukea tarjoavat tahot

        Edellinen artikkeli
        Seuraava artikkeli

        Hoidon arviointi

        Miten lääkäri arvioi hoitosi onnistumista?

        Lääkäri arvioi ihotilannettasi arviointikyselyiden avulla sekä vertaamalla tilannetta aikaisemmin otettuihin valokuviin. Myös omat kokemuksesi ovat tärkeitä hoidon onnistumisen arvioinnissa: miten olet itse kokenut hoidon auttaneen? Entä miten koet mielialasi ja elämänlaatusi muuttuneen hoidon myötä?

        Voit täyttää kyselyn ennen keskustelua lääkärin kanssa.

        Miten hoitosi jatkuu?

        Mikäli sinulle on ihotautilääkärin toimesta aloitettu tabletti- tai pistosmuotoinen lääkitys jatkuu hoitosi erikoissairaanhoidossa. Hoitoa arvioidaan ja tilanteen niin vaatiessa muutetaan. Mikäli tabletti- tai pistosmuotoisen lääkityksen tai valohoidon tarvetta ei enää ole, voidaan hoitosi siirtää takaisin perusterveydenhuoltoon.

        Mitä jatkoseurannan siirto perusterveydenhuoltoon tarkoittaa?

        Mikäli psoriaasin hoidoksi riittävät paikallis- eli voidehoidot, siirtyy  hoitosi takaisin perusterveydenhuoltoon, jossa myös voidereseptisi jatkossa uusitaan.

        Tavoitteet eri hoidoille

        Hoidon tavoitteena on minimoida oireet ja parantaa elämänlaatua sekä säilyttää potilaan työ- ja toimintakyky.

        Loppuarvio

        Tarkistuslista:

        • PASI
        • DLQI
        • Hoitoon sitoutumisen arviointi
        • Haittavaikutukset

        Potilaan jatkoseurannan siirtyessä perusterveydenhuoltoon

        Anna potilaalle tarvittavat tiedot hoidon jatkumisesta esim. paikallishoito-ohjeet. Kerro, miten potilas toimii, jos oireet taas pahenevat.

        Hoito

        Miten lääkäri arvioi, millainen hoito soveltuu sinulle parhaiten?

        Sinulle sopivinta hoitoa valittaessa lääkäri ottaa huomioon ihottumasi vaikeusasteen ja mahdolliset muut sairautesi. Lisäksi lääkäri arvioi eri hoitojen hyötyjä ja mahdollisia haittoja tai riskejä. Kaikki hoidot eivät sovi kaikille potilaille.

        Mitä onnistunut hoito edellyttää sinulta?

        Paikallishoidon onnistumiseen sinulta tarvitaan jaksamista voidella ihoa säännöllisesti. Paikallishoidon tulee lähtökohtaisesti toteutua myös mahdollisen tabletti- tai pistosmuotoisen sekä valohoidon ohessa.

        Valohoitojakson onnistumiseksi sinun tulee käydä hoidoissa säännöllisesti sovittujen aikataulujen mukaisesti. Ensimmäiset käyntikerrat ovat yleensä kolmesti viikossa ja jakson edetessä kahdesti viikossa. Käyntikertoja tarvitaan yleensä noin 20, jolloin jakson pituus on noin 1,5 kuukautta.

        Tablettihoitoon tulee sitoutua lääke ottamalla ja lääkkeen vaatimille laboratoriokokeille sovitun aikataulun mukaisesti hakeutumalla.

        Jos aloitat pistoshoidon, harjoittelet lääkkeen pistämistä hoitajan ohjauksessa vastaanotolla ennen hoidon aloitusta. Samalla käynnillä käytte läpi kokonaisvaltaisesti hoitoosi olennaisesti liittyvät asiat. Useimmat potilaat pistävät tämän jälkeen lääkkeen itse. Lääkkeen voi pistää sinulle myös esim. perheenjäsen. Lääkkeestä riippuen annostelu voi olla viikon – kolmen kuukauden välein.

        Hoidon valinta

        Hoitovalintaa on helpompi perustella, kun potilas on saanut hyvän ymmärryksen sairaudestaan isossa kuvassa. Tämä auttaa myös potilasta sitoutumaan saamiinsa hoito-ohjeisiin.

        • Paikallishoito eli perus- ja lääkevoiteet: Yleensä kaikki potilaat tarvitsevat paikallishoitoja. Valtaosalla potilaista ihottuman hoidoksi riittää paikallishoito. Näitä käytetään myös systeemilääkkeiden käytön aikana.
        • Valohoito: Potilaille, joilla ihottuma on rauhallinen kesällä ja vaikea talven pimeinä kuukausina.
        • Ensisijaiset/perinteiset systeemiset lääkkeet: metotreksaatti, asitretiini ja siklosporiini. Aloitetaan vaikeaan psoriaasiin tai jos psoriaasi ei reagoi riittävästi paikallishoidoille.
        • Toissijaiset systeemiset lääkkeet: biologiset lääkkeet. Käyttöaiheena vaikea läiskäpsoriaasi (PASI, BSA tai DLQI on suurempi kuin 10) aikuisilla, joilla ei ole ilmaantunut vastetta ensisijaisiin systeemisiin hoitoihin ja UV-valohoitoihin tai joille nämä hoidot ovat vasta-aiheisia tai sopimattomia.
        • Toissijaiset systeemiset lääkkeet: peroraaliset lääkkeet apremilasti ja deukravasitinibi.

        Tiedonkulku hoitojakson aikana

        Ihotautien poliklinikkaan hoitosuhteessa oleva potilas voi kysyä neuvoja ihottumansa hoitoon ihotautien poliklinikan sairaanhoitajalta vastaanoton yhteydessä tai soittamalla. Hoitaja ohjaa esimerkiksi ihon paikallishoitoon liittyvissä asioissa. Tarvittaessa hoitaja kysyy ohjeita ihotautilääkäriltä, mikäli on kyse esimerkiksi tablettilääkkeisiin tai pistettäviin lääkkeisiin liittyvistä kysymyksistä.

        Hoidon ohjaus

        Materiaalit oman työn tueksi

        Materiaalit potilaalle

        • Lääkekohtaiset potilasohjeet
        • Lääkeyritysten ja yhdistysten potilas- ja paikallishoito-ohjeet
        • Hyvinvointialueen potilasohjeet
        • Terveyskylä.fi: Psoriaasi
        • Psori.fi: Psoriasiksen hoito

        Potilaan vastuutus ja motivointi

        Psoriaasia sairastava voi toisinaan kokea haasteita tavallisissa arjen toimissa tai kokea hoitoväsymystä. Potilasta voi olla tarvetta motivoida hänelle sopivilla keinoilla. Yleensä jo pelkkä keskustelu auttaa, mutta potilasta on hyvä muistutella myös psoriasisyhdistyksen tarjoamasta vertaistuesta sekä taloudellisen tuen mahdollisuuksista.

        Lääkärin vastaanotto: Tutkimukset

        Minkälaisia tutkimuksia ihotautilääkäri tekee?

        Ihotautilääkäri arvioi ihottumasi vaikeusasteen tutkimalla ihon ja arvioimalla esimerkiksi ihottuman hilseilyä ja punoitusta. Tarvittaessa tehdään taustaselvittelyitä laboratorio- ja kuvantamistutkimusten muodossa eritoten mikäli harkitaan tabletti- tai pistosmuotoisen lääkkeen aloitusta. Mikäli ihottuman diagnoosi ei ole kliinisesti selvä, voidaan ottaa koepala.

        Miten eri arviot ja kyselyt vaikuttavat sinulle annettavaan hoitoon?

        Sopivimman hoitomuodon valinnassa ja ihottuman vaikeusasteen arvioimisessa käytetään usein apuna PASI-arviointityökalua (Psoriasis Area and Severity Index). PASI huomioi ihottuman laajuuden pään, vartalon ja ylä- ja alaraajojen alueilta erikseen arvioituna sekä läiskien punoituksen, paksuuden ja hilseilyn.

        Lääkäri laskee ihottuman PASI-arvon ihottuman ulkonäön perusteella. Myös sillä, kuinka paljon ihottuma vaikuttaa elämänlaatuusi, on vaikutusta hoitovalintaan.

        Miksi sinun on tärkeää tiedostaa liitännäissairauksien riskit?

        Vaikea psoriaasi aiheuttaa elimistöön laaja-alaisen tulehdustilan, joka lisää sepelvaltimotaudin riskiä. Kohonneen sydän- ja verisuonitautien riskin vuoksi on erittäin tärkeää, että muut sydäntauteihin vaikuttavat riskitekijät hoidetaan mahdollisimman hyvin. Näitä ovat esimerkiksi korkea verenpaine, diabetes, korkea kolesteroli ylipaino ja tupakointi.

        Psoriaasi voi vaikuttaa myös henkiseen hyvinvointiin ja aiheuttaa esimerkiksi masennusta. Otathan puheeksi lääkärisi tai hoitajasi kanssa iho-oireiden lisäksi myös muut mahdolliset oireesi. Kun oireita päästään hoitamaan mahdollisimman varhain, eivät niistä koituvat terveyshaitatkaan kasva.

        Miten saavut ihotautipoliklinikan vastaanotolle?

        Ihotautipoliklinikan vastaanotolle saavut lääkärin lähetteen tai suunnitellun vastaanottoajan perusteella. Ajat lähetetään pääosin postitse. Kiireelliselle vastaanotolle saat kutsun puhelimitse.

        Turku:

        • Tyksin ihotautien poliklinikka sijaitsee Tyks T-sairaalan B-osan 2. kerroksessa, pääsisäänkäynnin vieressä.
        • Sairaala-alueella on maksullinen parkkihalli sekä sairaalan etupihalla on muutama lyhyempi aikainen maksullinen parkkipaikka.
        • Ajanvarauksen siirtoon tai peruutukseen liittyvissä asioissa voit olla yhteydessä puhelimitse numeroon 02 313 1620
        • Palveluajat: Maanantai – perjantai 12:00-14:00.
        • Tyks: Lisätietoa ihotautien ja allergologian palveluista

        Psoriaasin hoito

        Potilaan hoito valitaan yksilöllisesti. Hoidon tavoitteina ovat oireiden minimointi, elämänlaadun parantaminen ja työ- ja toimintakyvyn säilyttäminen. Nivelpsoriaasissa pyritään lisäksi reumaattisen tulehduksen sammuttamiseen. Lievän ihopsoriaasin hoidoksi riittää paikallishoito eli perusvoiteet, kortikosteroidivoiteet ja D-vitamiinivoiteet sekä näiden yhdistelmät. Jos paikallishoito ei riitä, psoriasista hoidetaan UVB- tai PUVA –valohoidolla. Sisäistä eli systeemistä lääkehoitoa käytetään, kun muut hoitomuodot eivät tehoa riittävästi tai ne eivät ole käytettävissä. Ensilinjan sisäisisä lääkkeitä ovat asitretiini ja metotreksaatti. Biologisia lääkkeitä käytetään vaikeaa psoriasista sairastavilla potilailla silloin, kun muilla systeemisillä hoidoilla ei saavuteta riittävää hoitovastetta.

        Tarkistuslista:

        1. Diagnoosin varmistus
          • Kliininen kuva ja tarvittaessa koepala
        2. Potilaan itsehoidosta kysyminen, hoidon ohjeistuksen mukaisen toteutumisen varmistus.
        3. Arviointi
        4. Niveloireiden tarkistus
          • Tarvittaessa lähete reumatologialle
        5. Erityisalueden tarkistus
          • kynnet, genitaalialue, hiuspohja, kasvot
        6. Lääkityksen aloitukseen liittyvät asiat
          • Verikokeet
          • Kuvantamiset
        7. Rokotuskattavuuden tarkistus
          • Kun ollaan aloittamassa immuunipuolustukseen vaikuttavia lääkkeitä, kuten metotreksaattia tai biologista hoitoa
        8. Hammaslääkärin arvio
          • Tarvitaan, kun ollaan aloittamassa immuunipuolustukseen vaikuttavia lääkkeitä, kuten metotreksaatti tai biologiset hoidot
          • Kaikkien psoriaatikkojen tulisi ylläpitää hampaiden hyvää terveyttä, koska myös tulehdus hammasjuuressa voi pahentaa psoriaasia
        9. Hoidon ohjaus ja tarvittaessa elintapaohjaus

        Liitännäisairauksien puheeksi ottaminen

        Liitännäissairauksien (mm. valtimotaudit ja diabetes) riski on psoriaasipotilailla suurentunut, joten niitä pitää seuloa ja hoitaa ajoissa. Liitännäissairaudet on huomioitava potilaan seurannassa ja kokonaisvaltaisessa hoidossa. Potilasta kannustetaan terveisiin elämäntapoihin, kuten normaalipainoisuuteen, säännölliseen liikuntaan, tupakoimattomuuteen ja korkeintaan kohtuulliseen alkoholinkäyttöön.

        Roolit ja vastuut

        Lääkärin vastaanoton yhteydessä potilas voi saada ohjausta myös hoitajan vastaanotolla. Tarvittaessa hoitaja antaa potilaalle tietoa psoriaasista sairautena ja ohjaa ihon paikallishoitoa (mm. perusvoiteet, kortikosteroidivoiteet, peittohoidot sekä voidepesut). Sopivan perusvoiteen löytämiseksi potilaalle voidaan antaa vastaanoton yhteydessä näytteitä kokeiltavaksi kotona. Vastaanoton yhteydessä potilasta voidaan myös ohjata lääkehoidon toteutuksessa ja antaa pistos-ohjausta.

        Valohoidot toteutetaan hoitajavastaanottoina, joiden yhteydessä annetaan myös paikallishoito-ohjausta sekä ohjataan hoidon toteuttamisen periaatteet. Ihotautien poliklinikalla hoitosuhteessa olevat potilaat voivat kysyä hoitoon liittyvistä asioista poliklinikan puhelinnumerosta.

        Elintapaohjaus

        Mielenterveys

        Psoriaasiin voi liittyä ahdistusta ja masennusta. Tämä on huomioitava hoitopäätöksissä. Potilaskyselyissä merkittävin elämänlaatuun vaikuttava tekijä on ollut ihon kutina. Stressiä aiheuttavat myös ihottuman näkyminen muille, jatkuva hoidon tarve ja riittämätön hoitotulos. Potilas voi myös alkaa välttää sosiaalisia tilanteita tai haasteita työssä tai yksityiselämässä. Osalle potilaista nämä seikat voivat vaikuttaa masennuksen syntyyn.

        Vinkkejä mielen hyvinvointiin:

        Alkoholi

        Runsas alkoholinkäyttö suurentaa läiskäpsoriaasin ilmaantumisen riskiä ja pahentaa sen oireita. Alkoholin käytössä tulee huomioida kohtuullisuus.

        Tupakointi

        Tupakointi vaikuttaa koko elimistöön ja lisää vaaraa sairastua muun muassa sydän- ja verisuonitauteihin, keuhkoahtaumaan, erilaisiin syöpiin ja osteoporoosiin. Tupakoinnin lopettaminen tukee terveellisiä elämäntapoja ja mahdollistaa psoriaatikon paremman elämänlaadun hallintaa.

        Ruokavalio

        Ei ole voitu osoittaa, että millään erityisellä ruokavaliolla voitaisiin vaikuttaa psoriaasin puhkeamiseen tai vaikeusasteeseen. Tärkeintä on syödä monipuolisesti ja mahdollisimman terveellisesti sekä välttää ylipainon kertymistä. Psoriaatikon tulisi keskittyä terveyttä edistäviin ruokavalintoihin. Tämä onnistuu tutuilla suomalaisilla elintarvikkeilla ja ravitsemussuositusten mukaisilla ruoka-annoksilla.

        Painon vähentämistä ja pysyvää painonhallintaa tukeva ruokailu:

        • säännöllinen aamupala ja ateriarytmi: 5 ruokailukertaa päivittäin
        • sopiva annoskoko
        • monipuolinen terveellinen arkiruoka ja terveelliset välipalat (pähkinät, mantelit ja siemenet ovat hyvä rasvanlähde)
        • kasvisten, marjojen, hedelmien, kalan, siemenien ja palkokasvien käytön lisääminen
        • täysjyväviljan käyttö ja runsaasti kovaa eli tyydyttynyttä rasvaa sisältävien tuotteiden vaihtaminen rasvattomiin tai vähärasvaisiin (leivälle pehmeää margariinia, salaattiin öljykastiketta, vähärasvaisten tai rasvattomien liha- ja maitovalmisteiden ja juustojen valitseminen)
        • sokerin, tyydyttyneen rasvan, punaisen lihan ja leikkeleiden sekä suolan käytön vähentäminen.
        • Kaypahoito.fi: Lihavuus aikuisilla

        Liikunta

        Painonhallintaa edistävät päivittäinen arkiaktiivisuus, istumisen ja muun paikallaanolon vähentäminen ja vapaa-ajan liikunta. Erityisesti tuetaan sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole fyysisesti aktiivisia tai eivät liiku liikuntasuositusten mukaisesti. Liikunta parantaa myös mielenterveyttä. Liikunnalla on monia biologisia, sosiaalisia ja psyykkisiä vaikutuksia. Psyykkisistä vaikutuksista keskeisin lienee liikunnan mielihyvää aikaansaava vaikutus.

        Tukea psoriasiksen kanssa elämiseen

        Psoriasisliitto tarjoaa palveluja, jotka auttavat psoriasista sairastavia ja heidän läheisiään sairauden eri vaiheissa. Tukea ja neuvoja voi saada muun muassa Psorilinjan kautta, vertaistukea paikallisyhdistyksen toiminnan kautta, tietoa ja kokemuksia Ihon aika lehdestä sekä liitto järjestää ulkomailla- ja alueellisesti toteutettavia kursseja.

        Psoriasislääkkeet ovat pääasiassa peruskorvattavia ja nivelpsoriasiksen lääkkeet joko perus- tai erityiskorvattavia. Perusvoiteet ovat peruskorvattavia, kun reseptissä on merkintä ”pitkäaikaisen ihotaudin hoitoon”

        Suurista lääkekustannuksista saa lisäkorvausta, kun saman kalenterivuoden aikana korvatuista lääkkeistä, kliinisistä ravintovalmisteista ja perusvoiteista maksetut omavastuuosuudet ylittävät 626,94 euroa. Tämän jälkeen potilas maksaa korvattavista reseptilääkkeistä loppuvuoden ainoastaan 2,50 euroa lääkettä kohti.

        Kela korvaa asiakkaiden matkat pääsääntöisesti halvimman käytettävissä olevan matkustustavan mukaan, mutta terveydentila ratkaisee voiko potilas saada  korvauksen erityisajoneuvolla vastaanotolle tulemiseen.

        Apua sosiaaliturvaetuuksien, palveluiden ja tukien hakemiseen kannattaa pyytää sosiaalityöntekijältä.

        Lisätiedot

        Lähete

        Miten lääkäri arvioi, hyötyisitkö lähetteestä ihotautilääkärin vastaanotolle?

        Lääkäri arvioi ihottuman pinta-alaa, vaikeusastetta, sekä vaikutusta päivittäisiin toimiin ja elämänlaatuun.  Lääkäri arvioi myös, onko ihottumaa sellaisilla alueilla, jotka vaikuttavat päivittäisiin toimiin tai elämänlaatuun (esim. kädet) sekä sitä, kuinka voidehoidot ovat rauhoittaneet ihottumaa. Lääkäri voi tehdä lähetteen ihotautilääkärille, jos ihottuma on laaja-alainen, haittaa päivittäisiä toimia tai ei parane riittävästi voidehoidoilla.

        Kuinka kauan erikoissairaanhoitoon pääsy kestää?

        Yleislääkäri voi ensin olla yhteydessä ihotautilääkäriin ja kysyä hoito-ohjeita. Jos ihotautilääkäri arvioi vastaanoton tarpeelliseksi, saat kutsun vastaanotolle.

        Miten toimit lähetteen saatuasi?

        Lähetteen perusteella ihotautilääkäri on voinut suunnitella esim. laboratoriokokeita otettavaksi ennen vastaanottoa. Kutsukirjeessä kerrotaan, jos sinun tulee käydä laboratoriokokeissa ennen vastaanotolle tuloa, ja miten silloin toimit.

        Mikäli hammaslääkärikäynnistä on pitkä aika, on hampaiston tilanne hyvä kartoittaa hammaslääkärin toimesta jo ennen vastaanottoa. Hampaiston hoitamattomat infektiot voivat toimia psoriaasia pahentavina tekijöinä ja estää tiettyjen tabletti- ja pistosmuotoisten lääkitysten käytön.

        Konsultaatio ennen lähetettä erikoissairaanhoitoon

        Tarvittaessa konsultoi ihotautilääkäriä ennen lähetettä, joko soittamalla tai konsultaatiopyyntönä.

        Kuvat lähetteen liitteenä auttavat ihotautilääkäriä arvioinnissa:

        • Ota koko kehon kuvat, joista hahmottaa ihottuman laajuuden.
        • Ota lisäksi tarvittaessa tarkempia kuvia yksittäisistä läiskistä.

        Potilaan lähettämistä erikoissairaanhoitoon tulee harkita mikäli:

        • Kyseessä on nopeasti laajeneva, laaja-alainen tai vaikea psoriaasi.
        • Kyseessä on lasten ihopsoriaasi tai sen epäily.
        • Kyseessä on pienialainen psoriaasi, joka:
          • ei reagoi asianmukaiseen paikallishoitoon (diagnoosin tarkistus)
          • aiheuttaa työkykyongelman (esim. kämmenpsoriaasi)
          • aiheuttaa kohtuutonta subjektiivista haittaa (esim. kasvopsoriaasi tai genitaalialueen psoriaasi)
        • Tarvitaan hoidonohjausta tai sairautta koskevia lisätietoja.
        • Kyseessä on vahvojen kortikosteroidivoiteiden liikakäyttö tai riippuvuus niistä.

        Toimintaohjeet lähettämistä harkittaessa

        • Eritoten pienialaisen psoriaasin ollessa kysymyksessä tulee varmistaa, että asianmukainen paikallishoito on varmasti toteutunut ohjeistetusti.
        • Määritä DLQI ja PASI.
        • Jo potilaan lähettämistä arvioitaessa on hyvä alustavasti keskustella erikoissairaanhoidon hoitovaihtoehdoista (valohoidot ja systeemilääkitykset) ja systeemilääkitysten vaatimasta sitoutumistarpeesta, lääkitysten pitkäkestoisuudesta, niiden vaatimasta laboratoriokoeseurannasta ja esivalmisteluista.
        • Kartoita potentiaalisia psoriaasia laukaisevia tai sitä pahentavia tekijöitä (kuten stressi, masennus, infektiot (eritoten hampaiston ja nielun)) ja puutu mahdollisuuksien mukaan näihin.
        • Kartoita liitännäissairaudet ja järjestä näiden asianmukainen hoito perusterveydenhuollossa.

        Kyselyt ja laskurit

        Lisätietoja

        Käypä hoito: Psoriaasi ja nivelpsoriaasi

        Jatkoseuranta

        Milloin sinun on syytä olla uudestaan yhteydessä lääkäriin?

        Ole uudelleen yhteydessä terveydenhuollon yksikköön, mikäli ihottumasi ei riittävästi rauhoitu ohjeistuksen mukaisesti toteutetusta hoidosta huolimatta tai ihotilanne muutoin hankaloituu olennaisesti.

        Miten voit itse arvioida hoidon vaikutusta?

        Voit seurata hoitovastetta helpoiten valokuvien avulla. Sinun kannattaa siis ajoittain kuvata ihottuma-alueitasi ja verrata ajankohtaista tilannetta aiempaan.

        Hoidon myötä läiskät vaalenevat ja hilseily vähenee. Läiskien jälkeen ihottuma-alueelle voi jäädä vaaleanruskeaa pigmentaatiota tulehduksen seurauksena.

        Miten toimit, jos oireesi taas pahenevat?

        Ota yhteyttä perusterveydenhuoltoon eli terveyskeskukseen tai työterveyshuoltoon, jossa paikallishoitoa voidaan arvioida tai jossa sinulle voidaan tarvittaessa tehdä uusi lähete ihotautilääkärille.

        Mistä saat tukea, jos tunnet masennuksen oireita?

        Ota herkästi yhteyttä omaan terveyskeskukseen tai työterveyshuoltoon, mikäli tunnet olosi masentuneeksi tai ahdistuneeksi. Tukea on saatavilla myös olla Psoriasisliiton ja paikallisyhdistyksen kautta.

        Mistä saat tukea psoriaasin kanssa elämiseen?

        Psoriasisliitto ja paikallisyhdistykset tarjoavat tukea, palveluita ja kursseja, jotka auttavat sinua ja läheisiäsi sairauden eri vaiheissa. Tutustu myös Kelan kuntoutusmahdollisuuksiin.

        Mistä voit saada taloudellista tukea psoriaasin kanssa elämiseen?

        Psoriaasilääkkeet ovat pääasiassa peruskorvattavia. Peruskorjattavuus on merkitty lääkereseptiin ilmaisulla ”pitkäaikaisen ihotaudin hoitoon”. Nivelpsoriaasin lääkkeet ovat joko perus- tai erityiskorvattavia. Saat suurista lääkekustannuksista lisäkorvausta, kun saman kalenterivuoden aikana korvatuista lääkkeistä, kliinisistä ravintovalmisteista ja perusvoiteista maksetut omavastuuosuutesi ylittävät 626,94 euroa. Tämän jälkeen maksat korvattavista reseptilääkkeistä ainoastaan 2,50 euroa lääkettä kohden loppuvuoden ajan. Kela korvaa matkasi pääsääntöisesti halvimman käytettävissä olevan matkustustavan mukaan, mutta terveydentilasi ratkaisee, voitko saada korvauksen erityisajoneuvolla vastaanotolle tulemiseen.

        Apua sosiaaliturvaetuuksien, palveluiden ja tukien hakemiseen kannattaa pyytää sosiaalityöntekijältä.

        Arviointi

        Tarkistuslista arviointiin:

        • Valokuvaus: Ota koko kehon kuvat, joista hahmottaa ihottuman laajuuden sekä tarvittaessa tarkempia kuvia yksittäisistä läiskistä.
        • Potilaan oma kokemus hoitovasteesta
        • Potilaan oma kokemus hoitoväsymyksestä (voi tulla muun sairauden takia, jolloin psoriaasin hoito kärsii)
        • Potilaan oma kokemus mielialan/ elämänlaadun kohenemisesta?
        • Muutokset DLQI-tuloksissa
        • PASI

        Liitännäissairaudet

        Selvitä potilaan liitännäissairaudet ja niiden hoitotasapaino.

        Kuntoutusmahdollisuudet

        Muu tuki potilaalle

        Kerro potilaalle, mistä hän voin saada vertaistukea ja lisätietoa. Kerro potilaalle myös taloudellisen tuen mahdollisuuksista ja ohjaa hänet tarvittaessa sosiaalityöntekijän luokse.

        Potilaan oltua erikoissairaanhoidossa

        • Loppuarvion tarkistus

        Hoito

        • Suurin osa lieväoireisista psoriaasipotilaista voidaan hoitaa perusterveydenhuollossa.
        • Mikäli paikallishoidolla tai luonnonvalohoidolla ei saada toivottavia vaikutuksia, voidaan potilas ohjata lähetteellä ihotautien poliklinikalle.

        Mitkä ovat yleisimmät psoriaasin hoitovaihtoehdot?

        Jos ihottumasi on lievää ja vähäoireista, riittää hoidoksi yleislääkärin määräämä paikallishoito, eli käytännössä perusvoiteet sekä kortisonivoiteet ja D-vitamiinijohdokset.

        Perusvoiteet pehmentävät ja kosteuttavat psoriaasia sairastavan ihoa. Vaikka perusvoiteet eivät sinällään hoida itse tautia, ne ovat tärkeä osa perushoitoa, koska ihon kuivuus ylläpitää psoriaasin iho-oireita. Sopiva perusvoide vähentää ihon kutinaa, hilseilyä ja arkuutta.

        Ohuilla ihoalueilla, kuten kasvoilla ja taivealueilla esiintyvän psoriaasin hoidossa käytetään yleensä keskivahvoja kortisonivoiteita.

        Paksummilla ihoalueilla käytetään vahvoja tai joskus erittäin vahvoja kortisonivoiteita. Kortisonivoiteita tulee käyttää kuurimuotoisesti lääkärin ohjeen mukaan, jotta vältetään haittavaikutukset. Kuurimuotoinen käyttö tarkoittaa käytännössä kortikosteroidia sisältävän paikallishoitovalmisteen päivittäistä käyttöä ihottuma-alueelle ohjeistetun pituisen ajan, jonka jälkeen pidetään hoidetulle ihoalueelle kortikosteroidia sisältävistä paikallishoitovalmisteista vähintään edeltävästi toteutetun kuurin pituinen käyttötauko tai jatketaan kahdesti viikossa tapahtuvalla ylläpitohoidolla.

        Kortikosteroidivoiteet ja D-vitamiinijohdokset, kuten kalsipotrioli ja kalsitrioli, lievittävät oireita ja rauhoittavat tulehdusta sekä lievittävät kutinaa. Paikallishoidon loputtua oireet uusiutuvat yleensä melko nopeasti. Ylläpitohoidolla kahtena päivänä viikossa on mahdollista estää uusiutumista.

        Useat lieväoireiset psoriaatikot hyötyvät myös auringonvalosta.

        Mitä muita hoitovaihtoehtoja on?

        Jos paikallishoito ei riitä ja sinulla diagnosoidaan keskivaikea tai vaikea psoriaasi, ihotautilääkäri voi määrätä jotakin seuraavista hoitovaihtoehdoista:

        • Valohoito (UVB- tai PUVA-valohoidon on todettu lievittävän oireita pidemmän aikaa paikallishoitoon verrattuna)
        • Systeeminen eli sisäinen lääkehoito (lääke annetaan tablettien tai pistosten muodossa)

        Miten voit itse vaikuttaa hoidon onnistumiseen?

        Paikallishoito onnistuu parhaiten, kun jaksat noudattaa hoito-ohjeita ja voidella ihoasi ohjeistuksen mukaisesti.

        Elintavoillasi voit vaikuttaa psoriaasiin ja hoidon onnistumiseen. Ylipainon lisäksi stressi, masentuneisuus, tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö suurentavat selvästi riskiä psoriaasin puhkeamiseen, ja pahentavat sen oireita. Myös lapsilla ylipaino lisää riskiä sairastua psoriaasiin. Ylipaino voi myös heikentää hoidon tehoa. Aikuisilla tupakointi moninkertaistaa psoriaasin puhkeamisen todennäköisyyden, jos potilaalla on perinnöllinen riski sairastua psoriaasiin. Psoriaasin kannalta on hyödyllistä pyrkiä säilyttämään normaalipainoisuus, harrastaa säännöllisesti itselle mieluista liikuntaa, välttää tupakointia ja käyttää alkoholia korkeintaan kohtuudella.

        Mitä haittavaikutuksia paikallishoidolla voi olla?

        Käytä lääkevoiteita lääkärin ohjeen mukaisesti kuurimuotoisesti. Vahvojen kortikosterioidivoiteiden pitkäaikainen, yhtäjaksoinen käyttö voi ohentaa ihoa. Käyttötauot hoitojaksojen välissä suojaavat haittavaikutuksilta.

        Milloin sinun on syytä olla uudestaan yhteydessä lääkäriin?

        Ole uudelleen yhteydessä terveydenhuollon yksikköön, mikäli ihottumasi ei ole rauhoittunut riittävästi sinulle määrätyillä hoidoilla.

        Miten nivelpsoriaasia hoidetaan?

        Nivelpsoriaasia hoidetaan yleisimmin tulehduskipu- ja reumalääkkeillä. Nivelten ja tulehtuneiden jänteiden paikallishoitoon voidaan hyödyntää myös kortisonipistoksia. Oikeanlainen liikunta lievittää jäykkyyttä ja kipua.

        Lisätietoja

        Arviointi

        Tee kliininen arvio, määritä PASI-indeksi ja ota tarvittaessa koepala.

        Oikean hoidon valinta

        • Perusvoiteet
          • Kaikille potilaille riippumatta muista hoidoista
        • Kortikosteroidivoiteet
        • Yhdistelmävoiteet:
          • Hilseen kuorinta: Salisyylihappo + vahva kortikosteroidi (beetametasoni)
          • Kalsipotrioli + vahva kortikosteroidi (beetametasoni)
            • Tehokkaampia kuin pelkkä kortikosteroidi, mutta hieman kalliimpia
        • Ohuille ihoalueille (kasvot, korvat, kaula, taipeet) käytetään keskivahvoja kortikosteroidivoiteita ja kalsineuriininestäjävoiteita, kuten takrolimuusivoidetta
        • Paksuille ihoalueille (vartalo ja raajat) käytetään vahvoja kortikosteroidivoiteita kuten beetametasonia tai yhdistelmävalmisteita

        Anna potilaalle hoito-ohjeet, joita hänen on helppo ymmärtää ja noudattaa. Ohjaa potilas tarvittaessa hoitajan vastaanotolle perusteellisempaa hoidonohjausta varten.

        Potilaan tarvitsema muu tuki

        Ohjaa potilasta eri tukimuotojen pariin.

        Liitännäissairaudet

        Psoriaatikoilla on muuta väestöä suurempi riski sairastua muihin sairauksiin psoriaasin lisäksi. Näistä liitännäissairauksista yleisimpiä ovat:

        • Verenpainetauti
        • Veren kohonneet rasva-arvot
        • Sepelvaltimotauti
        • Diabetes
        • Ylipaino
        • Tulehdukselliset suolistosairaudet
        • Masennus

        Huomioi potilaan hoidon kokonaisvaltaisessa suunnittelussa myös liitännäissairauksien ennaltaehkäisy ja/tai hoito. Potilasta kannustetaan terveisiin elämäntapoihin, kuten normaalipainoisuuteen, säännölliseen liikuntaan, tupakoimattomuuteen ja korkeintaan kohtuulliseen alkoholinkäyttöön.

        Huomioi myös mahdolliset psoriaasia pahentavat tekijät kuten infektiot (eritoten hampaisto).

        Lääkärin vastaanotto: Tutkimukset ja diagnoosi

        Miten valmistaudut ensimmäiseen vastaanottokäyntiin?

        Ensimmäiseen vastaanottokäyntiin on hyvä valmistautua huolellisesti:

        • Ota valokuvia ihottumasta ja sen mahdollisista muutoksista
        • Mieti, mitä hoitoja olet jo kokeillut ja miten ne ovat vaikuttaneet
        • Selvitä etukäteen, onko suvussasi ihosairauksia
        • Listaa kaikki lääkkeet ja luontaistuotteet, joita käytät
        • Muista myös mainita muut oleelliset asiat, kuten allergiat tai raskaus.
        • Mikäli hammaslääkärikäynnistä on pitkä aika, on hampaiston tilanne hyvä kartoittaa hammaslääkärin toimesta jo ennen vastaanottoa. Hampaiston hoitamattomat infektiot voivat toimia psoriaasia pahentavina tekijöinä ja estää tiettyjen tabletti- ja pistosmuotoisten lääkitysten käytön.

        Mitä ensimmäisellä vastaanottokäynnillä tapahtuu?

        Ensimmäisellä vastaanotolla koko ihosi tutkitaan ihottuma-aluetta laajemmin, jotta oirekuva saadaan kartoitettua. Usein psoriaasin ulkonäkö on tyypillinen, minkä vuoksi lääkäri voi tehdä varman diagnoosin jo ihottuman ulkonäön ja sijainnin perusteella. Joskus diagnoosin tueksi otetaan iholta koepala, jolloin patologi vahvistaa diagnoosin mikroskooppitutkimusten perusteella.

        Näin lääkäri tekee diagnoosin:

        • Kysymällä muista oireista
        • Tarkastelemalla ihoa
        • Ottamalla tarvittaessa koepalan diagnoosin varmistamiseksi. Koepala otetaan muutaman millimetrin läpimittaisella putkiveitsellä, eli stanssilla.

        Lisätietoja

        Potilaan tilanteen kokonaisvaltainen ymmärtäminen

        Kun potilaalla on ihottumaa, hänen laaja riisuttamisensa vastaanottokäynnin yhteydessä on tärkeää. Usein potilas näyttää vain tiettyä ihottumaläiskää ihollaan, vaikka muualla vartalossa saattaa olla paljonkin kliinisiä vinkkejä tilanteesta.

        Jos kyseessä on hoitajan vastaanotto, jonne lääkäri tulee arvioimaan potilaan, on potilas hyvä riisuttaa valmiiksi ennen lääkärin saapumista.

        Ammattilaisen tulee muistaa, että psoriaasiin liittyy usein sydän- ja verisuonisairauksia ja toisaalta mielenterveyden häiriöitä kuten masennusta ja ahdistuneisuutta.

        Kartoita potentiaalisia psoriaasia laukaisevia tai sitä pahentavia tekijöitä (eritoten hampaiston ja nielun infektiot) ja puutu mahdollisuuksien mukaan näihin.

        Tarkistuslista oireiden selvittämiseen:

        • Missä potilaalla on ihottumaa?
        • Kuinka laajalla alueella ihottumaa on?
        • Milloin oireet ovat alkaneet?
        • Mitä hoitoja potilas on jo mahdollisesti itse kokeillut?
        • Onko potilas huomannut, mikä helpottaa tai pahentaa oireita?
        • Onko auringonvalolla vaikutusta ihottumaan?
        • Onko potilaalla niveloireita?
        • Mitä muita sairauksia potilaalla on?
        • Onko potilaalla psoriaasille tyypillisiä liitännäissairauksia ja onko näiden hoito hyvässä tasapainossa?
        • Millaiset elintavat potilaalla on?
        • Miten iho-oireet vaikuttavat potilaan elämänlaatuun, esimerkiksi nukkumiseen tai harrastuksiin?

        Kyselyt ja laskurit potilaalle:

        DLQI-elämänlaatukysely potilaille:

        alla olevista linkeistä voit avata kyselyn ja tulostaa sen potilaalle täytettäväksi.

        Laskurit:

        Kuvia:

        Pisarapsoriaasiwww.terveyskirjasto.fi: Pisarapsoriaasi. R. Suhonen. Päänahan psoriaasiwww.terveyskirjasto.fi: Päänahan psoriaasi. R. Suhonen.
        Taivepsoriaasi pakaravaossawww.terveyskirjasto.fi: Taivepsoriaasi pakaravaossa. R. Suhonen. Psoriaasi, kynsimuutokset

        www.terveyskirjasto.fi: Psoriaasin aiheuttamat kynsimuutokset. R. Suhonen.
        Läiskäpsoriaasi kyynärpäässäwww.terveyskirjasto.fi: Läiskäpsoriaasi kyynärpäässä. R. Suhonen.

        Lisätietoja

        Käypä hoito: Psoriaasi ja nivelpsoriaasi

        Hoidon tarpeen arviointi

        Milloin sinun on syytä olla yhteydessä lääkäriin?

        Ota yhteyttä terveydenhuoltoon, jos:

        • perusvoiteet eivät rauhoita ihottumaa riittävästi
        • oireet vaikuttavat mielialaasi tai elämänlaatuusi, esim. harrastuksiisi, sosiaaliseen elämään tai unenlaatuusi
        • sinulla herää epäilys liitännäissairauksista
        • koet jotain alla olevista nivelpsoriaasin oireista:
          • Nivelen punoitus, turvotus, kipu, arkuus ja aamujäykkyys
          • Aamuyöstä herättävä selkäkipu, joka helpottuu liikkumisella ja pahentuu levossa
          • Sormen tai varpaan turpoaminen makkaramaiseksi
          • Akillesjänteen kiinnityskohdan tai jalkapohjan kalvojänteen tulehdus

        Miten voit valmistautua yhteydenottoon?

        Ottaessasi yhteyttä, valmistaudu kertomaan tarkentavia tietoja. Mieti etukäteen ja kirjaa ylös seuraavia asioita:

        • Millä ihoalueilla ihottuma sijaitsee?
        • Miltä ihottuma näyttää? Onko se hilseilevä tai rikkonainen?
        • Miten ihottuma oireilee? Koetko kutinaa?
        • Onko suvussasi ihotauteja?
        • Miten olet hoitanut ihottumaa ja kuinka hoito on tehonnut?

        Ota itse tai pyydä lähimmäistäsi ottamaan valokuvia ihottuma-alueesta hyvässä valaistuksessa. Tilanteesi voi olla erilainen siinä vaiheessa, kun pääset lääkärin vastaanotolle, joten on hyvä, että voit näyttää valokuvia ihottuman aiemmista vaiheista. Terveydenhuollon ammattilainen voi tällöin helpommin ja nopeammin arvioida hoidon tarvetta kuvien perusteella.

        Mihin voit ottaa yhteyttä?

        Ole yhteydessä omaan terveysasemaasi, työterveyshuoltoosi tai yksityiseen lääkäriasemaan.

        Tarkistuslista hoidon tarpeen arviointiin

        Ennen ajanvarausta, kysy potilaalta:

        • Milloin oireet ovat alkaneet / kuinka kauan ihottumaa on ollut?
        • Onko ihottuman lisäksi muita oireita, kuten kuumetta tai niveloireita?
        • Millä ihoalueilla ihottuma sijaitsee?
        • Miltä ihottuma näyttää (onko se hilseilevä, rikkonainen tms.?)
        • Miten ihottuma oireilee? Kutiseeko ihottuma? Esiintyykö kutinaa laajemmin?
        • Onko suvussa ihotauteja?
        • Kuinka potilas on hoitanut ihottumaansa? Miten tämä hoito on auttanut?
        • Onko potilaalla valokuvia ihottumasta, joita hän voisi lähettää?

        Oireet alkavat

        Mitä psoriaasi on?

        • Psoriaasi on monimuotoinen ihon ja nivelten tulehdustauti.
        • Psoriaasi on immunologinen eli kehon vastustuskykyyn liittyvä sairaus, ja sitä esiintyy usein suvuittain.
        • Psoriaasi voi oireilla eri henkilöillä eri tavoin.
        • Psoriaasi on krooninen sairaus, josta ei voi parantua.
        • Hoitojen avulla psoriaasi voidaan parhaimmillaan saada lähes oireettomaksi.

        Psoriaasia sairastavilla voi olla iho- tai niveloireita. Osa sairastaa molempia, kun taas osalla oireet ovat rajoittuneet joko iho- tai niveloireisiin.

        Miten tunnistat iho- tai nivelpsoriaasin?

        Ihopsoriaasia voi esiintyä kaikilla ihoalueilla ja kynsissä. Tyypillisiä ihottuman paikkoja ovat esim. polvet, kyynärpäät, rystysalueet ja hiuspohja. Usein psoriaasissa nähdään punoittavia, hilseileviä ja kohtalaisen tarkkarajaisia läiskiä, jotka voivat olla kooltaan pienistä pisaroista laajoihin ihottuma-alueisiin. Psoriaasiin voi liittyä ihon kutinaa ja arkuutta.

        Psoriaasia voi esiintyä myös taivealueiden psoriaasina esimerkiksi kainaloissa, nivusissa ja pakaravaossa, jolloin läiskät ovat yleensä hilseettömiä. Psoriaasille on tyypillistä, että sitä voi ilmestyä ihon vauriokohtiin.

        Toiseen yleiseen ihottumaan, atooppiseen ekseemaan, verrattuna psoriaasiläiskät ovat yleensä tarkkarajaisempia, tummemman punaisia ja hilseilevämpiä. Atooppisessa ekseemassa ihottumaläiskät ovat yleensä hennompia ja epätarkkarajaisempia. Atooppisen ekseeman tyypillisiä ilmenemisalueita ovat esim. kyynärtaipeet, polvitaipeet, kasvot ja kaula, kun taas psoriaasi ilmenee kyynärpäissä, polvissa ja hiuspohjassa ja vain harvoin kasvoilla.

        Nivelpsoriaasin oireita ovat esimerkiksi:

        • sormien tai varpaiden arkuus, aamujäykkyys tai turvotus
        • aamuöisin herättävä tulehduksellinen selkäkipu tai
        • jänteiden kiinnittymiskohtien tulehtuminen.

        Mistä psoriaasi johtuu ja mikä sen voi laukaista?

        Psoriaasi voi ilmaantua missä iässä tahansa. Psoriaasia esiintyy usein suvuittain ja useita psoriaasille altistavia geenejä on tunnistettu. Tunnetuin laukaiseva tekijä pisarapsoriaasille, eli pienille pistemäisille psoriläiskille, on nielun streptokokki-infektio. Myös muut infektiot saattavat laukaista tai pahentaa psoriaasia.

        Psoriaasin ilmaantumisen riskiä lisääviä ja sen oireita pahentavia tekijöitä ovat:

        • stressi
        • masennus
        • tupakointi
        • ylipaino
        • runsas alkoholin käyttö.

        Ihopsoriaasia sairastavalle riskiä sairastua nivelpsoriaasiin suurentavat ihottuman laaja-alaisuus, ylipaino sekä kynsipsoriaasi. Riskiä sairastua nivelpsoriaasiin pahentaa se, jos tautia esiintyy lähisuvussa.

        Kuinka yleistä psoriaasi on? Tarttuuko se?

        • Ihopsoriaasia sairastaa Euroopassa 1,5-3 % väestöstä.
        • Heistä noin 5 %:lle kehittyy vuosien saatossa myös nivelpsoriaasi.
        • Psoriaasi ei ole tarttuva sairaus.

        Voiko psoriaasista parantua?

        Psoriaasi on krooninen sairaus, josta ei voi parantua. Hoitojen avulla psoriaasi voidaan kuitenkin parhaimmillaan saada lähes oireettomaksi.

        Miten psoriaasia hoidetaan?

        • Lievään psoriaasiin auttaa itsehoito perusvoiteilla
        • Lievään ja keskivaikeaan psoriaasiin yleislääkäri voi määrätä lääkevoiteita ja valohoitoa perusvoiteiden lisäksi
        • Vaikean psoriaasin hoitoon ihotautilääkäri voi määrätä valohoitoa, lääkehoitoa (tabletit) tai pistoshoitoa

        Elintavat vaikuttavat merkittävästi psoriaasin hoidon yhteydessä

        Elintavoilla on vaikutusta. Tulehdukset, stressi, masennus, ylipaino, tupakointi ja runsas alkoholin käyttö pahentavat ihottuman oireita.

        Terveet elintavat ovat tärkeä osa sekä ihon että kokonaisterveyden hoitoa, sillä psoriaasi lisää useiden liitännäissairauksien riskiä. Vaikeaa ihopsoriaasia ja nivelpsoriaasia sairastavilla esiintyy muuta väestöä useammin sydän- ja verisuonitauteja, sydän- ja aivoinfarkteja sekä niiden vaaratekijöitä, kuten:

        • ylipainoa
        • verenpainetautia
        • aikuisiän diabetesta
        • rasvamaksaa
        • veren suurentuneita rasva-arvoja
        • tupakointia ja
        • alkoholin liikakäyttöä

        Sydän- ja verisuonitautien ehkäisemiseksi onkin erittäin tärkeää, että psoriaasia sairastava pystyisi välttämään niille altistavia tekijöitä. Jos alla olevat kysymykset mietityttävät, voit saada lisätietoa ja tukea alla olevia linkkejä klikkaamalla.

        Onko alkoholinkäyttösi kohtuullista?

        Tarvitsetko tukea tupakoinnin lopettamiseen?

        Voiko psoriaasin oireilla olla vaikutusta mielialaan, elämänlaatuun tai työkykyyn?

        Ihopsoriaasin oireet voivat vaikuttaa myös mielialaan ja elämänlaatuun. Ole rohkeasti yhteydessä terveydenhuollon yksikköön, jos koet mielialasi huonoksi. Jos alla olevat kysymykset mietityttävät, voit saada lisätietoa ja tukea alla olevia linkkejä klikkaamalla sekä terveydenhuollosta.

        Oletko huomannut, että psoriaasi vaikuttaa negatiivisesti esimerkiksi harrastuksiisi, sosiaaliseen elämääsi tai unenlaatuusi? Oletko joutunut olemaan poissa työstäsi ihottuman takia?

        Milloin sinun on syytä olla yhteydessä lääkäriin?

        Ota yhteyttä terveydenhuoltoon, jos:

        • perusvoiteet eivät rauhoita ihottumaa riittävästi
        • oireet vaikuttavat mielialaasi tai elämänlaatuusi, esim. harrastuksiisi, sosiaaliseen elämään tai unenlaatuusi
        • sinulla herää epäilys liitännäissairauksista
        • koet jotain alla olevista nivelpsoriaasin oireista:
          • Nivelen punoitus, turvotus, kipu, arkuus ja aamujäykkyys
          • Aamuyöstä herättävä selkäkipu, joka helpottuu liikkumisella ja pahentuu levossa
          • Sormen tai varpaan turpoaminen makkaramaiseksi
          • Akillesjänteen kiinnityskohdan tai jalkapohjan kalvojänteen tulehdus

        Minne voit hakeutua hoitoon?

        Ole yhteydessä omaan terveysasemaasi, työterveyshoitajaasi tai yksityiseen lääkäriasemaan.

        Lisätietoja

        Hoitopolun esittely

        Varsinais-Suomen atooppisen ihottuman hoitopolun tavoitteena on:

        • koostaa atooppisen ihottuman (ns. atooppisen ekseeman) tietoutta niin potilaalle kuin ammattilaiselle
        • kirkastaa hoitotyön ohjeistuksia, tavoitteita ja toimintamalleja
        • selkeyttää hoidon porrastusta ja moniammatillisten hoitotiimien rooleja sekä vastuita auttaen ammattilaisia tunnistamaan tilanteet, joissa potilas tulisi lähettää erikoissairaanhoitoon
        • parantaa tiedonkulkua ja konsultaatiota erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja apteekin välillä.

        Hoitopolku sisältää mm.:

        • potilaille suunnattuja perusohjeita ja tietoa
        • ammattilaisille suunnatut ohjeet ja hoitolinjat niin atooppisen ihottuman tunnistamiseen, perushoidon perusteisiin kuin helpon että vaikean ihottuman lääkehoidon toteuttamiseen liittyen.

        Hoitoketjun työryhmä:

        Varsinais-Suomen hyvinvointialueelle toteutetun hoitopolun pohjana on hyödynnetty Jyväskylään vuonna 2022 toteutettua Atooppisen ihottuman hoitopolkua. Kiitokset Keski-Suomen hyvinvointialueen työryhmälle hoitopolun sisällön ja rakenteen tuottamisesta sekä mahdollisuudesta sen hyödyntämiseen.

        Siirry hoitopolkuun

        Allergiaepäilyt

        ← Takaisin etusivulle 

        Oireiden ollessa tyypilliset esimerkiksi aikuisella ei ole tarvetta allergiaselvittelyihin. Alle 1-vuotiaan kohdalla, mikäli tehokas paikallishoito ei tunnu auttavan riittävästi, voidaan selvitellä mahdollisuus ruoka-aineallergiaan pahentavana tekijänä. Allergiatutkimukset tehdään erikoissairaanhoidossa. 

        Jos atooppisen ihottuman paikallishoito ei enää tehoa, kyseessä voi olla kosketusallergian kehittyminen paikallishoitojen aineosille. 

        Allergiatutkimuksia tehdään, jos atooppisen ihottuman taustalla epäillään merkittävää ihottumaan vaikuttavaa allergiaa.   

        Lisätietoa:

        Konsultaatiot

        ← Takaisin etusivulle

        Milloin konsultoidaan erikoissairaanhoitoa tai perusterveydenhuoltoa?

        Erikoissairaanhoitoa tulisi konsultoida silloin, kun atooppista ihottumaa sairastava potilas ei pärjää paikallishoidoilla, kortisonivoiteiden käytöstä ei voida pitää taukoa tai epäillään merkittäviä allergioita. Lue lisää: Lähete erikoissairaanhoitoon

        Potilas palautuu erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon, kun paikallishoito on saatu kuntoon ja potilaalle on annettu hyvä ohjaus ja hoito-ohjeet sekä potilas on sitoutunut hoitoon. Paikallishoitovoidereseptit voidaan uusia perusterveydenhuollossa. Usein valohoitoja tarvitsevat potilaat ja systeemilääkkeitä tai biologisia lääkkeitä käyttävät potilaat pysyvät toistaiseksi erikoissairaanhoidon seurannassa.

        Jatkohoidon suunnitelma

        ← Takaisin etusivulle

        Potilas palautuu erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon, kun paikallishoito on saatu kuntoon ja potilaalle on annettu hyvä ohjaus ja hoito-ohjeet sekä potilas on sitoutunut hoitoon. Paikallishoitovoidereseptit voidaan uusia perusterveydenhuollossa. Usein valohoitoja tarvitsevat potilaat ja systeemilääkkeitä tai biologisia lääkkeitä käyttävät potilaat pysyvät toistaiseksi erikoissairaanhoidon seurannassa.

        Hoidon arvio

        ← Takaisin etusivulle

        Potilas

        Miten atooppista ihottumaa arvioidaan erikoissairaanhoidossa?

        Ihotautilääkärin vastaanoton yhteydessä saat ohjausta ihosi hoidossa myös ihotautipoliklinikan hoitajalta. Hoitajan vastaanotolla käydään läpi atooppisen ihottuman paikallishoitoa ja sinulle määrättyjen voiteiden oikeaa rasvaustekniikkaa. Lisäksi hoitajan vastaanotolla ihotautien poliklinikalla atooppista ihoa voidaan hoitaa myös erilaisilla hauteilla tai sinkkisukilla.  

        On tärkeää, että paikallishoitoihin ja saatuihin ohjeisiin sitoutuu. Hoitoväsymys (paikallishoitoja ei jakseta käyttää annettujen ohjeiden mukaisesti) on varsin tavallinen ongelma kroonisissa ihosairauksissa ja täysin ymmärrettävää. Tarvittaessa kontrollien välissä voit myös soittaa hoitajalle Ihotautien poliklinikalle.  

        Jos ihottumasi pahenee aina kortisonivoidetaukojen aikana, voit käyttää kortisonivoidetta ylläpitohoitona. Ylläpitohoito toteutetaan laittamalla lääkärin sinulle määräämää kortisonivoidetta kahtena iltana viikossa taukoviikkojen aikana (ei peräkkäisinä iltoina).  

        POEM-lomake: elämänlaadun arvioiminen

        Atooppisen ihottuman vaikutusta elämänlaatuun voidaan arvioida POEM lomaketta apuna käyttäen.

        Ammattilainen

        Hoidon vasteen arvio

        Atooppisen ihottuman hoidon kulmakivi ovat riittävät ja tarpeeksi pitkäjänteisesti käytetyt paikallishoidot. Ne ovat tärkeitä myös silloin kun ihottuma on vaikea-asteista ja siihen on paikallishoidon ohella käytössä valohoitoa tai systeeminen lääkehoito. Hoidon tavoitteiden saavuttaminen edellyttää potilalta motivaatiota ja hoitoon sitoutumista ja tässä potilas saattaa tarvita tukea. Mikäli paikallishoidot eivät riitä, harkitaan valohoitoja ja tarvittaessa sisäistä lääkitystä. Hoitoa arvioidaan tarvittaessa aina uudelleen.

        Atooppisen ihottuman vaikeusasteen määrityksessä käytetään tarvittaessa EASI:n (eczema area and severity index) määrittämistä ja POEM (Patient Oriented Eczema Measure) ja DLQI (Dermatology Life Quality Index) -kyselyitä. Kyselyissä mitataan oireiden hankaluutta ja elämänlaatua. EASI, POEM ja DLQI auttavat myös hoidon vasteen määrityksessä. Olennaista hoidon arvioissa on myös potilaan ja lääkärin arvio tilanteesta ja hoidon tavoitteista. Mikäli tavoiteltuun hoitovasteeseen ei olla päästy, tehostetaan hoitoa ja muutetaan tarvittaessa hoitosuunnitelmaa.

        Ihotautien poliklinikalla hoitaja ohjaa lääkehoitojen toteuttamisessa sekä toteuttaa lääkärin määräyksellä valohoitoja ja allergiatestejä. 

        Lisätiedot:

        Hoitosuunnitelma

        ← Takaisin etusivulle

        Potilas

        Miten atooppista ihottumaa hoidetaan erikoissairaanhoidossa?

        Ensikäynnin aikana varmistetaan, kuinka paikallishoito on sinulla toteutunut ja saat tietoa atooppisesta ihottumasta (ns. atooppisesta ekseemasta). Tarvittaessa keskustellaan valohoidoista tai sisäisistä lääkityksistä ja pohditaan näiden aloitusta.

        On hyvin tärkeää, että noudatat ihotautien poliklinikalla annettuja hoito-ohjeita. Ihottuma ei parane, jos paikallishoitokuurit jäävät liian lyhyeksi tai ne eivät toteudu lainkaan.

        Ensikäynnillä sinulle tehdään yksilöllinen hoitosuunnitelma atooppisen ihottuman vaikeusaste, toiveesi, elämäntilanteesi ja perhetilanteesi sekä sairaudet ja lääkitykset huomioiden. Joskus yksikin käynti ihotautien poliklinikalla riittää ja jatkohoito toteutuu perusterveydenhuollossa tai potilaan omasta toimesta. Tarvittaessa sinulle ohjelmoidaan jatkotutkimuksia sekä kontrollikäyntejä ihotautien poliklinikalle. Usein valohoitoja tarvitsevat ja sisäisiä lääkityksiä käyttävät potilaat pysyvät ihotautien poliklinikan kontrolleissa. Erilaisia lääkevaihtoehtoja on useita. 

        On hyvä muistaa, että atooppinen ihottuma on krooninen sairaus, johon ei ole parantavaa hoitoa, mutta hyvin toteutetulla, oikein valitulla hoidolla voidaan saada iho pitkäksikin aikaa oireettomaksi tai lähes oireettomaksi ja pahenemisvaiheita voidaan vähentää ja saada näiden kesto lyhyemmäksi.

        Ammattilainen

        Atooppisen ihottuman hoitosuunnitelma erikoissairaanhoidossa

        Potilaalle tehdään aina yksilöllinen hoitosuunnitelma atooppisen ihottuman vaikeusaste ja potilaan toiveet, elämäntilanne, perhetilanne, sairaudet ja lääkitykset huomioiden.  

        Paikallishoidot ovat atooppisen ihottuman hoidon kulmakivi, joten aina huolehditaan paikallishoidon tehostamisesta ja varmistetaan paikallishoidon toteutuminen. Paikallishoidoista valitaan tarvittavat lääke- ja perusvoiteet.  

        Perusvoiteista pyritään valitsemaan potilaalle itselleen sopiva ja mieluisa voide, jota tulisi käyttää 1-2 kertaa päivässä.  

        Lääkevoiteista käytetään I-IV luokan kortisonivoiteita ja -liuoksia (I-II luokka kasvot ja taivealueet, III-IV luokka raajat ja vartalo, lapsilla yleensä I-II luokka) ja tarvittaessa myös takrolimuusi- tai pimekrolimuusivoidetta taudin vaikeusaste, aiemmat hoidot ja ihottuman lokalisaatio huomioiden.  

        Kortisonivoiteita käytetään usein muutaman viikon päivittäisinä kuureina ja tarvittaessa toteutetaan tämän jälkeen ylläpitohoitoa pari kertaa viikossa.  

        Pimekrolimuusi- ja takrolimuusivoiteita käytetään aurinkoiseen aikaan iltaisin, muuna aikana näitä voidaan käyttää kaksi kertaa päivässä. Pimekrolimuusi- ja takrolimuusivoiteita voidaan käyttää pitkiäkin aikoja ja myös ylläpitohoitona pari kertaa viikossa.  

        Tärkeää on painottaa potilaalle paikallishoitojen käyttöä juuri lääkärin määräämällä tavalla, etteivät kuurit jää liian lyhyeksi.  

        Myös hauteita, kylpyjä ja peittohoitoja voidaan tarvittaessa hyödyntää. Paikallishoidoista on kattavasti tietoa Atooppisen ihottuman (ns. Atooppisen ekseeman) Käypä hoito -suosituksessa (Käypähoito.fi: Atooppinen ekseema).  

        Mikäli paikallishoidot eivät riitä ihottuman hallintaan, voidaan tarvittaessa aloittaa valohoidot. Valohoito hillitsee ihottuman taustalla olevaa tulehdusprosessia solutasolla. Valohoitoja harkittaessa otetaan huomioon lääkitykset (valoherkistäjät), perussairaudet sekä mahdollisesti aiemmin sairastetut ihomaligniteetit, elämäntilanne ja myös asuinpaikka, jotta voidaan päättää ovatko valohoidot toteutettavissa tai kannattavia.   

        Jos paikallishoidot ja valohoidot eivät riitä ihottuman hoitoon tai valohoidot eivät ole toteutettavissa ja ihottuma on vaikea, harkitaan sisäisiä lääkityksiä:

        • Systeemistä kortisonihoitoa, esim. prednisolonia, suositellaan käytettäväksi ainoastaan lyhytaikaisesti nopean vasteen saamiseksi tai siltahoitona pidempiaikaiselle sisäiselle lääkitykselle systeemisten haittavaikutusten vuoksi.
        • Antibiootteja käytetään vain, jos iho on selkeästi tulehtunut ja mukana on esimerkiksi laaja-alainen märkärupi.
        • Siklosporiinia käytetään vaikeahoitoisessa atooppisessa ihottumassa, mutta tätä voi käyttää vain lyhyen aikaa haittavaikutusten vuoksi.
        • Pidempiaikaiseen hoitoon sopii metotreksaatti, atsatiopriini ja mykofenolaatti, biologiset lääkkeet (mm. dupilumabi) ja JAK-estäjät (mm. barisitinibi, abrositinibi, upadasitinibi). Usein metotreksaattia tai jotakin muuta perinteistä systeemilääkettä pitää kokeilla ennen kuin voidaan hakea korvattavuutta biologiselle lääkkeelle tai JAK-estäjälle. 

        Moniin sisäisiin lääkityksiin liittyy alkututkimuksina laboratoriokokeita ja kuvantamistutkimuksia sekä lääkityksen aikana säännöllisin väliajoin otettavia turvakokeita (laboratoriokokeita). Atooppisenkin ihottuman hoidossa käytettävien lääkkeiden turvakokeet löytyvät seuraavasta linkistä: Terveyskylä.fi: Reumapotilaiden lääkehoidon seurantakokeet  

        Lääkkeisiin liittyvät varotoimenpiteet ja tyypillisimmät sivuvaikutukset käydään potilaan kanssa läpi lääkitystä päätettäessä. 

        Hoitosuunnitelmaa tehtäessä suunnitellaan myös tarvittavat tutkimukset (esim. allergiatutkimukset) ja kontrollikäyntien tarve tai mikäli näille ei ole tarvetta, voi potilas siirtyä takaisin perusterveydenhuoltoon hyvien hoito-ohjeiden ja reseptien kera. Paikallishoitoreseptit voidaan uusia perusterveydenhuollossa. Systeemistä lääkettä käyttävät potilaat pysyvät erikoissairaanhoidon seurannassa. 

        Hoito-ohjeet:

        Lisätiedot:

        Tutkimukset

        ← Takaisin etusivulle

        Tutkimukset erikoissairaanhoidossa

        Atooppisen ihottuman (ns. atooppisen ekseeman) vaikeusasteen määrityksessä käytetään tarvittaessa EASI:n (eczema area and severity index) määrittämistä ja POEM (Patient Oriented Eczema Measure) ja DLQI (Dermatology Life Quality Index) -kyselyitä. Kyselyissä mitataan potilaan oireiden hankaluutta ja elämänlaatua. 

        Mikäli epäillään merkittäviä ihottuman taustalla olevia allergioita, voidaan ohjelmoida allergiatestejä (ihopistokokeita, epikutaanitestejä ja laboratoriokokeita). 

        Jos harkitaan sisäistä lääkitystä, ohjelmoidaan näiden aloituslaboratoriokokeet ja tarvittavat kuvantamistutkimukset (yleensä keuhkokuva ja hammaskuvat eli OPGT). 

        Kliinisen kuvan perusteella voidaan tarvita muitakin tutkimuksia. Muiden sairauksien poissulkemiseksi saatetaan ottaa esimerkiksi koepala ja laboratoriokokeita. 

        Mittarit:

        Lisätiedot:

        Ensikäynti

        ← Takaisin etusivulle

        Potilas

        Erikoissairaanhoidossa asiointi

        Pääset erikoissairaanhoitoon lähetteellä. Kutsu vastaanotolle tulee sinulle kirjeitse. Vastaanotolle on hyvä ottaa mukaan tiedot käytössä olevista lääkkeistä, epäillyistä tai tiedossa olevista allergioista ja perussairauksista. Jos laboratoriokokeita on ohjelmoitu ennen vastaanottoa, näissä tulisi käydä. 

        Hoitoon pääsee yleensä 3–6 kk sisällä lähetteen tekohetkestä. Ensikäynnillä tapaat lääkärin ja yleensä myös hoitajan. Ensikäynnillä arvioidaan atooppisen ihottuman vaikeusastetta ja hoidon tarvetta sekä tehdään yksilöllinen hoitosuunnitelma, joka huomioi toiveesi, elämäntilanteesi ja perhetilanteesi, muut sairaudet sekä lääkitykset. Ensikäynnillä saat myös ohjausta atooppisen ihottuman hoidosta. Paikallishoitojen asianmukainen toteutuminen on atooppisen ihottuman hoidon kulmakivi. Hoitoväsymys (paikallishoitoja ei jakseta käyttää kroonisen tulehduksellisen sairauden jatkuessa pitkään) on varsin tavallinen ja ymmärrettävä ongelma ja tähän pyritään antamaan apua. 

        Atooppisen ihottuman vaikeusasteen määrityksessä käytetään tarvittaessa EASI:n (eczema area and severity index) määrittämistä ja  POEM (Patient Oriented Eczema Measure) ja DLQI (Dermatology Life Quality Index) -kyselyitä. Kyselyissä mitataan oireiden hankaluutta ja elämänlaatua. 

        Ammattilainen

        Anamneesi ja diagnoosi

        Erikoissairaanhoidon ensikäynnillä on tarkoitus arvioida atooppisen ihottuman vaikeusastetta, tehdä yksilöllinen hoitosuunnitelma potilaan elämäntilanne, perhetilanne, sairaudet, lääkitykset ja toiveet huomioiden. Lisäksi potilaan tulee saada ohjausta atooppisen ihottuman hoidosta. 

        Jotta ensikäynnin tavoitteet toteutuvat, tulisi anamneesia tarkentaa seuraavilta osin: 

        • Perussairaudet
        • Lääkitykset 
        • Allergiat
        • Oireiden alku
        • Sukuanamneesi
        • Käytetyt paikallishoidot ja miten näitä on käytetty
        • Valohoidot
        • Lääkehoidot
        • Eri hoitojen teho
        • Elämäntilanne ja perhetilanne

        Jos diagnoosissa on kliinisen kuvan perusteella epäselvyyttä, voidaan erikoissairaanhoidon ensikäynnillä ottaa tarvittaessa koepala tai etsiä vaikkapa syyhypunkkia tai ohjata epikutaanitesteihin kosketusallergiaa epäiltäessä. 

        Atooppisen ihottuman (ns. atooppisen ekseeman) vaikeusasteen määrityksessä käytetään tarvittaessa EASI:n (eczema area and severity index) määrittämistä ja  POEM (Patient Oriented Eczema Measure) ja DLQI (Dermatology Life Quality Index) -kyselyitä. Kyselyissä mitataan potilaan oireiden hankaluutta ja elämänlaatua. 

        Hoitopäätöksen tekeminen

        Erikoissairaanhoidon ensikäynnillä tehdään yksilöllinen hoitosuunnitelma potilaan kokonaistilanne huomioiden. Lue lisää: Hoitosuunnitelma

        Jo ensikäynnillä on pohdittava allergiatestien tarvetta ja ohjelmoitava nämä tarvittaessa. Oireiden ollessa tyypilliset ei ole tarvetta esimerkiksi allergiaselvittelyihin aikuisella. Alle 1-vuotiaan kohdalla, mikäli tehokas paikallishoito ei tunnu auttavan riittävästi, voidaan selvitellä mahdollisuus ruoka-aineallergiaan pahentavana tekijänä. Allergiatutkimukset tehdään erikoissairaanhoidossa. 

        Jos atooppisen ekseeman paikallishoito ei enää tehoa, kyseessä voi olla kosketusallergian kehittyminen paikallishoitojen aineosille.   

        Lääkärin vastaanoton jälkeen potilas on syytä ohjata hoitajalle atooppisen ekseeman ohjauskäynnille, jotta potilas oppii käyttämään paikallishoitoja oikealla tavalla.  

        Päätöstä lääkityksistä tehdään harvoin ensikäynnillä. Ensin on varmistuttava siitä, että asianmukainen paikallishoito on käytössä ja potilas käyttää paikallishoitoja oikein. 

        Lisätiedot:

        Lähetteen käsittely

        ← Takaisin etusivulle

        Lähete ja toiminta ennen ensikäyntiä

        Erikoissairaanhoitoon saapunut lähete käsitellään mahdollisimman pian, vähintään 3 viikon sisällä lähetteen saapumisesta. Lähettämisen tarpeellisuus ja hoidosta vastaavan tahon muutoksen tarpeellisuus varmistetaan ja potilaalle ohjelmoidaan ensikäynti ihotautien poliklinikalle. Tarvittaessa lähete voidaan kuitenkin kääntää konsultaatioksi, jolloin lähettäneelle lääkärille annetaan jatkohoito-ohjeita. 

        Ennen ensikäyntiä ihotautien poliklinikalla saatetaan pyytää potilasta käymään edeltävissä verikokeissa tai ihon pistotesteissä. Joskus potilasta myös pyydetään täyttämään edeltä elämänlaatukysely (DLQI) tai oma arvio ihottuman vaikeusasteesta (POEM-kysely). 

        Mittarit:

        Konsultaatio (PTH / ESH)

        ← Takaisin etusivulle

        Milloin ja miten apteekissa tulisi harkita perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon konsultointia?

        • Yhteydenottoa terveydenhuoltoon tulisi harkita, jos potilaalla ei ole asianmukaista ja tarpeellista hoitoa tai mikäli käytössä oleva hoito ei ole riittävää teholtaan, ei sovi tai potilas ei pysty sitä toteuttamaan voimassa olevilla resepteillä
          • Havainnon voi tehdä potilas itse tai farmaseutti esimerkiksi lääkettä toimittaessa
        • Konsultaatiossa voi hyödyntää reseptin määränneen lääkärin yhteystietoja
        • Farmaseutti voi ohjata potilasta suullisesti hoidon piiriin

        Lääkeohjaus

        ← Takaisin etusivulle

        Mitä apteekkikäynnillä tapahtuu?

        A) Jos sinulla on diagnosoitu atooppinen ihottuma, apteekissa voidaan

        • Ohjeistaa hoidon toteutuksessa
        • Muistuttaa säännöllisestä rasvauksesta
        • Jakaa ohjevideoita ja oppaita
        • Opastaa pahenemisvaiheiden hoidossa
        • Kertoa lääkkeiden korvattavuuksista

        B) Jos sinulla ei ole diagnosoitu atooppista ihottumaa, apteekissa voidaan esimerkiksi

        • Antaa opastusta itsehoitoon lievissä ihottumissa
        • Kannustaa ottamaan yhteyttä terveydenhuoltoon

        Apteekin muistilista

         A) Potilas, jolla on diagnosoitu atooppinen ihottuma

        • Muistuttaminen säännöllisestä rasvauksesta
        • Ennakointi pahenemisvaiheisiin
        • Lääkehoidon kertaus ja läpikäynti (vähintään reseptin uusintojen yhteydessä)
        • Motivointi ja hoitoon sitouttaminen
        • Lääkkeiden korvattavuudet ja neuvonta
        • Ohjevideoiden ja potilasoppaiden käyttö
        • Varmistettava, että asiakas/potilas on saanut lääkkeitä/perusvoiteita koskevat hoito-ohjeet hoitoyksiköstään ja myös ymmärtää saamansa ohjeet

         B) Potilas, jolla ei ole diagnoosia

        • Oireiden kesto
        • Onko elintavoissa/ruokavaliossa muutoksia
        • Yleisimmät oireet ja tyyppipaikat ihottumassa
        • Onko sukurasitetta
        • Onko jo kokeiltu jotain hoitokeinoja
        • Itsehoitoneuvonta ja lääkeneuvonta lievissä ihottumissa
        • Jos epäily atopiasta, kannustetaan lääkärikäynnille. Myös apteekki voi toimia tässä apuna ja yhteyshenkilönä.
        • Potilasta voi kehottaa ottamaan ihottumastaan kuvia lääkärin tai hoitajan vastaanottoa varten.

        Seurantakäynnit

        ← Takaisin etusivulle

        Potilas

        Mitä tehdä jos atooppinen ihottuma pahenee?

        Pahenemisvaiheet ovat hyvin tyypillisiä atooppisessa ihottumassa. Usein niihin ei ole mitään selvää syytä, mutta esimerkiksi voimakas hikoilu, ihon hautuminen ja hankautuminen voivat aiheuttaa ihottuman pahenemista. Myös stressi voi näkyä iholla. Jos ihottumasi pahenee, ota käyttöön sinulle määrätty hoitovoide, kortisonivoide tai limuusivoide. Jos ihottuma on hyvin vetistävää ja rikkinäistä, on hyvä lisätä pesujen määrää ja miedolla pesunesteellä tai nestemäisellä saippualla pestä iholta pois mikrobeja, jotka viihtyvät tulehtuneessa ihossa. Välittömästi pesun jälkeen iho rasvataan, ihottumakohdat kortisonivoiteella ja terveet alueet kosteuttavalla perusvoiteella.

        Mikäli tarvitset hoitajan tai lääkärin antamia ohjeita, ota yhteyttä siihen hoitopaikkaan, jonne sinulla on hoitokontakti (joko terveyskeskukseen, opiskelijaterveydenhuoltoon, työterveyteen tai ihotautipoliklinikalle, jos seurantakäyntisi tapahtuvat siellä.)

        Ammattilainen

        Milloin ja miten seurantakäynnit toteutuvat?

        Mikäli atooppinen ihottuma on lievä, voi kontrollin varata vain tarvittaessa. Terve iho ei tarvitse erityisiä seurantakäyntejä. Kun ihottuman hoito on vakiintunut, ei tavallisesti tarvita seurantakäyntejä etenkään aikuisilla. Potilasta ohjeistetaan ottamaan yhteyttä, jos tilanne muuttuu. Hoidon tehon seuranta voi tapahtua myös puhelinsoiton välityksellä.

        Mikäli ihottuma on uusi tai tulee pahenemisvaihe, voi olla hyvä varata vastaanottoaika tai soittokontrolli muutaman viikon päähän tilanteen mukaan ajankohta arvioiden. Tarvittaessa potilasta voi pyytää lähettämään kuvia ihon tilanteesta nähtäväksi. Kun ihottuman hoito on vakiintunut, ei tavallisesti tarvita seurantakäyntejä etenkään aikuisilla. Potilasta ohjeistetaan ottamaan yhteyttä, jos tilanne muuttuu. Erikoissairaanhoito voi ohjeistaa seurantakäyntejä perusterveydenhuoltoon, jolloin seuranta toteutetaan erikoissairaanhoidon ohjeiden mukaan.

        Konsultointi pahenemisen eri vaiheissa

        Lievä, jo hoidossa oleva atooppinen ihottuma:

        • Kontrolli vain tarvittaessa mm. silloin kuin ihottuma pahenee eikä tehostettu omahoidon tehoa riittävästi
        • Mikäli potilas on lääkärille entuudestaan tuttu, voi tilannearvion tehdä myös puhelimessa esim. parin viikon sisällä
        • Mahdollisuuksien mukaan valokuvien hyödyntäminen etäkontakteissa

        Keskivaikea atooppinen ihottuma:

        • Vastaanottoaika muutaman viikon sisällä ihottuman uusiessa tai vaikeutuessa ja mikäli oma tehostettu kotihoito on riittämätön

        Vaikea atooppinen ihottuma

        • Yleensä seurannassa ihotautipoliklinikalla
        • Yhteys hoitavaan tahoon, jos ihon tilanne pahentuu ja omahoidon ollessa riittämätön

        Erikoissairaanhoito voi ohjeistaa seurantakäyntejä perusterveydenhuoltoon, jolloin seuranta toteutetaan erikoissairaanhoidon ohjeiden mukaan.

        Lähete erikoissairaanhoitoon

        ← Takaisin etusivulle

        Potilas

        Milloin minulla on tarvetta ihotautilääkärille?

        Mikäli atooppista ihottumaa ei saada hoidettua riittävän hyvin perusterveydenhuollossa, voi hoitava lääkäri tehdä lähetteen ihotautilääkärin arvioon. Kutsu ihotautilääkärin vastaanotolle tulee potilaalle kotiin kirjeitse. Mikäli lähetteen vastaanottava taho arvioi, ettei vastaanottoa erikoissairaanhoidossa tarvita, voidaan lähete palauttaa perusterveydenhuollon lääkärille jatkohoito-ohjeiden kera. Tässä tilanteessa perusterveydenhuollon hoitava lääkäri ottaa yhteyttä uudelleen potilaaseen puhelimitse tai kirjeitse.

        Ammattilainen

        Milloin potilas lähetetään erikoissairaanhoitoon? 

        Potilas lähetetään erikoislääkärin konsultaatioon, kun kyseessä on 

        • vähintään keskivaikea atooppinen ihottuma lapsella
        • epäily ihottuman taustalla olevasta merkittävästä ruoka-aineallergiasta, esimerkiksi lapsen perusruoka-aineallergiasta
        • aikuisen vaikea atooppinen ihottuma
        • lievä atooppinen ihottuma, johon annettu hoito ei saa aikaan ihottuman rauhoittumista, hoidon toteuttamisessa on ongelmia, paikallishoidot eivät tunnu sopivan tai merkittävä hoitoväsymys estää hoitotulokseen pääsemisen
        • epäily ammattitaudista tai muu erotusdiagnostinen ongelma
        • ihottuman vaikutus työkykyyn, ammatinvalintaan tai varusmiespalvelukseen
        • tilanne, jossa tarvitaan harkintaa UV-valohoidoista tai sisäisistä lääkkeistä

        Lähetteeseen olisi hyvä kirjata seuraavat tiedot: 

        • potilaan perustiedot, lääkitys, muut sairaudet 
        • ihottuman esitiedot, kesto, käytetyt hoidot ja niiden teho 
        • status mahdollisimman tarkasti, kuvat mukaan mikäli mahdollista
        • erotusdiagnostiikka ja ilmaisu, mikäli ihottuma ei sovi atooppiseksi tai epäillään jotain muuta syytä ihottuman taustalla 

        Lisätiedot

        Konsultaatio erikoissairaanhoitoon

        ← Takaisin etusivulle

        Ammattilaisten välinen konsultointi

        Perusterveydenhuollossa hoidon tarpeen arviota tekevä sairaanhoitaja voi konsultoida työpaikkansa lääkäriä työpaikalla sovittujen ohjeiden mukaisesti. Samoin apteekkihenkilökunta voi tarvittaessa konsultoida potilaan hoitavaa lääkäriä potilaan käyttämistä valmisteista, lääkehoidosta tai reseptiasioista puhelimitse tai lähettämällä tietoa tilanteesta reseptin uusinnan yhteydessä.

        Perusterveydenhuollon lääkäri voi tarvittaessa konsultoida ihotautilääkäriä. Mikäli kyseessä on päivystyksellinen konsultaatio, tämä hoidetaan heti puhelimitse. Myös perusterveydenhuollon hoitaja voi konsultoida puhelimitse suoraan ihotautien poliklinikan hoitajaa hoitoon liittyvissä ongelmatilanteissa. Mikäli on tarve kysyä erikoissairaanhoidon neuvoa, mutta kyseessä ei ole päivystyksellinen konsultaatio, voi konsultaation hoitaa potilastietojärjestelmän kautta ns. paperikonsultaatiolla. Kiireettömiä konsultoitavia asioita voivat olla esimerkiksi pyyntö saada ihotautilääkärin kannanotto allergiatestien tarpeesta, neuvon kysyminen paikallishoitoon tai arvio siitä, kannattaako lähete tehdä erikoissairaanhoitoon systeemihoidon harkintaan. Konsultaatioihin pyritään liittämään laadukkaat kuvat potilaan ihon tilanteesta.   

        Konsultaatiovastaus potilaalle

        Konsultoiva perusterveydenhuollon lääkäri ilmoittaa potilaalle erikoissairaanhoidosta saamansa konsultaatiovastauksen potilaan kanssa sopimallaan tavalla (soitto, kirje, kirjaus OmaKantaan).

        Konsultaatio (ESH)

        ← Takaisin etusivulle

        Ammattilaisten välinen konsultointi

        Perusterveydenhuollossa hoidon tarpeen arviota tekevä sairaanhoitaja voi konsultoida työpaikkansa lääkäriä työpaikalla sovittujen ohjeiden mukaisesti. Samoin apteekkihenkilökunta voi tarvittaessa konsultoida potilaan hoitavaa lääkäriä potilaan käyttämistä valmisteista, lääkehoidosta tai reseptiasioista puhelimitse tai lähettämällä tietoa tilanteesta reseptin uusinnan yhteydessä.

        Perusterveydenhuollon lääkäri voi tarvittaessa konsultoida ihotautilääkäriä. Mikäli kyseessä on päivystyksellinen konsultaatio, tämä hoidetaan heti puhelimitse. Myös perusterveydenhuollon hoitaja voi konsultoida puhelimitse suoraan ihotautien poliklinikan hoitajaa hoitoon liittyvissä ongelmatilanteissa. Mikäli on tarve kysyä erikoissairaanhoidon neuvoa, mutta kyseessä ei ole päivystyksellinen konsultaatio, voi konsultaation hoitaa potilastietojärjestelmän kautta ns. paperikonsultaatiolla. Kiireettömiä konsultoitavia asioita voivat olla esimerkiksi pyyntö saada ihotautilääkärin kannanotto allergiatestien tarpeesta, neuvon kysyminen paikallishoitoon tai arvio siitä, kannattaako lähete tehdä erikoissairaanhoitoon systeemihoidon harkintaan. Konsultaatioihin pyritään liittämään laadukkaat kuvat potilaan ihon tilanteesta.   

        Konsultaatiovastaus potilaalle

        Konsultoiva perusterveydenhuollon lääkäri ilmoittaa potilaalle erikoissairaanhoidosta saamansa konsultaatiovastauksen potilaan kanssa sopimallaan tavalla (soitto, kirje, kirjaus OmaKantaan).

        Hoitosuunnitelma

        ← Takaisin etusivulle

        Omahoito hoidon kulmakivenä

        Atooppinen ihottuma (atooppinen ekseema) on pitkäaikainen ihosairaus, jolle on tyypillistä oireiden aaltoilu. Omahoito on atooppisen ihottuman hoidon kulmakivi. Hoidon tarkoituksena on saada oireet hallintaan ja vähentää pahenemisvaiheita. 

        Perusvoiteiden käyttö

        Omahoidon perustana on säännöllinen ja riittävä perusvoiteen käyttö. Perusvoiteen säännöllinen käyttö vähentää ihon kutinaa, parantaa ihon suojaominaisuuksia ja vähentää tarvetta käyttää lääkevoiteita. Yleensä kaksi perusvoidevoitelukertaa päivässä riittää. Perusvoidetta on tärkeää käyttää säännöllisesti, vaikkei ihottumaa olisikaan. Päivittäinen pesu vedellä ja tarvittaessa hajusteettomalla, happamalla tai neutraalilla pesuaineella poistaa iholta likaa, hikeä, karstaa ja bakteereita, jotka ärsyttävät ihoa. Voitelu perusvoiteella pesun jälkeen estää ihon kuivumista ja sitoo ihoon kosteutta. Voidetyypin valinta riippuu yksilöllisistä tekijöistä ja vaihtelee myös vuodenajan mukaan: kesällä tarvitaan kevyempiä ja talvella rasvaisempia perusvoiteita. 

        Lääkevoiteiden käyttö

        Mikäli iho tuntuu ärtyneeltä, punoittaa, kutisee ja hilseilee säännöllisestä perusrasvauksesta huolimatta, on se usein merkki aktiivisesta atooppisesta ihottumasta. Tällöin ihottuman rauhoittamiseksi tarvitaan perusvoiteiden lisäksi tulehdusta vähentäviä lääkevoiteita eli kortisonivoiteita tai voiteita, jotka ovat kalsineuriinin estäjiä. 

        Kortisonivoiteet

        Kortisonivoiteet eli paikalliskortikosteroidit ovat atooppisen ihottuman tärkeimmät lääkkeet. Kortisonivoiteet rauhoittavat atooppisen ihottuman tulehdusta ja siten myös tulehduksen merkit iholla eli punoitus, turvotus, vetistys, hilseily ja kutina vähenevät. Oikein käytettyinä kortisonivoiteet ovat hyvin siedettyjä ja tehokkaita sekä auttavat nopeasti ihottuman pahenemisvaiheessa. On tärkeää käyttää kortisonivoidetta riittävästi ja riittävän pitkään, jotta ihottuma ehtii kunnolla rauhoittua. 

        Suomessa kortisonivoitteet jaotellaan neljään ryhmään: mieto, keskivahva, vahva ja erittäin vahva. Mietoja kortisonivoiteita käytetään 1–2 kertaa päivässä noin 1–2 viikon kuureina. Keskivahvaa tai vahvaa lääkärin määräämää kortisonivoidetta käytetään kerran päivässä 1–2 viikon kuureina. Tavallisesti atooppisen ihottuman hoitoon riittävät miedot tai keskivahvat kortisonivoiteet. Lääkärin määräämän lääkevoiteen vahvuus ja kuurin pituus riippuvat kuitenkin mm. potilaan iästä ja hoidettavasta ihoalueesta. Kuurien välissä pidetään taukoja, jotka ovat vähintään hoitojakson pituisia. Kuurin jälkeen ylläpitohoito paikallisella kortisonivoiteella kaksi kertaa viikossa voi estää ihottuman uusimista. 

        Kalsineuriinin estäjät

        Kalsineuriinin estäjät eli takrolimuusi ja pimekrolimuusi ovat kortisonivoiteiden ohella toinen atooppisen ihottuman hoidossa käytettävä lääkevoideryhmä. Ne hillitsevät atooppisen ihottuman tulehdusta ja niitä käytetään yleensä tilanteissa, joissa kortisonivoiteilla ei saada riittävää vastetta tai niiden käytön jaksotus on vaikeaa. Ohuille ihoalueille kalsineuriini estäjiä voidaan myös käyttää ensisijaisina lääkevoiteina. Kalsineuriinin estäjiä sivellään ohuelti ihottuma-alueille kaksi kertaa päivässä, kunnes ihottuma on parantunut. Tämän jälkeen pidetään tauko. Uusi hoitojakso aloitetaan siinä vaiheessa, kun oireet ilmaantuvat uudestaan. Jos ihottuma uusiutuu tiheästi, voidaan päivittäisen lääkevoidehoidon jälkeen jatkaa ylläpitohoidolla kerran tai kahdesti päivässä alueilla, joilla ihottumaa yleensä esiintyy. 

        Hoitosuunnitelman siirtyminen erikoissairaanhoitoon

        Edellisissä kappaleissa on esitelty perustason hoitosuunnitelma. Jos perustason hoito ei riitä, on tarve erikoissairaanhoidolle. Voit lukea lisää aiheesta osioista; Ammattilaisen konsultointi erikoissairaanhoidon kanssa ja Lähete erikoissairaanhoitoon

        Lisätietosivut:

         Lisätietoa PDF-muodossa:

        Ohjevideot:

        Lisätietoa muulla:

         

        Vastaanotto

        ← Takaisin etusivulle

        Potilas

        Mitä vastaanotolla tapahtuu?

        Vastaanotolla lääkäri tutkii ihosi. Ihon tutkimisen jälkeen lääkäri tekee kanssasi hoitosuunnitelman. Saat ohjeita ihosi hoitamiseksi ja ohjeet jatkoseurannasta.

        Vastaanotolla lääkäri haastattelee sinua ja kysyy mm. seuraavista asioista:

        • Milloin ihottumasi on alkanut?
        • Onko se muuttunut ajan saatossa?
        • Miten ihottumaa on yritetty hoitaa? Onko hoito auttanut?
        • Mitkä tekijät pahentavat ihottumaa?
        • Onko ihottumaa helpottavia tekijöitä?
        • Onko sinulla ollut aiemmin iho-ongelmia? Jos on, milloin ja millaisia? Miten niitä on hoidettu?
        • Onko sinulla pitkäaikaissauksia tai säännöllistä lääkitystä?
        • Onko sinulle viime aikoina aloitettu uusia lääkkeitä tai hoitoja?
        • Onko suvussasi ihosairauksia?

        Atooppisen ihottuman vaikeusasteiden luokittelu arvion taustalla

        Käypä hoito -suosituksen mukaan atooppinen ihottuma (atooppinen ekseema) voidaan luokitella lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan atooppiseen ihottumaan.  

        • Lievä: potilaalla on kuivia ihoalueita, satunnaisesti kutinaa ja pienillä ihoalueilla punoitusta. 
        • Keskivaikea: potilaalla on kuivia ihoalueita, toistuvaa kutinaa ja punoitusta ja mahdollisesti myös ihon rikkoutumista ja paksuuntumista. 
        • Vaikea: iho on kuiva, kutina jatkuvaa ja punoitus laaja-alaista. Lisäksi esiintyy ihorikkoumia, ihon huomattavaa paksuuntumista, verenvuotoa, vetistystä, karstoittumista ja pigmentaatiohäiriöitä.
        Ammattilainen

        Mitä vastaanotolla tapahtuu?

        Vastaanotolla poissuljetaan muut kutinaa ja ihottumaa aiheuttavat tekijät ja varmistutaan ikäryhmittäisesti tyypillisestä ihottuma-alueesta. Atooppisen ihottuman diagnoosi on kliininen.

        Diagnoosiin yleensä riittää, että potilaalla on seuraavat löydökset: 

        • Kutiava ja krooninen tai jatkuvasti toistuva ihotulehdus tyypillisillä ihoalueilla.  
        • Ihottumassa punoitusta, inflammaatiota, kutiavia papuloita, raapimajälkiä, rikkoumia tai jäkälöitymistä. 

        Tarkemmat diagnostiset kriteerit 

        Atooppinen ihottuma on aina kutiseva, kutinan lisäksi potilaalla pitää olla vähintään kolme seuraavista oireista:  

        • ihottumaa tyypillisellä alueella tutkimushetkellä  
        • ihottumaa tyypillisellä alueella aiemmin  
        • ihottuma alkanut ennen toista ikävuotta  
        • kuiva iho tai allerginen nuha tai astma (alle 4 v. kriteerinä atooppinen sairaus perheenjäsenellä 

        Atooppisen ihottuman vaikeusasteiden luokittelu arvion taustalla

        Käypä hoito -suosituksen mukaan atooppinen ihottuma voidaan luokitella lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan atooppiseen ihottumaan.  

        • Lievä: potilaalla on kuivia ihoalueita, satunnaisesti kutinaa ja pienillä ihoalueilla punoitusta. 
        • Keskivaikea: potilaalla on kuivia ihoalueita, toistuvaa kutinaa ja punoitusta ja mahdollisesti myös ihon rikkoutumista ja paksuuntumista. 
        • Vaikea: iho on kuiva, kutina jatkuvaa ja punoitus laaja-alaista. Lisäksi esiintyy ihorikkoumia, ihon huomattavaa paksuuntumista, verenvuotoa, vetistystä, karstoittumista ja pigmentaatiohäiriöitä.

        Atooppista ihottumaa pahentavat tekijät

        Atooppista ihottumaa sairastavan potilaan iho on herkkä ärtymään ja kutina lisääntyy erilaisten mekaanisten, fysikaalisten ja kemiallisten tekijöiden vaikutuksesta. Mm. hikoilu, psyykkiset tekijät, kuiva sisäilma, talviaika, karheat vaatteet, liian kevyet tai rasvaiset voiteet sekä muut iholle laitettavat kosmetiikka- tai hygieniatuotteet voivat pahentaa ihottumaa. Muita pahentavia tekijöitä voivat olla ihon bakteeri- ja virusinfektiot tai yleisinfektiot.

        Pahentavia tekijöitä tulee välttää ja infektiot tulee hoitaa. Lisäksi tulee varmistaa, että kyseessä on oikea diagnoosi ja paikallishoidot ovat toteutuneet ohjeiden mukaisesti.

        Perusterveydenhuollon vastaanottokäynnit saattavat olla lyhyitä. Potilas tulee ohjata oikean tiedon pariin vastaanoton ulkopuolella esim. Terveyskylän ihotautitalo, Allergia-, Iho- ja Astmaliitto ry:n nettisivut tai Käypä hoitosuosituksen potilasversio.

        AMMATTILAINEN: Muiden sairauksien ja vaivojen pois sulku

        Muiden sairauksien ja vaivojen pois sulku

        Erotusdiagnostisesti on otettava huomioon;

        • Vauvoilla ja lapsilla; hormoninäppylät, seborrooinen ekseema, syyhy, nummulaariekseema, iktyoosi, keratosis pilaris, acrodermatitis enteropathica, psoriaasi ja ihokeliakia.
        • Aikuisilla; seborrooinen ekseema, psoriaasi, nummulaarinen ekseema, ihokeliakia, parapsoriaasi, syyhy ja iholymfooma.
        • Harvinaisempia erotusdiagnostisia vaihtoehtoja ovat; lääkeainereaktio, primaarit immunopuutostilat kuten Wiskott-Aldrichin syndrooma ja hyper-IgE-syndrooma, erilaiset ravintoaineiden puutostilat ja Nethertonin syndrooma.
        • Kontaktiallergia, ärsytysihottuma ja märkärupi voivat myös aiheuttaa erotusdiagnostisia haasteita.

        Allergiaselvittelyt ja hoidon ohjeistus

        Oireiden ollessa tyypilliset ei ole tarvetta esimerkiksi allergiaselvittelyihin aikuisella. Alle 1-vuotiaan kohdalla, mikäli tehokas paikallishoito ei tunnu auttavan riittävästi, voidaan selvitellä mahdollisuus ruoka-aineallergiaan pahentavana tekijänä. Allergiatutkimukset tehdään erikoissairaanhoidossa. (Lue lisää allergioista)

        Jos atooppisen ihottuman paikallishoito ei enää tehoa, kyseessä voi olla kosketusallergian kehittyminen paikallishoitojen aineosille.

        Atooppisen ihottuman diagnoosin ollessa selkeä, ohjeistetaan potilasta vastaanotolla paikallishoidon tärkeydestä. Tärkeintä on käyttää perusvoidetta riittävästi ja säännöllisesti, sillä se sekä vähentää kutinaa että tarvetta käyttää lääkevoiteita. Perusvoidetta pitää muistaa käyttää, vaikka ihottumaa tai kutinaa ei olisikaan.

        Ihottuma-alueita hoidetaan kortisonivoiteilla (kortikosteroidivoiteella). Tarvittaessa voidaan käyttää myös takrolimuusi- tai pimekrolimuusivoiteita. Ohjeistus annetaan yksilöllisesti ihon tilanteen ja potilaan iän mukaan. Kortisonivoiteita tulee käyttää annettujen ohjeiden mukaisesti. Liian lyhyt kuuri johtaa ihottuman nopeaan uusiutumiseen. 

        Erotusdiagnostisia vaihtoehtoja

        A. vauvoilla ja lapsilla:

        1. Hormoninäpyt
        Tulevat vauvalle n. kuukauden iässä. Ovat punoittavia, joskus jopa märkäisiä näppyjä kasvoilla tai ylävartalolla. Eivät kutise eivätkä vaivaa vauvaa. Hormoninäpyt eivät ole ihottumaa ja ne häviävät ajan mittaan itsestään.

        2. Seborrooinen ekseema
        Iho punoittaa, kutisee ja hilseilee ihoalueilla, joilla on runsaasti talirauhasia (hiuspohja, kasvot, rintakehä, genitaalialue)

        3. Syyhy
        Pääoireena voimakas iltakutina, jossa iho on alkuun siisti. Kutinan ja raapimisen jatkuessa näppylät ilmestyvät sormiväleihin, kämmeniin, ranteisiin ja pikkulapsilla myös jalkapohjiin (esiintyy: 5–10 mm käytäviä). Punoittavia näppylöitä on vartalossa ja raajoissa, jotka kutisevat voimakkaasti.

        4. Nummulaarinen ekseema
        Iholle ilmestyy noin lantin muotoisia ja kokoisia kutisevia läiskiä, joita on erityisesti säärien etupinnoilla ja joskus myös käsivarsissa ja vartalossa. Läiskät ja kutina oireilevat erityisesti syksyisin ja talvisin.

        5. Iktyoosi
        Ei yleensä oirehdi taivealueilla (kuten atooppinen ihottuma tekee). Iho on kuiva ja hilseilevä jo vauvaiästä alkaen. Hilseily saattaa muistuttaa kalan suomuja.

        6. Keratosis pilaris
        Olkavarsissa ja reisissä todettavia karheita sarveistumia eli sarveistappeja.

        7. Psoriaasi
        Psoriasiksen yleisimmässä muodossa paksuja, kutisevia hilseläiskiä, jotka ilmaantuvat etenkin kyynärpäihin, polviin, ristiselkään, päänahkaan ja hankalimmillaan ympäri kehoa (vrt. atooppisen ihottuman tyyppipaikat ja oirekuvat)

        8. Ihokeliakia:
        Voimakkaasti kutiavaa, pienirakkulaista ihottumaa, joka on tyypillisesti kyynärpäissä, polvissa, pakaroissa ja hiuspohjassa (vrt. atooppisen ihottuman tyyppipaikat)

        B: Aikuisilla:

        1. Seborrooinen ekseema
        Iho punoittaa, kutisee ja hilseilee ihoalueilla, joilla on runsaasti talirauhasia (hiuspohja, kasvot, rintakehä, genitaalialue)

        2. Nummulaarinen ekseema
        Iholle ilmestyy noin lantin muotoisia ja kokoisia kutisevia läiskiä, joita on erityisesti säärien etupinnoilla ja joskus myös käsivarsissa ja vartalossa. Läiskät ja kutina oireilevat erityisesti syksyisin ja talvisin.

        3. Psoriaasi
        Psoriasiksen yleisimmässä muodossa paksuja, kutisevia hilseläiskiä, jotka ilmaantuvat etenkin kyynärpäihin, polviin, ristiselkään, päänahkaan ja hankalimmillaan ympäri kehoa (vrt. atooppisen ihottuman tyyppipaikat ja oirekuvat)

        4. Ihokeliakia
        Voimakkaasti kutiavaa, pienirakkulaista ihottumaa, joka on tyypillisesti kyynärpäissä, polvissa, pakaroissa ja hiuspohjassa (vrt. atooppisen ihottuman tyyppipaikat)

        5. Parapsoriaasi
        Vartalolla ja yläraajoissa hennot punoittavaat läiskät ja juoneet. Muutosten pinta voi hilsehtiä hennosti. On lähes oireeton (vrt. atooppisen ihottuman kutina ja tyyppipaikat).

        6. Syyhy
        Pääoireena voimakas iltakutina, jossa iho on alkuun siisti. Kutinan ja raapimisen jatkuessa näppylät ilmestyvät sormiväleihin, kämmeniin, ranteisiin ja pikkulapsilla myös jalkapohjiin (esiintyy: 5–10 mm käytäviä). Punoittavia näppylöitä on vartalossa ja raajoissa, jotka kutisevat voimakkaasti.

        Allergiaselvittelyistä:

        Oireiden ollessa tyypilliset ei ole tarvetta esimerkiksi aikuisten allergiaselvittelyihin. Alle 1-vuotiaan kohdalla, mikäli tehokas paikallishoito ei tunnu auttavan riittävästi, voidaan selvitellä mahdollista ruoka-aineallergiaa pahentavana tekijänä. Allergiatutkimukset tehdään erikoissairaanhoidossa.

        Ruoka-allergian tavallisia iho-oireita ovat vaikea atooppinen ihottuma, nokkosihottuma ja angioödeema. Ruoka-aineallergian mahdollisuutta tulee arvioida, mikäli imeväisellä on vaikea atooppinen ihottuma ruoka-aineen nauttimisen jälkeen ilmaantuu nopeasti nokkosihottuma ja/tai angioödeema ilmenee ruoka-allergiaan sopivia suolisto-oireita: oksentelua ja ripulia, vaikeaa ummetusta tai vaikeita koliikki oireita.

        Lisätietoa:

        Hoidon tarpeen arvio

        ← Takaisin etusivulle

        Potilas

        Kehen olen yhteydessä?

        Voit olla yhteydessä omaan terveysasemaasi, työterveyshuoltoon, opiskelijaterveydenhuoltoon tai lapsen kohdalla neuvolaan tai kouluterveydenhuoltoon. Puhelun tai muun yhteydenoton yhteydessä hoitaja tekee hoidontarpeen arvion tilanteestasi ja tarvittaessa ohjaa sinut toiselle ammattilaiselle.

        Milloin minun kannattaa asioida terveysasemalla?

        Sinun kannattaa asioida terveysasemalla jos

        • sinulla on jo diagnoosi atooppisesta ihottumasta eikä nykyinen hoitosi tunnu riittävältä
        • sinulla ei ole diagnoosia, mutta tilanteesi ei näytä paranevan, vaikka olet jo saanut perushoidon ohjeistuksen (rasvausohjeet) ja toiminut sen mukaan
        • vaivasi (kutina, ihon haastava tilanne) on jatkunut pitkään, eivätkä perusvoiteet ja kortisonivoiteet riitä.

        Voit tarvittaessa asioida myös sähköisesti, mm. lähettämällä ammattilaiselle kuvia ihosi tilanteesta tai asioiden videovastaanotolla, jolloin ammattilaiset voivat auttaa sinua myös etäyhteyksin.

        Ammattilainen

        Potilas ottaa yhteyttä perusterveydenhuoltoon

        Kutina ja raapimisen vuoksi aiheutuneet ihotulehdukset ovat atooppisessa ihottumassa yleisiä syitä potilaan yhteydenotolle. Hoidontarpeen arvion yhteydessä tulisi selvittää ihottuman ja kutinan esiintymispaikat iholla sekä potilaan ikä.

        Hoidontarpeen arvion yhteydessä yleensä varataan vastaanottoaika oireista riippuen joko hoitajan tai lääkärin vastaanotolle. Hoitajan vastaanoton yhteydessä on myös yleensä mahdollista konsultoida lääkäriä.

        Lisätietoa

        Oireet alkavat tai pahenevat

        ← Takaisin etusivulle

        Mikä on atooppinen ihottuma?

        Atooppinen ihottuma (atooppinen ekseema) on pitkäaikainen, kutiseva ja tulehduksellinen ihosairaus, jolle on tyypillistä oireiden vaihtelu ja aaltoileva kulku. Suurimmalla osalla potilaista ihottuma on lievää, mutta se voi olla myös hankalaa ja heikentää elämänlaatua merkittävästi.

        Atopia viittaa henkilön taipumukseen muodostaa tavanomaista herkemmin IgE-luokan allergiavasta-aineita elinympäristön ärsykkeitä vastaan. Taipumus atopiaan on perinnöllistä. Suomessa atooppista ihottumaa potee 10–20 prosenttia lapsista. Aikuisista noin 25–30 prosenttia on joskus elämänsä aikana sairastanut atooppista ihottumaa. Atooppista ihottumaa sairastavan iho on yleensä kuiva, vaikka ihottumaa ei aina ole havaittavissa. Ihosta voidaan tällöin käyttää nimitystä atooppinen iho.

        Atooppisen ihottuman eri vaikeusasteet

        Atooppinen ihottuma jaetaan yleensä lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan. 

        • Lievässä ihottumassa esiintyy pieniä, satunnaisesti kutisevia ja punoittavia ihottuma-alueita. 
        • Keskivaikea ihottuma on toistuvasti kutisevaa ja punoittavaa, usein myös rikkoutuvaa ja kutinan ja raapimisen seurauksena paksuuntunutta (jäkälöitynyttä).
        • Vaikea ihottuma on laaja-alaista, laajalti ja voimakkaasti kutisevaa, punoittavaa, rikkoutuvaa, joskus myös vetistävää ja karstoittuvaa. 

        Atooppiselle ihottumalle on tyypillistä oireiden ja esiintymispaikkojen vaihtelu iän myötä. Vauvoilla ihottuma alkaa usein pään alueelta ja voi levitä laajalti vartalolle ja raajoihin. Leikki-ikäisillä ihottuma usein hakeutuu taive-alueille, kuten kyynär- ja polvitaipeisiin, ranteisiin ja nilkkoihin, usein myös korvan nipukoihin ja suun ympärille. Koulu-ikäisillä ihottumaa on usein taipeiden lisäksi pakaroissa ja reisien takapinnoilla sekä joskus käsissä ja jalkaterissä. Aikuisilla ihottumaa tyypillisesti esiintyy kasvoilla ja kaulalla, käsien iholla sekä ylävartalolla (ks. esimerkkikuvat Käypä hoito -suosituksen sivuilta).

        Lisätietoa:

        Aakkosellinen hakemisto

        ← Takaisin etusivulle

        A

        Allergiaepäilyt

        Anamneesi

        Atooppinen ekseema

        B

        Biologiset lääkkeet

        D

        DLQI Elämänlaatukysely

        E

        EASI

        Erotusdiagnostiikka

        H

        Hoitosuunnitelma

        Hormoninäpyt

        I

        Ihokeliakia

        Ihottuman omahoito

        Ihottuman tyyppialueet

        Iktyoosi

        K

        Kalsineuriinin estäjät

        Keskivaikea ihottuma

        Keratosis pilaris

        Kortisonivoiteet

        Kostean kääreen valmistaminen

        L

        Lievä ihottuma

        Limuusiovoiteiden käyttöohje

        Lääkeohjaus

        Lääkevoiteet

        M

        Metotreksaatti

        Muiden sairauksien ja vaivojen pois sulku

        Mykofenolaatti

        N

        Nummulaarinen ekseema

        P

        Parapsoriaasi

        Peittohoito

        POEM-oiretesti

        Potilasopas

        Prednisoloni

        Psoriaasi

        R

        Rasvauskortti

        S

        Seborrooinen ekseema

        Siklosporiini

        Sinkkisukka

        Syyhy

        V

        Vaikea ihottuma

        Vaikeuasteet

        Eteiskorvakkeen sulkutoimenpide (LAAC)

        Eteiskorvakkeen sulkutoimenpide (LAAC)

        • Perkutaanisella katetriteitse asennettavalla sulkulaitteella tehtävä vasemman eteiskorvakkeen sulku estää tromboembolisia aivotapahtumia yhtä tehokkaasti kuin varfariinihoito.
        • Toimenpidettä tulisi harkita suuren tukosriskin potilaille, joilla vuotovaara on poikkeuksellisen suuri tai oraalinen antikoagulaatiohoito on vasta-aiheinen.
        • Toimenpidettä voidaan harkita, jos suuren tukosriskin potilaalla ilmenee vakava vuotokomplikaatio terapeuttisen antikoagulaatiohoidon aikana.

        Lisätietoa:

        Aakkosellinen hakemisto

        A

        Apuvälineet

        Ataktinen kävely

        D

        D-vitamiini

        Diagnoosi

        Dysartria

        E

        Elintavat

        Epäily

        Erikoisalakonsultaatiot

        EQ5D

        F

        Fysioterapia

        H

        Hoitotarvikkeet

        I

        Ikontinenssihoitaja

        Immunomoduloiva hoito

        Infektioiden ehkäisy

        J

        Jäsenyhdistykset

        K

        KEO

        Kivut

        Kuntoutus

        Kuntoutusohjaus

        Kognitiiviset toiminnot

        Kohtaukselliset oireet

        Kokemusasiantuntija

        Koordinaatio

        L

        Lihastonus

        Liikunta

        Likvortutkimus

        Lähetetiedot

        Lähettämisindikaatiot

        Lääkehoito

        Lääkehoito pahenemisvaiheessa

        Lääkekorvattavuus

        M

        Magneettikuvaus

        Mieliala

        Muistilista hoitajalle

        My MS

        N

        Neuroliitto

        Neuropsykologi

        Näkö

        O

        Oireet

        Omahoito

        Optikusneuriitti

        P

        Pahenemisvaihe

        Painonhallinta

        Pareesi

        Psykiatrinen sairaanhoitaja

        Puhe ja nieleminen

        Puheterapia

        R

        Ravitsemus

        Ravitsemusterapia

        REO

        Rokotteet

        S

        SDMT

        Seksuaalitoiminnat

        Seuranta perusterveydenhuollossa

        Sosiaalietuudet

        Sosiaalityö

        Suolisto

        T

        Toimintaterapia

        Tunto

        Tupakointi

        U

        Uroterapia

        Uupumus

        V

        Virtsarakko

        Sosiaalietuudet

        Sosiaalityöntekijä opastaa ja avustaa potilaita ja heidän läheisiään siten, että sairaudesta huolimatta taloudellinen toimeentulo, sosiaalinen suoriutuminen ja yhteiskunnallinen osallistuminen jatkuisivat mahdollisimman normaalisti. Sosiaalityöntekijöiden palvelut ovat maksuttomia.

        Sosiaalityöntekijän tehtäviin kuuluu mm. neuvonta ja ohjaus sosiaalivakuutus-, sosiaalietuus-, sosiaalipalvelu-, kuntoutumis- ja oikeusturva-asioissa. Hän voi avustaa eri hakemusten teossa sekä järjestää hoitoon ja kuntoutukseen liittyvää toimeentuloa. He auttavat työkyvyn ja kuntoutusmahdollisuuksien selvittämisessä. Sosiaalityöntekijä tekee yhteistyötä viranomaisten ja muiden yhteistyötahojen kanssa.

        Konsultaatiopyyntö sosiaalityöntekijälle on aiheellinen mikäli lääkäri, muu henkilökunta, potilas tai hänen läheisensä huomaavat tarvetta.

        Linkit etuuksiin:

        Neurolo.fi: Palvelukartta

        Sosiaaliturvaopas.fi: Järjestöjen sosiaaliturvaopas

        Ammatillinen kuntoutus ja työkyvyn arviointi

        • Ammatillinen kuntoutus tarkoittaa niitä toimenpiteitä ja keinoja, joilla tuetaan henkilön työllistymistä ja työkyvyn säilymistä. Ammatillisen kuntoutuksen tavoitteena on työkyvyn säilyttäminen, työhön paluun ja työllistymisen mahdollistaminen. Kuntoutus on kohdennettu työikäisille ja sen hakeminen edellyttää kuntoutussuunnitelmaa. Kuntoutussuunnitelman tekee hoitava lääkäri yhteistyössä kuntoutujan kanssa.
        • Työssä käyvien MS-tautia sairastavien työkyvyn arvioinnissa työterveyshuollon ja erikoissairaanhoidon tulee tehdä yhteistyötä: hoitava neurologi arvioi sairauden ennustetta ja vaikutusta työntekijän toimintakykyyn, ja työolot tunteva työterveyslääkäri arvioi työntekijän jäljellä olevaa työkykyä suhteessa tämän työn vaatimuksiin.
        • Työn mukauttaminen tulee ottaa huomioon ajoissa. Hyvin yksinkertaiset asiat, kuten kulkemisen esteettömyys, työtilojen viileys ja WC-tilojen hyvä käytettävyys, voivat olla ratkaisevia asioita työkyvyn ylläpitämiseksi.
        • Kuntoutustarpeiden selvittämisessä kannattaa toimia ripeästi ja ottaa huomioon myös ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuudet työkyvyn ylläpitämiseksi. Erityisesti työkyvyttömyyden pitkittyessä on tärkeää arvioida työntekijän mahdollisuuksia palata työhön.
        • Jos potilaan työkykyä ei työn mukauttamisen ja kuntoutustoimien avulla saada kohennetuksi kokopäivätyön vaatimusten mukaiseksi, lyhennetty työaika osatyökyvyttömyyseläkkeen tai vammaistuen avulla on usein oikea ratkaisu.

        Yhteydenotto hoitajalle

        Potilasta pyydetään ottamaan yhteyttä, jos hänen vointinsa on muuttunut ja uusia MS-taudin oireita ilmenee.

        Oireet voivat olla MS-taudin pahenemiseen liittyviä, kuten kahtena näkeminen, kasvokipu, tasapainon ylläpidon vaikeus, näköhäiriö, silmäkipu, raajaheikkous, kävelyvaikeus tai puutuminen. Pahenemisvaihe on kyseessä uuden neurologisen puutosoireen tai vanhan oireen merkittävän pahenemisen ollessa yhtäjaksoisesti vähintään 24h.

        Oireet voivat olla myös yleisoireita esimerkiksi, epätavallinen päänsärky, huimaus, huonovointisuus ja kipu. Tällöin voi olla kyseessä infektio tai lääkehaitta.

        Potilasta ohjataan ottamaan yhteyttä hoitopaikkaan, mikäli hänen käyttämäänsä lääkkeeseen liittyviä mahdollisia epätavallisia/voimakkaita oireita/ haittoja ilmenee. Esim. tiettyihin lääkehoitoihin liittyen lisääntynyt infektioherkkyys tai maksa-arvojen nousuun viittaavat oireet, kuten virtsan tummuminen, ihon keltaisuus ja maha-suolikanavaoireet. Kuume saattaa olla merkki lääkehaitasta (beetainterferonit), infektiosta tai ns. Uthoffin ilmiöstä, joka on hyvänlaatuinen ja saattaa ilmaantua rasituksessa, saunassa ja helteellä. Myös injektoitavissa lääkkeissä pistospaikan epätavalliset oireet, kuten voimakas kipu ja ihon värin muutokset pistospaikassa, ovat aihe yhteydenottoon. Pahenemisvaiheen oireet voi syöttää MyMS-omaraportointipalveluun.

        Potilas voi ottaa yhteyttä myös, mikäli hän tarvitsee esimerkiksi MS-taudin kulkuun vaikuttavan lääkkeen reseptin uusintaa tai B-todistusta.

        Lue lisää:

        Pahenemisvaiheen tunnistaminen

        Lääkehoito

        Hoitajan vastaanotto (ESH)

        Seuranta perusterveydenhuollossa

        MS-taudin immunomoduloivan lääkityksen lopettamista suositellaan, jos sairauden oireet etenevät tasaisesti eikä tulehduksellista aktiviteettia ole esiintynyt 3 vuoteen. Lääkityksen lopettamisen myötä sairauden seuranta ja kuntoutus siirretään pääsääntöisesti perusterveydenhuollon vastuulle. Tuolloin tavoitteena on, että säännöllisillä seurantakontrolleilla laaditaan kuntoutussuunnitelma itsenäisen ja omatoimisen arkipäivän, työelämän ja vapaa-ajan tukemiseksi. Lisäksi otetaan kantaa mahdollisen oireenmukaisen lääkityksen tarpeelle.

        Kokemusasiantuntijan vastaanotto

        Kokemusasiantuntijalla tarkoitetaan henkilöä, jolla on omakohtaista kokemusta sairaudesta ja joka on käynyt kokemusasiantuntijakoulutuksen. Kokemusasiantuntija kertoo todellisen tarinan sairaudesta tai elämänkriisin aiheuttamista oireista ja tunteista, hoidosta sekä kuntoutumista edistäneistä asioista ja auttaa näin sairastunutta hänen elämäntilanteessaan.

        Kokemusasiantuntija Nina Merikannon vertaisvastaanotto toimii neurologian poliklinikalla MS-potilaille ja heidän läheisilleen.

        Lue lisää:

        Kokemusasiantuntijavastaanotto (Nina Merikanto), lyhyt esite (PDF)

        Kokemusasiantuntijavastaanotto (Nina Merikanto), lisätietoja (PDF)

        Erikoisalakonsultaatiot

        MS-tautia sairastavien potilaiden oireiden hoidossa voidaan joskus tarvita muiden erikoisalojen tutkimuksia ja hoitoa:

        • Näköoireiden yhteydessä silmälääkärin arvio on aiheellinen ja esimerkiksi näköhermontulehdus on varmennettava silmälääkärin toimesta ennen kortisonihoidon aloitusta.
        • Vaikean lääkehoitoon reagoimattoman virtsankarkailun yhteydessä suositellaan lähetettä gynekologin / urologin poliklinikalle, jota kautta onnistuu myös lantionpohjan toiminnan tarkempi tutkimus sekä EMG-ohjattu fysioterapia.
        • Virtsaummen yhteydessä (residuaalivirtsa toistetusti > 100ml) suositellaan urologin kosultaatiota. Ensisijaisena hoitona käytetään toistokatetrointeja 2-4 kertaa vuorokaudessa.
        • Gastrokirurgian poliklinikan konsultaatio on aiheellinen ulostamisvaikeuden tai ulosteinkontinenssin yhteydessä.
        • Psykiatrin poliklinikan konsultaatiota voidaan joskus tarvita sairauteen liittyvien psyykkisten oireiden hoidossa.
        • Neurokirurgian konsultaatio tarvitaan mm. baklofeenipumppuhoitoa suunniteltaessa vaikean spastisuuden hoitoon.

        Apuvälineet ja hoitotarvikkeet

        Apuvälineet

        Apuvälinepalvelut ovat tarkoitettu henkilöille, joiden toimintakyky on rajoittunut vamman, sairauden, ikääntymisen tai kehitysviivästymän vuoksi. Apuvälineiden avulla pyritään tukemaan, ylläpitämään tai parantamaan toimintakykyä taikka ehkäisemään toimintakyvyn heikentymistä sekä tukemaan itsenäisyyttä, jotta osallistuminen eri elämän alueille helpottuisi ja hyvinvointi lisääntyisi.

        Päävastuu apuvälinepalvelujen järjestämisessä on kunnilla ja kuntayhtymillä. Terveydenhuolto järjestää lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalvelut. Perusapuvälineet, kuten rollaattorin, wc- istuimen korotuksen, suihkutuolin, voi hakea oman kunnan terveyskeskuksen apuvälinelainaamosta. Sähköiset liikkumisen apuvälineet, kuten sähkömopo tai sähköpyörätuoli, myönnetään arvion perusteella alueellisesta Apuvälinekeskuksesta. Apuvälineiden myöntämisperusteissa noudatetaan ”Valtakunnalliset lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteet” – opasta (Opas apuvälinetyötä tekeville ammattilaisille ja ohjeita asiakkaille)

        Lue lisää:

        Terveyskylä.fi: Apuvälineet

        Hoitotarvikkeet

        Jos sairaus on kestänyt yli kolme kuukautta tai on pysyvä, potilaalla on oikeus saada maksutta hoitosuunnitelman mukaisia hoitotarvikkeita terveyskeskusten hoitotarvikejakelun kautta. Hoitotarvikkeiden nimikkeet, kuten vaipat ja katetrit ja niiden määrät tulee näkyä hoitosuunnitelmassa, jonka lääkäri tai hoitaja on tehnyt.

        Liitteet:

        ”VSSHP:n alueen toimintaterapian toimintaperiaatteita” –opas: VSSHP:n alueen toimintaterapian toimintaperiaatteita

        Moniammatillinen kuntoutusryhmä

        Moniammatillinen kuntoutustyöryhmä toimii Kuntoutus- ja aivovammapoliklinikalla. Työryhmä arvioi kuntoutuksen ja sosiaalietuuksien tarvetta sekä tekee kuntoutussuunnitelman. Työryhmään kuuluu lääkäri, sosiaalityöntekijä, toimintaterapeutti, kuntoutusohjaaja, puheterapeutti ja fysioterapeutti. MS-potilas voi hyötyä moniammatillisen kuntoutuspoliklinikan arviosta, mikäli hänen tilanteensa edellyttää useiden näiden eri ammattiryhmien arviota. Käynti voi olla kertaluontoinen tai säännöllisesti toteutettava. Työryhmään tarvitaan konsultaatiopyyntö (neurologian sisäinen) tai lähete.

        Avosektorin palvelut

        Neuroliitto

        Neuroliitto toimii multippeliskleroosia ja harvinaista neurologista sairautta sairastavien ja heidän läheistensä hyväksi. Neuroliiton toiminnan ytimenä on samankaltaisia kokemuksia ja tarpeita jakavien ihmisten verkostoituminen ja vertaistuki. Sen mahdollistavat etenkin Neuroliiton 25 jäsenyhdistystä.

        Neuroliitto.fi

        Jäsenyhdistykset

        Neuroliiton 25 jäsenyhdistyksessä on n. 10 000 jäsentä. Jäsenyhdistykset mahdollistavat vertaistuen sairastuneille ja heidän läheisilleen ja tuovat yhdistystoiminnan lähelle. Jäseneksi voivat liittyä sairastuneet, läheiset tai muutoin toimintaa kannattavat ihmiset ja yhteisöt.

        Neuroliitto.fi: Löydä lähin jäsenyhdistyksesi

        Infektioiden ehkäisy, rokotteet ja D-vitamiini

        Infektioiden ehkäisy

        Infektiot voivat aiheuttaa MS-taudin pahenemista. Erityisesti siksi infektioiden välttäminen terveellisiä elintapoja noudattamalla ja infektioiden hyvä hoito ovat tärkeitä.

        Erityisesti suun hyvä hoito ja säännölliset hampaiden tarkistukset huomioitava. Virtsatieinfektiot ovat tavallisia MS-tautia sairastavilla, joilla on rakon toiminnan oireita.

        Lue lisää:

        Terveyskirjasto.fi: Suun terveyden yhteys pitkäaikaissairauksiin

        Terveyskirjasto.fi: Virtsatietulehdus aikuisilla

        Rokotteet

        MS-potilaille on suositeltavaa ottaa influenssarokote, eläviä rokotteita ei suositella MS-potilaille (esim. keltakuumerokote). Rokottamisessa on huomioitava, että osa MS-taudin kulkua muokkaavista lääkkeistä saattavat heikentää rokotteiden tehoa ja tarvittavan rokotteen otto on suunniteltava hyvissä ajoin ennen lääkitystä. Pneumokokkirokote (Prevenar) suositellaan otettavaksi ennen B-solulääkityksiä. Kaikkia MS-potilaita suositellaan ottamaan koronarokote, ja se on turvallista riippumatta siitä, millainen MS-taudin lääkehoito on käytössä, koska yksikään koronarokotteista ei sisällä elävää heikennettyä virusta.

        Lue lisää:

        Thl.fi: Infektiotaudit ja rokotukset

        D-vitamiini

        D-vitamiinin puutteella on todettu yhteys MS-taudin aktiivisuuteen. MS-tautia sairastaville, jollei ole vasta-aiheita kuten sarkoidoosi, voi ohjeistaa 50 mikrogramman D-vitamiinilisän ja sen jälkeen 3-6 kk kuluttua P-D25 tason määritys (mieluiten kevättalvella). Tavoite noin 100 nmol/L. Toksisuusraja on 375 nmol/L pitoisuus.

        Elintavat

        Omahoito

        MS-tauti on pitkäaikaissairaus, jossa omahoito on yksilöllistä ja päivittäistä. Omahoidon tukemisessa valmennetaan potilaita saavuttamaan paras mahdollinen elämänlaatu MS-taudista huolimatta. Hoitohenkilökunnan tehtävänä on tukea potilasta selviytymään ja motivoitumaan omahoitoon. Omahoitoon kuuluu mm. terveellinen ruokavalio, riittävä liikunta, sosiaaliset suhteet, tupakoimattomuus, alkoholin välttäminen/kohtuukäyttö ja mielen hyvinvoinnista huolehtiminen. Omahoitoon sisältyy myös sairauden lääkehoito ja omatoiminen terveydentilan seuranta. Omahoidon ohjausta toteutetaan moniammatillisesti.

        Milloin hoitaja konsultoi lääkäriä?

        • MS-taudin oireiden lisääntyminen
        • MS-taudin lääkityksen lääkehoidon muutostarve, esimerkiksi haittavaikutukset ja/tai lisääntyneet oireet lääkityksestä huolimatta.
        • Muiden asiantuntijapalveluiden tarve potilaalla (eri terapeutit /lähete)

        Lue lisää:

        • Katso intranetistä (Santra): MS-hoitajan vastaanotto ja Talon tavat, MS-tauti
        • Lääkehoito

        Oireet

        MS -taudin oireet ovat yksilöllisiä. Potilas löytää tietoa sairauteen liittyvistä oireista MyMS-palvelusta oireluettelon alta.

        Lue lisää:

        Elintavat

        Tupakointi ja päihteet

        Tupakointi pitää yllä keuhkoissa hiljaista tulehdusta. Se taas kiihdyttää valkosolujen virhetoimintoja ja vaikuttaa epäedullisesti MS-taudin kulkuun ja ennusteeseen, heikentää hoitojen onnistumista ja aiheuttaa muita haittoja, joten tupakoimattomuuteen tulee kannustaa aktiivisesti. Potilas voi saada lisätukea MS-hoitajalta tai hänet voidaan ohjata keuhkopoliklinikan tupakastavieroitushoitajalle.

        MS-tautia sairastavalla alkoholi voimistaa sairauden oireita ja onnettomuuksien riski kohoaa. Yleisen aivoterveyden kannalta on myös MS-tautia sairastavien syytä pitäytyä kohtuullisessa alkoholinkäytössä.

        Lue lisää:

        Liikunta, lepo ja uni

        Liikkuminen on osa MS-taudin hoitoa. Hyvä yleiskunto auttaa välttämään tulehdussairauksia sekä ylläpitämään tasapainoa, lihaskuntoa ja liikuntakykyä ja vahvistamaan henkistä hyvinvointia. Kaikki liikuntalajit ovat mahdollisia, ja liikuntaharrastusta voi mukauttaa sairauden tuomiin muutoksiin.

        Riittävän levon ja unen merkitys jaksamiselle ja hyvinvoinnille on tärkeää ja korostuu erityisesti uupumus- ja kognitio-oireissa.

        MS-taudin pahenemisvaiheen aikana suositellaan lepoa.

        Tarvittaessa voi ohjata potilaan fysioterapeutille saamaan omaehtoisen harjoittelun ohjeita.

        Lue lisää:

        Ravitsemus, painonhallinta

        Säännölliset ruokailutottumukset ja normaali suositusten mukainen ruokavalio sekä riittävä nesteen nauttiminen sopivat myös MS-tautia sairastaville. Yksilöllisesti on huomioitava ruokailun vaikutusta esimerkiksi uupumusoireeseen, ummetukseen ja painonhallintaan.

        Lihavuus ylläpitää MS-taudin aktiivisuutta. Tarvittaessa potilasta ohjataan laihduttamaan ja potilas voidaan ohjata myös ravitsemusterapeutille.

        Lue lisää:

        Lääkekorvattavuus

        • Lääkekorvattavuudet myönnetään enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan
        • Dimetyylifumaraatti, glatirameeriasetaatti, interferoni beeta, teriflunomidi ovat Kelan erityiskorvattavia lääkkeitä korvausnumerolla 157, jos
          • potilas kykenee kävelemään vähintään 20 metriä apuvälineillä tai ilman (EDSS ≤ 6,5) ja
          • hänellä on aktiivinen MS-tauti, eli viimeisen 2 vuoden sisällä ennen lääkehoidon aloitusta potilaalla on ollut kaksi varmasti osoitettua pahenemisvaihetta tai yksi pahenemisvaihe ja tämän lisäksi vähintään yksi pahenemisvaiheeseen liittymätön MK:ssa todettu demyelinoiva muutos
        • Fingolimodi ja kladribiini ovat Kelan erityiskorvattavia lääkkeitä korvausnumerolla 164, jos
          • potilas kykenee kävelemään vähintään 20 metriä apuvälineillä tai ilman (EDSS ≤ 6,5) ja
          • RRMS on erittäin aktiivinen vähintään yhdestä taudin kulkua muuntavasta lääkehoidosta huolimatta tai potilaalla on ollut vuoden sisällä vähintään kaksi toimintakykyä heikentävää pahenemisvaihetta ja MK:ssa on vähintään yksi tehostuva leesio tai T2-leesiokuormitus on huomattavasti suurentunut aiempaan tuoreeseen magneettikuvaan verrattuna
        • Oireenmukaisista MS-taudin lääkkeistä erityiskorvattavia korvattavuusnumerolla 109: titsanidiini, baklofeeni ja kortisoni

        Hoitoketjun esittely

        Tyks MS-tautia sairastavan hoitoketjun tavoitteena on:

        • taata MS-tautia sairastavalle paras mahdollinen hoito ja kuntoutus
        • vähentää lähettämisviivettä erikoissairaanhoitoon, jotta pystytään nopeammin hyödyntämään uusia hoitomahdollisuuksia ja siten parantamaan taudin ennustetta
        • kohdentaa oikein tutkimuksia ja hallita näin kustannuksia
        • tehostaa kuntoutuksen suunnittelua ja toteutusta yhteistyössä perusterveydenhuollon kanssa
        • parantaa tiedonvälitystä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä ja helpottaa konsultointia
        • tehostaa MS-taudin hoidonseurantajärjestelmän (MS-rekisteri) ja potilaan omaraportointipalvelun MyMS käyttöä MS-potilaan hoidon ohjauksessa, suunnittelussa ja seurannassa

        Hoitoketjun tavoitteiden toteutumisen mittareina käytetään MS-rekisteristä saatavaa tietoa mm. aika ensioireesta diagnoosiin ja potilaiden hoidosta, toimintakyvystä ja elämänlaadusta suhteessa valtakunnallisiin tuloksiin. Lisäksi voidaan käyttää Uranuksesta ja tietojohtamisen työkaluista saatavia tilastoja jonotusajoista, hoitojaksojen pituudesta ja käytetyistä kustannuksista

        Hoitoketjun työryhmä:

        puheenjohtaja Merja Soilu-Hänninen, neurologian dosentti, yleisneurologian vastuualuejohtaja, ylilääkäri, Tyks Neurologian poliklinikka 

        Minna Anttonen, osastonhoitaja, Tyks Neurologian poliklinikka 

        Laura Airas, neuroimmunologian professori, erikoislääkäri, Tyks Neurologian poliklinikka 

        Auli Autio, sosiaalityöntekijä, Tyks Neurologian poliklinikka 

        Riitta Danielsson-Ojala, kliinisen hoitotyön asiantuntija, Tyks Neurologian poliklinikka 

        Päivi Hämäläinen, kliinisen neuropsykologin dosentti, Maskun neurologisen kuntoutuskeskuksen johtaja 

        Katariina Hänninen, neurologiaan erikoistuva lääkäri, Tyks Neurologian poliklinikka 

        Marjut Jalonen, apulaisosastonhoitaja, Tyks Neurologian poliklinikka 

        Eveliina Nieminen, fysioterapeutti, Tyks Neurologian poliklinikka 

        Taruliina Parkkali, vs apulaisylilääkäri, Tyks Vakka-Suomen sairaala 

        Juhani Ruutiainen, professori, neurologian dosentti, kuntoutusjohtaja Neuroliitto ry 

        Marcus Sucksdorff, apulaisylilääkäri, Tyks Turunmaan sairaala 

        Eeva-Liisa Ylimattila, sairaanhoitaja, Tyks Loimaan sairaala 

        Hoitopolun sisällöstä vastaa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. Merck on tukenut hoitopolun luomista.

        Siirry hoitoketjuun

        Mieliala

        MS-taudissa voi esiintyä sairauden aiheuttamaan epävarmuuteen liittyvää reaktiivista mielialan alavireisyyttä ja masennusta. Toisaalta taustalla voivat olla sairauden aiheuttamat keskushermoston toiminnan muutokset. Asianmukainen tieto sairaudesta ja sen hoidosta, sairastavalle tärkeät asiat ja mielekäs tekeminen tasaavat tavallisesti mielialaa. Masennusoireet tulisi tunnistaa ja hoitaa tavanomaisin toimenpitein. Masennuksen lääkehoidon toteuttamiseen ei liity erityiskysymyksiä. Oikein ajoitetulla sopeu­tumisvalmennuksella autetaan orientoitumaan dia­gnoosin muuttamaan elämäntilanteeseen. Tarvittaessa MS-tautia sairastava voidaan ohjata saamaan keskustelutukea (Psykiatrinen sairaanhoitaja).

        Kognitiiviset toiminnot

        MS-tautiin voi liittyä kognitiivisten toimintojen eli muistamisen, keskittymisen, sanahaun, ympäristön hahmottamisen tai toiminnan nopeuden ja joustavuuden rajoitteita. Oireet voivat olla ohimeneviä tai pysyviä. Ohimenevät rajoitteet voivat selittyä esim. mielialan alavireisyydellä, uupumuksella tai MS-taudin relapsilla. Pysyvämpiä rajoitteita aiheuttavat keskushermostomuutokset. Oireenmukaisen hoidon tehosta ei ole näyttöä, mutta sairauden kulkuun vaikuttava lääkehoito todennäköisesti hidastaa kognitiivisten oireiden ilmaantumista ja etenemistä. Kognitiivisen toimintakyvyn aktiivisen käytön on osoitettu tukevan kognitiivisten toimintojen säilymistä hyvänä (Neuropsykologin arvio).

        Lisätietoa MS-tautiin liittyvistä kognitiivisista oireista: Neuroliitto.fi: Kognitio-opas

        Potilas voidaan ohjata arvioimaan kognitiivista oireistoaan kirjautumalla MyMS -palveluun osoitteessa www.neurosairaala.fi. Palvelun neurologiset oireet -osiosta löytyy kognitiivisia haasteita kartoittava kysely, josta potilas saa yksilöllisen palautteen ja ohjeita uupumuksen kanssa arjessa selviytymiseen.

        Kohtaukselliset oireet

        Kivuliaat, lyhytkestoiset tooniset spasmit ovat harvinainen MS-oire ja karbamatsepiini on ensisijainen lääkevalinta. Epilepsian lääkehoidon aloittaminen kuuluu erikoissairaanhoitoon.

        Seksuaalitoiminnat

        MS-tauti voi vaikuttaa monella tavalla myös seksuaalisuuteen, naisilla orgasmi- ja miehillä erektio-ongelmina. Myös paikalliset tuntomuutokset ja -puutokset, virtsanpidätysvaikeudet ja esimerkiksi vapina voivat olla häiritseviä. Sairastavaa on hyvä ohjata ottamaan seksuaalisuuden haasteet puheeksi kumppanin kanssa ja tarvittaessa hoitavan lääkärin tai MS-hoitajan kanssa. Tyks neurologian pkl:lla toimii seksuaalineuvojan vastaanotto kahdesti kuukaudessa (Seksuaalineuvonta).

        Erektiohäiriöiden lisäksi voi esiintyä puuttuvaa ejakulaatiota tai ejakulaatiota virtsarakkoon. Potenssihäiriön ensisijaisia hoitoja ovat fosfodiesteraasi-5-inhibiittorit (PDE5-estäjät). Vaihtoehtona ovat paisuvaiseen ruiskutettavat tai virtsaputkeen annosteltavat lääkkeet, joiden kohdalla riittävä annos on usein pienempi kuin ei-neurogeenisistä syistä johtuvissa häiriöissä.

        Suolisto

        MS-tautiin liittyy usein ummetusoire ja joskus ulosteenkarkaamista. Sairastava saattaa itse rajoittaa nesteensaantia yliaktiivisen virtsarakon takia. Ruokavalion riittävä neste- ja kuitupitoisuus, liikunta ja säännöllinen suolentyhjentäminen ovat itsehoidossa tärkeitä.

        Perussairaanhoidossa voidaan käyttää ulostemassaa lisääviä ja suolen toimintaa vilkastavia laksatiiveja sekä hankalissa tapauksissa peräruiskeita tai peräpuikkoja. Metoklopramidi lisää koko ruuansulatuskanavan motiliteettia. Ulosteinkontinenssi on ummetusta harvinaisempi ja vaikeahoitoisempi oire. Joskus riittää ulosteen koostumuksen kiinteyttäminen dieetillä tai massaa lisäävillä laksatiiveilla. Loperamidi vähentää suolen peristaltiikkaa ja lisää peräsuolen sulkijalihaksen tonusta.

        Erikoissairaanhoidossa vaikea ulosteen karkaaminen ja ummetus voivat molemmat olla myös sakraalisten hermojen neuromodulaation käyttöaiheita. Tarvittaessa ummetuksen hoitoon voidaan harkita suolihuuhtelulaitetta tai ulosteen karkailuun anaalitamponia (Inkontinenssihoitaja).

        Virtsarakko

        MS-tautiin liittyy sekä virtsan varastoimisen että tyhjentämisen ongelmia, usein molempia samanaikaisesti.

        Perusterveydenhoidossa hoidon valinta perustuu virtsatieinfektion poissulkemiseen ja jäännösvirtsan määrään. Laajemmat tutkimukset ja urologin konsultaatio ovat tarpeen vain erityista­pauksissa. Jos jäännösvirtsan tilavuus on alle 100 ml, yliaktiivisen virtsarakon ensisijainen lääkehoito on mirabegroni tai antikolinergi, joista vähiten keskushermostovaikutuksia on trospiumkloridilla. Jos jäännösvirtsan tilavuus on toistetusti yli 100 ml, ensisijaiseksi hoidoksi suositellaan omatoimista puhdasta toistokatetrointia 2–4 kertaa vuorokaudessa. Virtsatietulehduksen estolääkityksen aloittamiseen ei ole aihetta. Tyhjenemishäiriössä alfareseptoreiden salpaajat (alfutsosiini, tamsulosiini) ovat joskus käyttökelpoisia. Jos yliaktiivisen virtsarakon oireet jatkuvat, toistokatetroinnin rinnalle voidaan aloittaa mirabegroni tai antikolinerginen lääke. Kestokatetrihoitoon tulee suhtautua varauksellisesti ja suosia komplikaatioiden minimoimiseksi häpyluun yläpuolelta vatsanpeitteiden läpi rakkoon vietyä katetria.

        Erikoissairaanhoidossa uroterapeutin ohjauksesta voi olla apua (Uroterapia). Jos ensisijaisten hoitomuotojen teho on riittämätön, voidaan yliaktiivisen virtsarakon hoitoon kokeilla rakonsisäisesti botulinumtoksiinia, jolloin yleensä samalla on aloitettava toistokatrointi. Myös sakraalisten hermojen neuromodulaatio voi tulla kyseeseen. Desmopressiini voi olla käyttökelpoinen tihentyneen öisen virtsaamispakon hoidossa.

        Kivut

        Osa MS-tautia sairastavista kärsii kroonisista kivuista, joiden taustalla on monesti tuki- ja liikuntaelimistön kuormittuminen. Muita kipuoireyhtymiä ovat raajojen ja vartalon kivulloiset krampit, neuralgiset tuntemukset ja Lhermitten oire eli yläraajoihin ja vartalolle säteilevä sähköiskumainen tuntemus päätä eteen taivuttaessa.

        Perusterveydenhuollossa kivun hoito on parhaimmillaan sairastavan ja kivun hoitoon perehtyneen lääkärin, fysioterapeutin, psykologin ja hoitajan yhteistyötä. Hermoperäisen eli neuropaattisen kivun hoidossa voidaan käyttää SNRI-lääkkeitä (venlafaksiini, duloksetiini), epilepsialääkkeitä (pregabaliini, gabapentiini) tai trisyklisiä masennuslääkkeitä (amitriptyliini, nortriptyliini).

        Erikoissairaanhoidossa kolmoishermokivun ensisijaiseen hoitoon kuuluvat karbamatsepiini tai okskarbatsepiini. Toisin kuin idiopaattisessa kolmoishermosäryssä, aivorungon verisuonikirurgia ei auta, koska kysymyksessä ei ole hermojuuren verisuonikompressio.

        Yöunta rikkova, toimintakykyä heikentävä tai työkyvyn vievä neuropaattinen kipu kuuluu kipupoliklinikan arvioon, jos tavanomaisella lääkityksillä tilannetta ei saada tyydyttäväksi. Kipupoliklinikalle aiottu MS-potilaan lähete lähetetään neurologian poliklinikalle, joka sopii jatkotoimista kipupoliklinikan kanssa. Vaikeimmista neuropaattisista kivuista kärsiviä potilaita hoidetaan neurologien ja kipupoliklinikan yhteistyönä.

        Lue lisää:

        Käypähoito.fi: Kipu 

        Tunto

        Tuntoon liittyvistä löydöksistä yleisin on raajojen ääriosien, varsinkin jalkaterien värinä- ja asentotunnon heikentyminen. Poikkeava tuntoelämys (”kutina, nipistely, puutuminen, kuumotus”) on melko tavallinen oire. Puristavaa vyömäistä tuntemusta rintakehän ympärillä esiintyy. Oireet eivät yleensä vaadi lääkehoitoa, mutta häiritsevien tuntemusten hoidoksi voi kokeilla neuropaattisen kivun lääkevaihtoehtoja.

        Puhe ja nieleminen

        Puheessa voi ilmetä pikkuaivoperäistä dysartriaa tai kognitiivisena oireena sanojen tapailemista, erityisesti väsyneenä.

        Lievät nielemisen häiriöt ovat tavallinen oire, mutta aliravitsemukseen ja aspiraatioon johtava dysfagia on harvinaista. Puheterapeutin konsultaatio on paikallaan ongelmallisissa tilanteissa (Puheterapia).

        Näkö

        Näköhermotulehdus on melko tavallinen MS-taudissa. Sen oireita ovat tois- tai molemminpuolinen näönmenetys, silmämunantakainen kipu ja silmän liike­arkuus. Näkö korjaantuu yleensä hyvin, joskin värinäkö jää usein puutteelliseksi. Näön hämärtyminen rasituksen tai saunomisen yhteydessä voi myös jäädä jälkioireeksi.

        Silmänliikehäiriöistä tavallisimpia ovat kaksoiskuvat, silmävärve ääriasennoissa, toispuoleinen loitontajalihaksen heikkous ja internukleaarinen oftalmoplegia. Näköhermovauriossa näöntarkkuutta ei voi auttaa silmälaseilla, mutta stabiilin karsastusoireen korjaamista optisilla keinoilla (prismalasit) tai kirurgisesti voi harkita. Näitä harkittaessa konsultoidaan Tyks silmäklinikalla.

        Koordinaatio ja tasapaino

        MS-tautiin liittyy usein lihasten yhteistoiminnan vaikeutumista esimerkiksi liikkeiden kömpelyytenä, sorminäppäryyden heikentymisenä, vapinana ja tasapainovaikeuksina. Taustalla ovat muutokset pikkuaivoissa ja liikettä säätelevissä hermoradoissa.

        Koordinaatiohäiriöiden hoitaminen lääkkeillä on yleensä tuloksetonta. Kannatusasentovapinaan voi kuitenkin kokeilla ei-selektiivisiä beetasalpaajia ja käden kohdistamiseen liittyvään vapinaan klonatsepaamia. Fysioterapeutin ja toimintaterapeutin neuvot ovat keskeisiä, kun kokeillaan haittaa vähentäviä apuvälineitä tai harjoitellaan motorisia kompensaatiostrategioita (Fysioterapia). Invalidisoivan vapinan onnistuneesta hoidosta talamukseen kohdistuvilla toimenpiteillä on yksittäisiä tapausselostuksia. Tyks liikehäiriöpoliklinikkaa voi konsultoida muihin edellä mainittuihin interventioihin reagoimattoman invalidisoivan vapinan yhteydessä.

        Lihastonus

        Lihasheikkous ja kohonnut lihastonus (spastisuus) merkkinä ylemmän liikehermon toimintahäiriöstä on tyypillistä MS-taudissa. Spastisuus on yleisempää alaraajoissa kuin yläraajoissa. Kohonnut lihastonus vaikeuttaa ja hidastaa lihastyötä, mutta toisaalta tukee kävelyä, kun lihasvoima on heikentynyt. Virtsateiden, kynsival­lien ja ihon infektiot voivat provosoida spastisuutta. Itsehoidossa lihasvoimaa ylläpitävä harjoittelu ja lihaskireyttä helpottava venyttely ovat tärkeitä. Fysioterapia on keskeistä alaraajojen ja toimintaterapia yläraajojen kuntoutuksessa (Fysioterapia). Jos potilaalla ilmenee yläraajojen oireita sekä vaikeuksia suoriutua tarvitsemistaan ja haluamistaan päivittäisistä toiminnoista voidaan pyytää toimintaterapeutin arviota (Toimintaterapia).

        Perusterveydenhuollossa spastisuuden lääkehoitoon kuuluvat baklofeeni ja titsanidiini. Erilainen vaikutusmekanismi tekee yhdistelmäkäytön mahdolliseksi. Kivulloisten öisten lihaskramppien hoidoksi voi kokeilla pienellä annoksella diatsepaamia (5-10 mg) tai klonatsepaamia (0,5 mg).

        Erikoissairaanhoidossa voidaan lisälääkkeeksi harkita gabapentiiniä tai suusuihkeena THC/CBD-kannabinoidia. Fampridiinin on osoitettu nopeuttavan lyhyen matkan kävelyä.  Se ei ole Kela-korvattava. Hoidon tehon arvioimiseksi aloitusvaiheessa tarvitaan fysioterapeutin arvio kävelymatkasta ennen lääkkeen aloitusta ja 2-4 vkon kohdalla lääkkeen aloittamisesta. Jos kävelymatka paranee yli 25%, lääkitystä voidaan pitää perusteltuna. 3,4-diaminopyridiini on samankaltainen hermoimpulssin kulkua hermosolujen välillä tehostava peruskorvattava erityislupavalmiste, jota voidaan kokeilla 10mgx3/vrk annostuksella erikoissairaanhoidossa. Alaraajojen proksimaalisten lähentäjä- ja koukistajalihasten spastisuuteen voi auttaa botuliinitoksiinia. Jos alaraajojen yleistyneen spastisuuden hoidon tulos jää puutteelliseksi isoillakin lääkeannoksilla tai jos lääkehoidon haittavaikutukset ovat kohtuuttomat, kannattaa harkita baklofeenipumppuhoitoa selkäydinnesteeseen.

        Lue lisää:

        Lääkärin vastaanotto (ESH)

        Uupumus

        Uupumus on tavallisimpia MS-tautiin liittyviä oireita, ja osa sairastavista pitää sitä suurimpana ongelmanaan. Erilaiset tekijät, kuten ruumiillinen tai henkinen rasitus ja kuumuus lisäävät sitä. Näitä tekijöitä voi tunnistaa muistiolla, johon kirjataan päivittäisiä tekemisiä (uni, valve, ruokailut, fyysiset aktiviteetit, työtehtävät, sosiaaliset kontaktit) ja esimerkiksi parin tunnin välein koetun uupumuksen aste (0 = ei lainkaan uupunut – 10 = erittäin uupunut). Lepääminen, tekemisten tauottaminen ja viilentäminen vähentävät oireilua. Tutkimusnäyttö lääkkeiden tehosta uupumuksen hoidossa on osin niukka (amantadiini, venlafaksiini) ja osin kielteinen (metyylifenidaatti, modafaniili).

        Potilaan voi ohjata arvioimaan omaa uupumustaan kirjautumalla MyMS -palveluun osoitteessa www.neurosairaala.fi. Palvelun neurologiset oireet -osiosta löytyy uupumusta kartoittava kysely, josta potilas saa yksilöllisen palautteen ja ohjeita uupumuksen kanssa arjessa selviytymiseen.

        Uupumus voi aiheuttaa tarvetta työ- ja toimintakyvyn arvioon ja tukeen (Toimintaterapia ja Neuropsykologin arvio).

        Kuntoutus sairauden eri vaiheissa

        MS-tautiin liittyy monenlaisia eteneviä keskushermostovaurioista aiheutuvia rajoitteita, kuten näköhaittaa, liikkumisen hankaluuksia, käsien toiminnan vaikeutumista, puhumisen ja nielemisen ongelmia, virtsarakon ja suolen toimintahäiriöitä, muistin ja ajattelutoimintojen hankaluuksia sekä tunne-elämän muutoksia.  Sairastuminen osuu usein nuoreen aikuisuuteen, jolloin muun muassa työllistyminen ja perheen perustaminen on ajankohtaista. Sairastava tarvitsee pärjätäkseen tietoa sairaudestaan ja tukea elämänhallintaan. Sairauden etenevän ja monioireisen luonteen vuoksi kuntoutuksen tarve on jatkuva.

        Sairauden varhaisvaihe / vähäinen haitta

        Sairauden alkuvaiheessa korostuu tiedon tarve, sairauden edetessä oirehallintaan ja omatoimisuuden ylläpitoon tähtäävä toimintatapojen muuttaminen ja apuvälineiden käytön harjoittelu.  Varhaisvaiheessa ensitieto ja ryhmämuotoisesti toteutettava sopeutumisvalmennus- tai kuntoutuskurssi (Kela.fi: Kuntoutuskurssihaku, Sairaus - MS-tauti) tarjoaa mahdollisuuden arvioida oma tilanne sekä saada vertaistukea ja kipinä itsestä huolehtimiseen. Varsinkin, jos sairauteen liittyy jo varhaisvaiheessa kognitiivisen toimintakyvyn, virtsarakon ja suolen toiminnan tai kommunikaation ongelmia, yksilöllinen harkinnanvarainen laitoskuntoutusjakso (Kela.fi: Harkinnanvarainen kuntoutus) saattaa olla ryhmämuotoista kuntoutusta asianmukaisempi vaihtoehto.

        Vastasairastuneille tarjotaan mahdollisuutta osallistua MS-neuvolan ensitietopäiville VSSHP:n maksusitoumuksella.

        Lue lisää:

        Neurolo.fi: Ensitietopäivät

        Lisääntyvä haitta

        Sairauden edetessä kuntoutuksen tavoitteena on erityisesti työkyvyn tukeminen. On tärkeää, että sairauden aiheuttamien moninaisten rajoitteiden aiheuttamia osallistumisen esteitä pyritään poistamaan muun muassa vaihtoehtoisten toimintatapojen oppimisella sekä tarvittaessa sopivien apuvälineiden käytöllä. Avomuotoisesti toteutettavista terapioista, kuten fysioterapiasta, toimintaterapiasta, puheterapiasta ja neuropsykologisesta kuntoutuksesta saattaa olla apua. Laitoskuntoutuksen yhteydessä on mahdollista paneutua liikuntakyvyn tukemisen lisäksi ns. ei-näkyviin toimintakyvyn haittoihin, kuten tunne-elämän ja ajattelun, kommunikoinnin, virtsarakon ja suolen toiminnan häiriöihin sekä tavallista nopeampaan uupumiseen.

        Huomattava haitta

        Sairauden aiheuttaessa vaikeavammaisuutta avoterapioiden ja laitoskuntoutuksen tarve saattaa muuttua säännönmukaiseksi ja tavoitteena on toimintakyvyn, omatoimisuuden ja osallistumisen ylläpysyminen. Vaativassa yksilöllisessä laitoskuntoutuksessa (Kela.fi: Vaativa lääkinnällinen kuntoutus) voidaan etsiä keinoja, joilla sairastava kykenee liikkumisen tai kognitiivisten toimintojen rajoitteista huolimatta osallistua arjen toimiin, kuten täyttämään ja tyhjentämään astianpesukoneen tai ripustamaan pyykit kuivumaan. Etenevän sairauden kohdalla tulisi erityisesti muistaa läheisten tuen tarve. Omaisella tulisi olla mahdollisuus osallistua kuntoutujan laitoskuntoutukseen aina tarvittaessa.

        Tietoa kuntoutuksesta

        Lisätietoja löytyy mm.

        Videot laitoskuntoutuksesta:

        Apua kuntoutushakemuksen täyttämiseen löytyy:

        Apua kuntoutussuunnitelman laadintaan:

        Kuntoutushakemuksen liitteeksi tarvitaan lääkärin suositus. Hyvä suositus sisältää kuvauksen sairauden aiheuttamista haitoista, kuntoutuksen tarpeista ja sen tavoitteista sekä suositeltavasta kuntoutuksen muodosta. Suositusta laadittaessa on hyvä huomioida myös sairastuneen läheisen mahdollinen tuen ja kuntoutuksen tarve.

        Lue lisää:

        Sosiaaliturva

        Tietoa sosiaaliturvaan liittyvistä asioista löydät mm. täältä: Neuroliitto.fi: Sosiaaliturva

        Seuranta MS-neuvolassa

        Turkulaisten MS-potilaiden kuntoutussuunnitelmien laatimiset voidaan tarvittaessa keskittää Lounais-Suomen neuroyhdistyksen MS-neuvolaan (Neurolo.fi: MS-neuvola), jossa moniammatillinen työryhmä (neurologian erikoislääkäri, fysioterapeutti, kuntoutusohjaaja ja sosionomi) paneutuu yhdessä potilaan kanssa hänen arkipäivän ongelmatilanteisiinsa ja pyrkii kuntoutuksen avulla löytämään ratkaisumalleja niihin. Jos potilaan kotikunta on muu kuin Turku, voi hän kysyä hoitavalta taholta mahdollisuutta saada maksusitoumus vastaanottokäynnille MS-neuvolaan.

        Lääkehoito pahenemisvaiheessa

        • Suuriannoksista metyyliprednisolonihoitoa käytetään MS-taudin ensisijaisena pahenemisvaiheen hoitona silloin, kun pahenemisvaiheen oireisto vaikuttaa selvästi potilaan liikunta- tai toimintakykyyn. Esimerkiksi näköhermontulehduksen yhteydessä kortisonipulssia suositellaan, jos näöntarkkuus heikkenee tasolle ≤ 0,5.
        • On huomioitava, että kortisonipulssi voi lyhentää potilaan oireiden kestoa, mutta ei vaikuta potilaan pitkäaikaisennusteeseen.
        • Hoito toteutetaan antamalla metyyliprednisolonia 500-1000mg joko suonensisäisesti tai suun kautta 3(-5) päivän ajan. Kortisonipulssin rinnalle suositellaan mahansuojalääkitys. Ensimmäinen hoitokerta toteutetaan yleensä psykoosiriskin vuoksi valvotusti sairaalassa.
        • Tulehdusverikokeet sekä virtsanäyte tarkistetaan ja mahdolliset tulehdukset hoidetaan aina ennen kortisonipulssin aloitusta.
        • Plasmanvaihtoa voidaan joskus joutua harkitsemaan osasto-olosuhteissa rajuoireisen pahenemisvaiheen yhteydessä.

        Lue lisää: 

        Käypähoito.fi: MS-tauti, Akuuttien pahenemisvaiheiden hoito

        Ohjausaika MS-hoitajalle MS-diagnoosin jälkeen

        • Hoitajakäynti yleensä 2-6 viikon sisään MS-diagnoosin asettamisen jälkeen, mahdollisesti samalla lääkehoidon ohjaus.
        • Tavoitteena tukea ja ohjata MS-tautiin sairastunutta ja hänen läheisiään; annetaan ohjausta MS-tautiin, sen hoitoon, tutkimuksiin, kuntoutukseen ja potilaan oikeuksiin liittyvissä asioissa.
        • Ensikäynnillä tehdään SDMT ja kirjataan MS-rekisteriin pituus, paino, tupakointi ja MS-taudin lääkkeen aloitukset ja annostelu (mikäli lääkäri ei ole kirjannut).
        • Potilaat ohjataan täyttämään neurologiset oireet-kysely ja EQ5D-elämänlaatukysely MyMS-liittymää käyttäen ennen 12 kk lääkärivastaanottoa.
        • Lääkehoidon ohjaukseen varataan tarvittaessa uusi käynti hoitajavastaanotolle

        Lue lisää:

        Hoitajan vastaanotto (ESH)

        Pahenemisvaiheen tunnistaminen

        • MS-taudin pahenemisvaiheena pidetään uutta neurologista oireistoa tai vanhojen oireiden äkillistä selvää pahenemista, joka kestää yli 24 tuntia ja josta toipuminen saattaa kestää useita viikkoja.
        • Pahenemisvaihe tulee erottaa esimerkiksi infektion tai ruumiinlämmön nousun aiheuttamasta vanhojen oireiden korostumisesta.
        • Esimerkiksi hyvin äkillisesti alkavien voimakkaiden oireiden yhteydessä päivystykselliset erotusdiagnostiset tutkimukset voivat olla joskus tarpeen.

        Asiantuntijapalvelut

        Asiantuntijapalvelut Neurokeskuksessa

        Fysioterapia

        Lääkärin konsultaatiopyyntö on aiheellinen, kun potilaalla ilmenee ongelmia liikkumisessa, tasapainon hallinnassa, liikkeiden tuotossa ja hengitysfunktiossa.

        • liikkumisen ja tasapainon arvio/harjoittaminen
        • apuvälinetarpeen arvio
        • fysioterapiatarpeen arvio ja jatkokuntoutuksen järjestäminen
        • ohjaus ja neuvonta.

        MS-hoitaja voi ohjata potilaan fysioterapeutille ilman lähetettä omaehtoisten harjoitteluohjeiden saamiseksi.

        Lantionpohjan fysioterapiaa varten tarvitaan lähete ensin naisista GYN, URO , GKIR  miehistä URO ja GKIR  toimialuille, joissa lantionpohjan status lantionpohjan fysioterapiaa varten tarkistetaan. Em. toimialueiden lääkäri tekee lähetteen lantiopohjafysioterapiaan.

        MS-potilaiden lantionpohjan toimintahäiriöiden pääongelmana esiintyy usein virtsaamisen- ja/ tai ulosteen hallinnallista haastetta, jota voidaan harjoittelulla kohentaa mutta harvoin kokonaan parantaa. Fysioterapeuttisen tutkimuksen (esitiedot, haastattelu, ja lantionpohjan lihasten EMG- tutkimus) perusteella valitaan yhdessä potilaan kanssa fysioterapian tavoitteet ja keinot. Fysioterapian keinoina ovat ohjaus ja neuvonta, terapeuttinen harjoittelu ja sähköstimulaatiohoito.

        Lantionpohjafysioterapian indikaationa on aina lantionpohjan toiminnallinen häiriö (mm. virtsaamisen-, ulostamisen ongelmat ja kivunhallinnalliset asiat), johon voidaan tahdonalaisten lihasten toiminnalla vaikuttaa.  Lähetteessä pitää olla näkyvillä lähettämissyy, jotta voidaan varmistua toiminnallisen häiriön kriteerien täyttymisestä.  Lantionpohjafysioterapiassa lähestymistapa on kokonaisvaltainen.

        Lantionpohjan fysioterapiaa varten tarvitaan lähete ensin naisista GYN, URO, GKIR, miehistä URO ja GKIR toimialueille, joissa lantionpohjan status lantionpohjan fysioterapiaa varten tarkistetaan. Edellä mainittujen toimialueiden lääkäri tekee lähetteen lantiopohjafysioterapiaan.

        Lue lisää:

        Terveyskylä.fi: Fysioterapia

        Terveysportti.fi: Fysioterapia

        Pelvicus.fi: Tulostettavaa materiaalia ja esitteitä

        Käypähoito.fi: Virtsankarkailu (naiset)

        Toimintaterapia

        Lääkärin konsultaatiopyyntö on aiheellinen, kun potilaalla ilmenee vaikeuksia suoriutua tarvitsemistaan ja haluamistaan päivittäisistä toiminnoista. 

        • toimintakyvyn arvio: päivittäiset toiminnot (mm. käsienkäyttö, kognitio, väsyvyys)
        • pienapuväline-, ortoosi- ja painetekstiilien tarvearvio (valmistuotteet, yksilöllisesti valmistetut)
        • toimintaterapiatarpeen arvio ja jatkokuntoutuksen järjestäminen
        • ohjaus ja neuvonta

        Lue lisää:

        Terveyskylä.fi: Toimintaterapia

        Puheterapia

        Lääkärin konsultaatiopyyntö puheterapeutille on aiheellinen mikäli potilas itse, hänen läheisensä tai lääkäri havaitsevat ongelmia, jotka viittaavat

        • äänen voimakkuuden heikentymiseen
        • puheen tuoton epäselvyyteen
        • nielemisvaikeuteen
        • sanahaun ja kerronnan vaikeuksiin.

        Jos potilaan hoitovastuu on terveyskeskuksessa, puheterapeuttinen arviointi ja kuntoutus toteutetaan ensisijaisesti kunnan omana toimintana tai ostopalveluna. Mikäli potilaan hoitovastuu on sairaanhoitopiirin neurologialla, puheterapeuttinen arviointi toteutuu siellä. Puheterapeuttinen kuntoutus toteutetaan tällöin joko sairaanhoitopiirin maksusitoumuksella tai kunnan järjestämänä. Mikäli potilas kuuluu Kelan kuntoutuksen piiriin, voidaan puheterapeuttista kuntoutusta suositella kuntoutussuunnitelmassa.

        Puheterapeutin tehtävänä on arvioida sairauden aiheuttaman häiriön laatua ja vaikeusastetta sekä arvionsa pohjalta tarvittaessa laatia suunnitelma puheterapeuttisesta kuntoutuksesta, omaisten ohjaustarpeesta ja kommunikaatioapuvälineiden tarpeesta. Kuntoutuksen menetelmät ja tavoitteet määräytyvät potilaan häiriön mukaan.

        Lue lisää:

        Terveyskylä.fi: Puheterapia

        Terveysportti.fi: Puheterapia 

        Kuntoutusohjaus

        Kuntoutusohjaus on laaja-alaista pitkäaikaissairaan ja/tai vammautuneen henkilön ja hänen läheistensä jokapäiväistä selviytymistä tukevaa toimintaa. Kuntoutusohjauksen tavoitteena ovat potilaan ja hänen perheensä toimintakyvyn ja itsenäisen selviytymisen tukeminen ja lisääminen muuttuneessa elämäntilanteessa.

        Kuntoutusohjaaja on potilaan ja hänen perheensä/läheistensä yhteyshenkilö sairaalan, kodin, päiväkodin, koulun sekä hoitoon ja kuntoutukseen osallistuvien ammattihenkilöiden ja eri palvelujärjestelmien välillä.

        Kuntoutusohjaaja

        • antaa sairauteen ja/tai vammaan liittyvää henkilökohtaista neuvontaa ja ohjausta potilaalle ja hänen perheelleen
        • ohjaa lääkinnällisen, sosiaalisen ja ammatillisen kuntoutuksen palveluihin
        • ohjaa apuvälineiden käytössä
        • ohjaa sosiaaliturvaan ja -palveluihin liittyvissä asioissa
        • seuraa ja koordinoi kuntoutustoimenpiteiden toteutumista.

        Kuntoutusohjaajalle ei tarvita lähetettä.

        Lue lisää:

        Terveyskylä.fi: Kuntoutusohjaus

        Sosiaalityö

        Sosiaalityöntekijä opastaa ja avustaa potilaita ja heidän läheisiään siten, että sairaudesta huolimatta taloudellinen toimeentulo, sosiaalinen suoriutuminen ja yhteiskunnallinen osallistuminen jatkuisivat mahdollisimman normaalisti. Sosiaalityöntekijöiden palvelut ovat maksuttomia.

        Konsultaatiopyyntö sosiaalityöntekijälle on aiheellinen, mikäli lääkäri, muu henkilökunta, potilas tai hänen läheisensä huomaavat tarvetta

        • Neuvontaan ja ohjaukseen sosiaalivakuutus-, sosiaalietuus-, sosiaalipalvelu-, kuntoutumis- ja oikeusturva-asioissa.
        • Avustaa eri hakemusten teossa.
        • Järjestää hoitoon ja kuntoutukseen liittyvää toimeentuloa.

        Sosiaalityöntekijälle ei tarvita lähetettä.

        Palveluita ovat muun muassa

        • sosiaalisen arvion tekeminen
        • neuvonta ja ohjaus sosiaalivakuutus-, sosiaalietuus-, sosiaalipalvelu-, kuntoutumis- ja oikeusturva-asioissa sekä avustaminen niihin liittyvissä hakemuksissa
        • hoitoon ja kuntoutukseen liittyvän toimeentulon järjestäminen sekä muun välttämättömän toimeentulon turvaaminen 
        • kuljetuspalvelut.

        Neuropsykologin arvio

        MS-tautiin voi liittyä joko ohimeneviä tai pysyviä/eteneviä kognitiivisia vaikeuksia. Kognitiivisilla toiminnoilla viitataan ajatteluun ja tiedonkäsittelyyn. MS-taudille tyypillisiä kognitiivisia häiriöitä ovat muistin, oppimisen ja tarkkaavaisuuden vaikeudet sekä yleinen tiedonkäsittelynopeuden hidastuminen. Ajattelussa ilmenee monilla voimakasta väsymistä (kognitiivinen uupumus), ja myös oman toiminnan, tunne-elämän ja käyttäytymisen säätelyssä voi tapahtua muutoksia. Keskushermostovaurioiden pohjalta syntyvien pysyvien kognitiivisten häiriöiden lisäksi esim. mielialaoireet, univaikeudet, sairauden pahenemisvaiheet tai lääkitykset voivat aiheuttaa tilapäisiä kognitiivisia häiriöitä.

        Kognitiivisten vaikeuksien laajuutta, vaikeusastetta ja taustatekijöitä voidaan arvioida neuropsykologisella tutkimuksella. Neuropsykologisen tutkimuksen pohjalta voidaan arvioida mm. potilaan toiminta- ja työkykyisyyttä sekä neuropsykologisen kuntoutuksen tarvetta. Tutkimukseen tullaan aina neurologin lähettämänä.

        Neuropsykologinen kuntoutus toteutetaan usein VSSHP:n maksusitoumuksella, joissakin tapauksissa myös Kelan harkinnanvaraisena tai vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena. Neuropsykologisen kuntoutuksen käynnistäminen edellyttää neuropsykologista tutkimusta.  Potilaan tutkinut neuropsykologi arvioi kuntoutustarvetta ja kirjaa tätä koskevan suosituksen psykologin lausuntoon. Päätöksen kuntoutuksen käynnistämisestä tekee neurologi, joka myös panee vireille (sanelee) maksusitoumuksen.

        Seksuaalineuvonta

        Tyks Neurokeskuksessa hoidossa olevien on mahdollista päästä seksuaalineuvojan vastaanotolle keskustelemaan seksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä.

        Seksuaalisuus on tärkeä osa ihmisen identiteettiä ja elämää. Erilaiset elämäntilanteet, sairaudet ja niiden hoidot voivat vaikuttaa seksuaaliterveyteen ja seksuaaliseen hyvinvointiin. Seksuaalisuus ei kuitenkaan häviä sairauden, vammautumisen tai kivun myötä ja siksi seksuaalisuus tulee huomioida hoidossa ja terveyden edistämisessä. Seksuaalineuvonnan keinoin pyritään auttamaan asiakkaita voimaan paremmin kulloisessakin elämäntilanteessa.

        Seksuaalineuvonnassa annetaan tietoa ja tukea seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa ja pohditaan ratkaisuvaihtoehtoja asiakkaan esille nostamiin ongelmiin tai huolen aiheisiin. Seksuaalineuvonnan avulla voidaan ennaltaehkäistä ongelmien syntymistä tai vaikeutumista. Yhdessä keskustellen pyritään luomaan myönteinen suhde omaan seksuaalisuuteen sekä mahdolliseen parisuhteeseen.

        Seksuaalineuvojalle ei tarvita lähetettä.

         

        Muut asiantuntijapalvelut

        Ravitsemusterapia

        Terveyttä edistävät ruokailutottumukset tukevat selviytymistä MS-taudin kanssa, auttavat painonhallinnassa ja ehkäisevät muita sairauksia, joita saattaa vähentyneen aktiivisuuden mukana ilmaantua. Lisäksi ravitsemussuositusten mukaisesti koottu ravitsemus auttaa hillitsemään matala-asteista tulehdusta. Oikeanlaisesta ravitsemuksesta saattaa olla hyötyä myös mahdollisten vatsavaivojen ehkäisyssä ja hoidossa. Sairauden edetessä ja mahdollisten nielemisvaikeuksien vuoksi MS-tautia sairastavilla potilailla lisääntyy riski vajaaravitsemukselle.

        Potilaan tulee saada perustason ravitsemusohjausta asiaan perehtyneen sairaanhoitajan toimesta jo sairauden alkuvaiheessa. MS-tautia sairastavan ravitsemustilaa tulee seurata potilasta hoitavassa yksikössä muun seurannan ohessa.

        Vajaaravitsemusriskissä oleva MS-potilas tarvitsee tehostettua ruokavaliota. Hoitoyksikössä MS-taudin hoitoon perehtynyt sairaanhoitaja ohjaa tehostetun ravitsemuksen toteuttamista, mikäli NRS pisteet ovat ≥ 3.

        Ravitsemusterapeutin konsultaatio on tarpeen, mikäli NRS –pisteet ovat ≥ 5 tai havaitaan muutoin lisätarvetta terveyttä edistävän ruokavalion tukemiseen, painonhallintaan tai kun tarvitaan tarkempi arvio ravitsemuksen riittävyydestä ja yksilöllinen ravitsemushoitosuunnitelma ovat tarpeen. Letkuravitsemusta tarvitseva MS-potilas kuuluu myös ravitsemusterapeutin vastaanotolle letkuravitsemuksen suunnittelua, toteutusta ja seurantaa varten.

        Lue lisää:

        Thl.fi: Ravitsemussuositukset

        Neuroliitto.fi: MS ja Ravinto, Opas hyvään arkeen

        Neuroliitto.fi: Helposti nieltävä - apua nielemisen vaikeuksiin, Opas hyvään arkeen

        Terveyskylä.fi: Painonhallinta, ammattilaiset

        Terveyskylä.fi: Lihavuuden hoito TerveyskyläPRO-palvelussa

        Terveyskylä.fi: Omahoito-ohjelmat, Ravitsemus riittäväksi – Estä vajaaravitsemus

        Uroterapia

        TYKS:n urologian poliklinikan uroterapeutti antaa MS-potilaille virtsarakon katetrointiohjausta. Lähete urologian poliklinikalle tarvitaan.

        Neurologian poliklinikan sairaanhoitajat tekevät tarvittaessa jäännösvirtsan ultraäänitutkimuksen.

        Inkontinenssihoitaja

        TYKS:n gastroenterologian poliklinikan inkontinenssihoitajat antavat opastusta ummetuksen, ulosteenkarkailun ja ulostamisvaikeuksien hoitoon. Tarpeen mukaan ohjeistetaan suolihuuhtelulaitteiden sekä anaalitamppoonien käyttö. Lähete gastrologian poliklinikalle tarvitaan.

        Psykiatrinen sairaanhoitaja

        MS-tautiin sairastuminen tai sairauden paheneminen voivat aiheuttaa mielialaoireita, kuten ahdistusta ja masennusta. MS-hoitaja tai psykiatrinen sairaanhoitaja voi antaa keskustelutukea. Psykiatriselle sairaanhoitajalle tarvitaan lähete.

        My MS – potilaan omaraportointi

        MS-rekisterin yhteydessä on potilaan oma MyMS omaraportointipalvelu, johon potilas voi halutessaan kirjata sairaustietojaan ja seurata oireistoaan. Potilas pääsee kirjautumaan palveluun vahvalla tunnistautumisella osoitteesta www.neurosairaala.fi. Palvelun neurologiset oireet -osuudesta löytyy myös tietoa MS-taudin oireista. Potilas voi halutessaan arvioida palvelussa myös uupumustaan ja kognitiivisia oireitaan erillisillä itsearviokyselyillä, joista potilas saa henkilökohtaisen palautteen ja ohjeita arjessa selviytymiseen.

        MS-hoitajalla on käytössä ohjeet potilaan ohjaamiseksi MyMS-palvelun käyttöön (Ohjeet MS-hoitajalle potilaan ohjaamiseksi MyMS-palvelun käyttöön).

        Potilasta varten on laadittu MyMS-palvelun käyttöohjeet suomeksi StellarQ_MyMS-palvelun käyttöohjeet ja ruotsiksi Bruksanvisningar för MyMS-tjänsten.

        MS-hoidon seuranta ja MS-rekisteri

        Tyksissä on käytössä MS-potilaan hoidon seurantaan StellarQ MS-rekisteri. Rekisteriin pääsee kirjautumaan valitsemalla Uranuksen Arielin Omat-valikosta StellarQ MS. Potilaan näkymä avautuu automaattisesti, kun potilaan sairauskertomus on avattuna Desktopissa.

        Rekisteri avataan jokaisen MS-potilaan käynnin tai puhelun yhteydessä. Potilaan EDSS-pistemäärä syötetään MS-rekisteriin jokaisen kontrollikäynnin yhteydessä. MS-rekisteriin syötetään myös seurannassa ilmaantuneet pahenemisvaiheet, tehdyt lääkemuutokset, lääkitysten haittavaikutukset ja lääkelopetusten syyt.

        Tyksin lääkäri voi saada rekisterin käyttöön ohjauksen perehdytyksen yhteydessä tai kysymällä poliklinikan ylilääkäriltä tai neuroimmunologisen vastaanoton lääkäriltä. Käyttökoulutuksia järjestetään tarpeen mukaan.

        MyMS –potilaan käyttöliittymän tietojen hyödyntäminen kontrollikäynneillä (MyMS - potilaan omaraportointi).

        Lue lisää:

        Neurorekisteri.fi

        MS-rekisterin ohjekortti: StellarQ: Hyvät käytänteet tiedon tallentamiselle MS-taudin laaturekisteriin

        Hoitajan vastaanotto (ESH)

        Milloin MS-hoitajan vastaanotto on diagnoosin jälkeen?

        MS-hoitajan vastaanotto pidetään potilaan tarpeen mukaan n. (2)4-6 viikon päästä diagnoosin saamisesta. Tavoitteena on tukea ja ohjata MS-tautiin sairastunutta ja hänen läheisiään voimavaraistumista tukevan potilasohjausmallin mukaisesti. Ohjausta annetaan MS-tautiin, sen lääkehoitoon, muuhun omahoitoon, tutkimuksiin ja kuntoutukseen sekä potilaan oikeuksiin liittyvissä asioissa. Ohjaus toteutetaan potilaslähtöisesti ja sen tavoitteena on saada potilaalle riittävät tiedot ja taidot omahoitoon.

        MS–hoitajan muut käynnit ja seurannat:

        • varataan tarvittaessa uusi käynti ennen MS-taudin kulkuun vaikuttavan lääkehoidon aloitusta
        • sovittujen lääkkeiden hoidon aloitusten jälkeen 1kk kontrollisoitto hoitajalle
        • MS-lääkkeiden turvaverikokeiden tarkistaminen erillisen ohjeen mukaan lääkärin määräyksestä ja tarvittaessa vastausten näyttö lääkärille, kts. Intranet Santra MS-taudin immunomoduloiva lääkitys, TYKS (Lääkehoito)
        • aktiivisen lääkehoidon aloituksen jälkeinen 6 kk kontrollikäynti ensisijaisesti hoitajavastaanotolle, jollei lääkäri muuta ohjeista
        • tarvittaessa muuttuneessa MS-taudin- ja /tai elämäntilanteessa, kun potilaalla MS-tautiin liittyvää tuen, avun tai ohjauksen tarvetta
        • MS-taudin pahenemisvaiheen epäilyn yhteydessä käynti tai soitto, jos lääkärille ei löydy kiireaikaa. Oirekartoituksessa voi käyttää apuna MS-rekisterin MyMS –potilaan käyttöliittymää: pyydetään potilasta täyttämään MS-taudin pahenemisvaihe tiedot edeltävästi
        • C-lausuntoa varten tarvittavan avun tarpeen ja toimintakyky tiedon kirjaaminen HOI -näkymään tarvittaessa

        MS-potilaan hoidonseurantajärjestelmä MS-rekisteri ja potilaan käyttöliittymä MyMS-palvelu ovat käytössä hoitajan vastaanotolla.

        Potilasta pyydetään täyttämään ja päivittämään ennen hoitokäyntiä taustatiedot, neurologiset oireet ja EQ-5D elämänlaatumittari

        • hoitaja täyttää vastaanotolla oraalisen SDMT –kognitiotestin 1. hoitajakäynnin yhteydessä (ns. baseline -arvio) ja mahdollisuuksien mukaan/tarvittaessa seurantakäynneillä

        Tarvittaessa potilasta pyydetään täyttämään MyMS-potilaan käyttöliittymän toimintakykyarviot:

        • fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä kartoittava kysely MSIS -29
        • uupumusta kartoittava kysely FSMC
        • kognitiivisen toimintakyvyn kysely MSNQ

        Hoidon ohjauksen muistilista hoitajalle

        • MS -taudin oireet, diagnoosi, syyt, hoidon tavoitteet, tutkimustulokset
        • tämänhetkinen tilanne/vointi, muut sairaudet ja hoidot, riskitekijät
        • miksi hoito tärkeää
        • lääkitys (Lääkityksen aloitukseen liittyvä ohjauskäynti MS-hoitajalla)
          • mahdolliset haittavaikutukset, soveltuvuus, muuta erityistä
          • säännöllinen käyttö, lääkkeenotto ja niiden tärkeys
          • lääkkeen tilapäinen unohtuminen
          • lääkityksen kertominen muille hoitaville lääkäreille
          • muu lääkitys, luontaistuotteet
          • matkustaminen
          • reseptien uusinnan ennakointi
          • milloin yhteys hoitajaan
        • ravitsemus, säännöllisyys
        • painonhallinta
        • liikkuminen, turvallisuus
        • alkoholi, Audit –C, muut päihteet, tupakointi
        • infektioiden ehkäisy ja hoito, suun ja hampaiden hoito, rokotukset
        • mieliala
        • uni, lepo
        • verenpaine (erit. Aubagio!)
        • (stressinhallinta) mikä rentouttaa / tuo mielihyvää ja iloa?
        • harrastukset
        • sosiaalinen tilanne, informointi sosiaaliturvasta
        • B-todistus
        • taloudellinen tilanne, työssäkäynti/eläke, opiskelut, tuet
        • sosiaalityön tarve
        • elämäntilanne
        • perhesuhteet, MS -taudin vaikutus perheeseen, tukiverkosto
        • Mihin itse toivoo muutosta, Mihin toivoo tukea? Potilaan oma tavoite?
        • jatkoseuranta - miten järjestetään?
        • MS -rekisteri: MyMS -potilaan käyttöliittymä info
        • Neuroliiton ja paikallisten MS -yhdistysten yhteystiedot
        • MS -neuvolan ensitietokurssi, Neuroliiton ja Kelan kurssit
        • Oppaat, esitteet, vertaistuki verkossa: Neuroliitto
        • Yhteystiedot, keneen ottaa tarvittaessa yhteyttä, jos tulee uusia oireita tai muuta kysyttävää
        • Kanta –palvelut

        Lue lisää ja ohjaa potilasta:

        Lääkärin vastaanotto (ESH)

        Seurantakäynnit ja tutkimukset

        MS-potilas kuuluu erikoissairaanhoitoon taudin diagnosoinnin, immunologisen lääkehoidon aloituksen ja seurannan ja erikoissairaanhoitoa vaativan oireenmukaisen lääkehoidon toteutuksen osalta (baklofeenipumppuhoito spastisuuteen, botuliinitoksiinihoito, vaativat kivun hoidot).

        MS-potilaita hoidetaan Tyks kantasairaalan ja kaikkien lähisairaaloiden (Tyks Loimaan sairaala, Tyks Salon sairaala, Tyks Turunmaan sairaala ja Tyks Vakka-Suomen sairaala) neurologian poliklinikoilla. Tyks kantasairaalassa MS-potilaita hoidetaan neuroimmunologian vastaanotolla viitenä päivänä viikossa, poliklinikan ylilääkärin vastaanotolla perjantaisin, erikoistuvan lääkärin vastaanotolla maanantaisin tutoroituna neuroimmunologian vastaanotolta, sekä neuroimmunologian professorin vastaanotolla. Baklofeenipumppuhoitojen seuranta tapahtuu erikoislääkärin vastaanotolla. Botuliinitoksiinihoidot rakontoimintahäiriöön hoidetaan urologian poliklinikalla ja spastisuuteen neurologian botuliinivastaanotolla.

        MS-potilaiden seuranta tapahtuu pääsääntöisesti poliklinikalla. Ensikäynnit sekä käynnit, joilla laaditaan kuntoutussuunnitelma, ovat kestoltaan 60 minuuttia, muut käynnit 45 minuuttia. Lisäksi MS –taudin pahenemisvaiheen potilaille on varattu 30 min kiireajat. Osastohoito, mikäli tarpeen esimerkiksi vaikean pahenemisvaiheen vuoksi tai baklofeenipumppuhoidon aloituksen arvioon, tapahtuu T-sairaalassa neurologian osastolla TA5. Ennen lupapaikan antamista osastolle baklofeenipumppuhoidon aloituksen arvioon potilaat tarvitsevat polikliinisen arviokäynnin Tyks kantasairaalassa.

        Lue lisää:

        Lääkehoito

        Aktiivisen ja erittäin aktiivisen MS-taudin seurantaan on laadittu lääkityskohtaiset laboratorio- ja MK-seurantaprotokollat, jotka määrätään vakiomääräys-toimintoa käyttäen.

        • Kontrollikäynnit lääkärillä ovat yleensä 12 kk välein, erittäin aktiivisessa MS-taudissa tarvittaessa 6 kk välein.
        • Kontrollikäynnit hoitajalla (Hoitajan vastaanotto (ESH))
        • Aivojen MK tehdään yleensä 6 kk kohdalla lääkityksen aloituksesta tai vaihdosta referenssikuvaksi, johon verrattuna hoidon tehoa seurataan 6-12 kk kuluttua tehtävällä kontrollikuvauksella.
        • Laboratorioseurannat osittain hoitajavetoisesti (Hoitajan vastaanotto (ESH))
        • Lääkehoidon lopetuksen jälkeen on yleensä perusteltua tehdä tautiaktiivisuuden palaamisen arvioimiseksi aivojen MK vuoden sisällä ja järjestää sen jälkeen yksi kontrollikäynti, minkä jälkeen seuranta kuntoutussuunnitelmineen siirtyy perusterveydenhuoltoon tai MS-neuvolaan, mikäli potilaan kotikunta hankkii sieltä palveluita ostopalveluna.

        Neuroimmunologian meetingit

        Noin kaksi kertaa kuukaudessa tiistaisin klo 14-15.30 etäyhteydellä (kutsulinkki neurologian viikko-ohjelmassa)

          • Kokouksessa käsitellään potilaita, joilla harkitaan lääkehoidon tehostamista ja potilaita, joilla heti diagnoo​sivaiheessa halutaan harkita erittäin aktiiviseen MS-tautiin tarkoitettuja lääkkeitä
          • Kokouksessa käsitellään myös muita MS-taudin diagnostiikkaan ja hoitoon liittyviä ongelmia sekä tarpeen mukaan muita neuroimmunologisia sairauksia.
          • Enintään 5 potilasta/kokous.
        • Potilas ilmoitetaan neuroimmunologian meetingiin kirjaamalla asia moniammatilliseksi määräykseksi.
        • Hoitava lääkäri esittelee potilastapauksensa kokouksessa. Jos hän itse ei pääse paikalle, tulisi kliinisen historian, aiemmat lääkekokeilut tuloksineen sekä kysymyksenasettelun olla kirjattuna ja helposti asiakirjoista löydettävissä. Hoitava lääkäri varmistaa, että ennen kokousta MS-rekisterissä on potilaan dg-pvm, pahenemisvaiheet, lääkitykset ja viimeisin EDSS-kirjaus.
        • Neuroimmunologian meetingiin voi tulla ehtiessään kuunteluoppilaaksi.

        Yhteystiedot

        Osastonsihteeri:

        Puh. 02 313 9723 terveydenhuollon ammattilaisille maanantai – perjantai kello 8.00–14.00.

        Sairaanhoitaja:

        puh. 02 3138719 hoidolliset asiat.
        maanantai – torstai kello 8.30–10.00, perjantai klo 9.30-10.30 ja maanantai – perjantai kello 12.00–13.00

        Perusterveydenhuollon konsultaatiot:

        Ei-kiireellisiä konsultaatiopuheluita varten varataan puhelinaika neurologian pkl:ta, puh. 02-3139723.

        Kipu

        -

        Lääkityksen lopettaminen

        MS-taudin kulkuun vaikuttavan lääkehoidon lopettamista suositellaan MS-taudin siirryttyä toissijaisesti etenevään vaiheeseen, mikäli tautiin liittyvä haitta liikunta- ja toimintakyvyssä etenee 3 vuoden ajan ilman akuutteja pahenemisvaiheita, eikä pään MK:ssa ole uusia T2- tai Gd-tehosteisia muutoksia. Immunomoduloiva hoito voidaan aloittaa uudelleen, jos hoidon lopettamisen jälkeen ilmaantuu pahenemisvaiheita.

        Lue lisää:

        Käypähoito.fi: Toissijaisesti etenevän MS-taudin lääkehoito

        Lääkityksen aloitukseen liittyvä ohjauskäynti MS-hoitajalla

        Tavoitteena on tukea ja ohjata MS-tautiin sairastunutta ja hänen läheisiään voimavaraistumista tukevan potilasohjausmallin mukaisesti. Lääkehoidon ohjaus toteutetaan potilaslähtöisesti. Tavoitteena on, että potilas saa riittävät tiedot ja taidot ohjeen mukaisen lääkehoidon toteuttamiseen ja että hän kokee olonsa turvalliseksi hoidon aikana.

        Ohjauksen aikana käydään läpi lääkkeen käyttöön liittyvät asiat, kuten lääkkeen vaikutus, hoidon toteutus, kotilääkityksen osalta lääkkeen säilytys, lääkkeen tavanomaiset sivuvaikutukset ja niiden lievittäminen, hoidon seuranta ja mahdollinen potilastukipalvelu.

        Lue lisää:

        Hoitajan vastaanotto (ESH)

        Lääkehoito

        MS-taudin lääkehoito

        • Varman MS-taudin diagnoosin jälkeen hoito tulee aloittaa mahdollisimman nopeasti
        • Lääkehoitoa suunniteltaessa otetaan huomioon MS-taudin aktiivisuus ja taudinkulku, eri lääkkeiden haittavaikutusprofiilit, potilaan ikä, elämäntilanne ja toiveet, muut sairaudet sekä hoidon kustannukset ja lääkekorvattavuuskriteerien täyttyminen
        • Lääkehoidon vastetta arvioidaan vähintään vuosittain ottaen huomioon
          • mahdolliset pahenemisvaiheet (uusi neurologinen oireisto tai vanhojen oireiden äkillinen selvä paheneminen kestää yli 24 tuntia ja josta toipuminen saattaa kestää useita viikkoja)
          • potilaan kliiniset oireet, statuslöydökset ja EDSS
          • taudin tulehduksellista aktiviteettia osoittavat MK-löydökset.
        • Vaativat MS-taudin lääkehoitoja koskevat päätökset ohjataan Tyksin neuroimmunologian meetingiin käsiteltäväksi.

        MS-taudin kulkua muuntavat lääkkeet

        Aktiivinen aaltomainen MS-tauti

        • Aubagio, teriflunomidi, suun kautta
        • Avonex, beetainterferoni, lihaksensisäisesti
        • Betaferon, Plegridy, Rebif, beetainterferoni, ihonalaisesti
        • Copaxone, glatirameeriasetaatti, ihonalaisesti
        • Tecfidera, dimetyylifumaraatti, suun kautta
        • Ocrevus, okrelitsumabi, suonensisäisesti
        • (Kesimpta, ofatumumabi, ihonalaisesti)

        Erittäin aktiivinen aaltomainen MS-tauti

        • Gilenya, fingolimodi, suun kautta
        • Lemtrada, alemtutsumabi, suonensisäisesti
        • Mavenclad, kladribiini, suun kautta
        • Ocrevus, okrelitsumabi, suonensisäisesti
        • Tysabri, natalitsumabi, suonensisäisesti
        • Mabthera, rituksimabi, suonensisäisesti (off-label)
        • (Kesimpta, ofatumumabi, ihonalaisesti)

        Aktiivinen ensisijaisesti etenevä MS-tauti

        • Ocrevus, okrelitsumabi, suonensisäisesti
          • Harkitaan, jos taudilla tulehduksellista aktiivisuutta kliinisen kuvan tai kuvantamislöydösten perusteella ja potilaan EDSS on hoitoa aloitettaessa ≤ 6,5
          • Lääkehoidon aloituksessa otetaan huomioon myös potilaan ikä ja taudin kesto

        Aktiivinen toissijaisesti etenevä MS-tauti

        • (Mayzent, siponimodi, suun kautta)

        Lue lisää:

        Käypähoito.fi: MS-tauti, MS-taudin immunologinen hoito ja hoidon seuranta

        Käypähoito.fi: MS-tauti, Taulukko 2, Aaltomaisen MS-taudin aktiivisuuden arviointi ennen lääkehoidon aloittamista

        Käypähoito.fi: MS-tauti, Taulukko 5,Aaltomaisen MS-taudin aktiivisuuden arviointi (12 kuukauden seurannassa) lääkehoidon aikana

        MS-taudin diagnosointi

        • MS-epäilyissä lähetteet ohjataan MS-lähetelaatikkoon ja neuroimmunologiaan perehtynyt erikoislääkäri määrittelee tarvittavat esitutkimukset. Epäilyn ollessa vahva pyydetään jo ennen vastanottoakäyntiä likvortutkimus ja aivojen ja usein kaulaytimen ja tarvittaessa rintaytimen magneettikuvaus (MK) varjoainetehosteisena. (Käypähoito.fi: MS-tauti, Magneettikuvaus)
        • Pään magneettikuvaus
          • Tyypillisiä MS-muutoksia MK:ssa: valkean aineen muutokset, jotka sijaitsevat periventrikulaarisesti, jukstakortikaalisesti tai infratentoriaalialueella
          • Nämä muutokset eivät kuitenkaan ole spesifisiä MS-taudille, vaan jonkinlaisia valkean aineen muutoksia todetaan jopa 40 %:lla neurologisten klinikoiden potilaista.
        • Likvornäytettä varten varataan erillinen käyntiaika. Likvorista tutkitaan ”Demypaketti” (sisältää solut, prot, gluk, Alb, IgG, IgG-indeksi, Ig-Oc, BorrAb, ja vastaavat näytteet seerumista). (Käypähoito.fi: MS-tauti, Selkäydinnestetutkimus)
          • Likvor kuuluu olennaisena osana diagnostiikkaan. Likvoritutkimuksella voidaan vahvistaa sairauden tulehduksellinen luonne. Sen avulla myös erotusdiagnostiikka tarkentuu tilanteissa, joissa kliininen oire tai MK-löydökset ovat epätyypillisiä MS-taudille. Muut erotusdiagnostiset laboratoriokokeet ovat S-ANA, S-ACE, S-HIV-Ab, S-Trp-Ab ja mikäli epäily neuromyelitis optica-kirjon sairaudesta (optikospinaalinen oirekuva, epätyypillinen ikä, muita systeemisairauksia) S-Aqp4Ab ja S-MOG-Ab. Seerumista tutkitaan myös  PVK+T, diffi, Na, K, Krea, P-25-D, ALAT
        • Käyntiaika neurologian poliklinikalla MK ja likvortutkimusten jälkeen: 60 min ensikäyntiaika potilaan kotipaikkakunnan mukaisen lähisairaalan neurologian poliklinikan erikoislääkärin vastaanotolle tai Tyks neuroroimmunologiselle tai neurologiaan erikoistuvan lääkärin vastaanotolle vastaanotolle (Seuranta)
        • Diagnoosiin ei johda mikään yksittäinen oire tai kliininen löydös, MK- tai laboratoriolöydös, vaan se on kliininen johtopäätös oireiden ja tutkimuslöydösten kokonaisuudesta sisältäen muiden syiden poissulun.

        Eriytyneet oireyhtymät

        • KEO (kliinisesti eriytynyt oireyhtymä), ICD-koodi G37.9: Ajallisesti rajautunut ensimmäinen MS-tautiin sopiva oirejakso, jossa MS-taudin diagnostiset kriteerit eivät täyty. Oirejakso on samanlainen kuin MS-taudin pahenemisvaihe, ja se kestää 24 tunnista 1 kuukauteen.
        • MS-tauti (multippeliskleroosi), ICD G35: McDonaldin vuoden 2017 kriteerit määrittelevät, mitä lisäselvityksiä tyypillisen KEO:n jälkeen tarvitaan MS-taudin diagnoosiin.
          • Paikallinen hajapesäkkeisyys tarkoittaa sitä, että potilaalla on uusi oirejakso uudelta anatomiselta alueelta tai uusi MK-muutos
          • Ajallinen hajapesäkkeisyys tarkoittaa sitä, että potilaalla on uusi oirejakso tai MK:ssa ”eri-ikäisiä” muutoksia tai likvorissa oligoklonaalisia jaokkeita
          • Suoraan etenevässä MS-taudissa vaaditaan vähintään vuoden ajan tasainen kliinisen haitan eteneminen
        • REO (radiologisesti eriytynyt oireyhtymä), ICD-koodi R90.8
          • MK:ssa todetaan sattumalöydöksenä MS-tautiin sopivia muutoksia ilman MS-tautiin sopivia oireita tai oirejaksoja
          • MS-taudin riski on suurentunut → potilasohjaus hoitoon hakeutumisen indikaatioista ja elämäntapavalinnoista, joilla riskiin pystyy vaikuttamaan
          • Etenkin nuorilla potilailla demy-likvor suositeltava tyypillisten MK-löydösten yhteydessä
          • Seuranta tapauskohtaisesti harkinnan perusteella

        Lähettäminen erikoissairaanhoitoon

        Lähettämisindikaatiot

        • Perusteltu epäily MS-taudista (Epäily)
          • Mikäli oireiden alku äkillinen ja erotusdiagnoosina mahdollinen akuutti aivoverenkiertohäiriö, neurologian päivystäjän konsultaatio päivystyksellisen arvion tarpeesta.
        • Taudin akuutti pahenemisvaihe
        • Immunomoduloivan hoidon aloituksen arvio
        • Moniammatillisen työryhmän osaamista edellyttävät vaativat kuntoutusarviot ja työkyvynarviot niillä potilailla, joilla ei ole työsuhdetta
        • Vaativien oireenmukaisten hoitojen tarpeen arvio ja niiden suunnittelu

        Epäilyn herätessä lähete (kiireellisyys yleensä 8-30pv) Tyks neurologian poliklinikalle.

        Lähetetiedot

        • Aikaisemmat sairaudet
        • Tärkeimpien oireiden ja niiden etenemisen kuvaus (oireiden, kesto, vaihtelu, oireita pahentavat ja lievittävät tekijät).
        • Käytössä oleva lääkitys
        • Keskeiset tutkimustulokset kliinisestä neurologisesta tutkimuksesta ja suoritetuista tutkimuksista mahdollisimman selkeästi
        • Selkeä kuvaus potilaan toimintakyvystä
        • Kysymyksenasettelu tai tavoitteet selkeästi

        Epäily

        Tyypillinen potilas on työikäinen nainen.

        • MS-tauti diagnosoidaan yleensä 20–40 vuoden iässä, keskimäärin 30-vuotiaana.
        • Naisilla tauti on 2.5 kertaa yleisempi kuin miehillä.

        Oireet ovat moninaisia, sillä ne riippuvat tulehduksellisten muutosten ja hermovaurioiden sijainnista aivoissa ja selkäytimessä. Mahdollisia oireita:

        • Toisen tai molempien silmien näön sumentuminen, optikusneuriitti
        • Yhden tai useamman raajan pareesi eli heikkous, kömpelyys
        • Tuntohäiriöt (huom. erotusdiagnostiikka perifeerisiin tuntohäiriöihin)
        • Ataktinen kävely
        • Silmien liikehäiriöt
        • Puhehäiriö, yleensä dysartria
        • Huimaus ja pahoinvointi
        • Virtsarakon ja suolen toimintahäiriöt
        • Uupumus tai kognitiiviset häiriöt

        Lisätietoa oireista:

        Terveyskylä.fi: Mitkä ovat MS-taudin oireet?

        Käypähoito.fi: Oireet ja löydökset

        Aakkosellinen hakemisto

        A

        Akineettinen kriisi 

        Akuutit ongelmat

        Apomorfiinihoito

        Apuvälineet

        B

        B-lausunto

        E

        Ei motoriset oireet  

        Ei-motoristen oireiden lääkehoito 

        Elintavat

        Elämänhallinta

        Elämänlaatumittarit

        Erikoislääkärin vastaanoton muistilista

        F

        Fysioterapia

        Fysioterapian ennakkolomakkeet

        Fysioterapeuttinen tutkiminen

        H

        Harhat, sekavuus, kaatumiset, traumat

        Hyvän lähetteen sisältö

        J

        Jatkofysioterapian tarve

        K

        Kliininen neurologinen tutkimus

        Konsultaatio

        Kontrollikäynnit

        Kuntoutus

        Kuntoutusohjaus

        L

        Laitehoitojen erityistilanteet

        Laiterikot

        Levodopainfuusiohoito

        Lähetteiden jako eri vastaanotoille 

        Läheteohjaus perusterveydenhuoltoon

        Lääkityksen valintaan vaikuttavat asiat

        Lääkityksen säätö

        Lääkitysohjaus

        M

        Motoriset oireet

        Motoristen oireiden lääkehoito

        N

        Neuropsykologinen tutkimus

        O

        Ohjeellinen vuokaavio kajoavien hoitomuotojen oikea-aikaisuuden arvioimiseksi

        Osastoseuranta

        P

        Parkinsonhoitajan muistilista

        Perustutkimukset

        Puheterapia

        R

        Ravitsemus

        Ravitsemusterapia

        S

        Seurantakäynti poliklinikalla

        Seurantakäynti perusterveydenhuollossa

        Sopeutumisvalmennus ja laitoskuntoutus

        Sosiaalityö

        Syväaivostimulaatiohoito

        T

        Toimintakyvyn testit

        Toimintaterapia

        V

        Vaikuttavuuden mittaus Parkinsonin hoidossa

        Y

        Yleisimmät lääkityksen haitat

        Yhteystiedot

        Tyks A-sairaala 2. krs

        Kiinamyllynkatu 4 -8, Turku

        Ma-pe klo 8 -15 02 313 3283

        Tyks Loimaan sairaala, 1. krs

        Seppälänkatu 15 -17, Loimaa

        Puhelin 02 314 3482 (ke ja pe)

        Tyks, Salon sairaala

        Sairaalantie 9, Salo

        02 3144844 Ma, Ke, To klo 10 -11.30

        Tyks, Vakka-Suomen sairaala

        Terveystie 2, Uusikaupunki

        Ma-pe klo 9 -15 02 314 1033

        Turun kaupunginsairaala

        Kunnallissairaalantie 20, Turku

        Ma –Pe klo 8 -15.45 02 266 0331

        Turunmaan sairaala

        Kaskenkatu 13, Turku

        02 314 6253 Ma –Pe klo 13-14

        Sosiaalityöntekijä

        Tulosta teksti

        Julkisen terveydenhuollon maksujen omavastuu on 683 €. Jos sinulle kertyy maksuja yli tuon summan kalenterivuodessa, voit hakea vapaakorttia. Vapaakortilla saat loppuvuoden ajan muut julkisen terveydenhuollon palvelut ilmaiseksi (paitsi osastohoidon, jonka hinta on 22,50 € hoitopäivältä).

        Kun omavastuu tulee täyteen, voit hakea vapaakorttia siitä sairaalasta tai terveyskeskuksesta, jossa vaadittava summa tulee täyteen. Varaudu esittämään tarvittaessa alkuperäiset kuitit suoritetuista maksuista.

        Potilasmaksujen määrät vuonna 2019

        • Poliklinikkamaksu 41,20 €
        • Osastohoidon päivämaksu 48,90 €
        • Kuntoutushoitopäivä 16,90 €
        • Sarjahoitomaksu 11,40 €
        • Päiväkirurgisen toimenpiteen maksu 135,10 €

        Matkakorvaukset ja yöpyminen

        Kela maksaa korvausta matkoista lääkäriin, sairaalaan, terveyskeskukseen ja tutkimus- tai hoitolaitokseen. Myös saattajan matkat korvataan, jos saattaja on välttämätön. Laitoshoidon/sairaalahoidon aikana tehtyjä kotilomamatkoja ei korvata. Kela maksaa korvausta yleensä halvimman matkustustavan mukaan eli yleensä se tarkoittaa matkaa junalla tai bussilla. Matkakorvausta haetaan Kelalta kuuden kuukauden kuluessa matkakustannusten syntymisestä. Korvausta haettaessa täytetään erillinen matkakorvaushakemus (SV4).

        Taksi tai oma auto

        Jos joudut käyttämään taksia terveydentilasi vuoksi, sinulla pitää olla hoitolaitoksen todistus (SV67) taksin käytön tarpeellisuudesta. Säilytä saamasi todistus 6 kk. Kela voi pyytää sinua toimittamaan todistuksen heille. Todistus voidaan kirjoittaa myös määräajaksi tai toistaiseksi. Silloin todistus on toimitettava Kelaan. Tarvitset todistuksen myös silloin, mikäli sinulla on hoitopaikkaan yli 100 km:n matka ja joudut terveydentilasi vuoksi käyttämään omaa autoa. Oman auton kilometrikorvaus on 0,20 € kilometriltä.

        Jos teet matkan julkiseen terveydenhuoltoon tai kuntoutukseen yleisellä kulkuneuvolla tai alle 100 km:n matkan omalla autolla, et tarvitse matkakorvaushakemuksen liitteeksi erillistä selvitystä käynnistä tai todistusta terveydenhuollolta. Erillistä todistusta tai selvitystä käynnistä et tarvitse myöskään, jos sinulla on olemassa pitkäaikainen todistus erityiskulkuneuvon tarpeellisuudesta.

        Kela voi korvata taksin tai auton käytön myös silloin, jos julkisia liikenneyhteyksiä ei ole käytettävissä. Tällöin matka korvataan omalla autolla tai taksilla siltä osin kuin joukkoliikennettä ei ole käytettävissä.

        Tässä tilanteessa et tarvitse hoitolaitoksen todistusta, vaan sinun tulee selvittää asia suoraan Kelan kanssa.

        Korvauksien omavastuuosuus

        Yhteen suuntaan tehdyn matkan omavastuuosuus vuonna 2019 on 25,00 €. Kela korvaa sinulle matkakustannuksista omavastuuosuuden ylittävän osan. Jos matkakustannuksesi ovat yli 300 euroa kalenterivuodessa, Kela korvaa ylittävän osan kokonaan. Vuotuiseen omavastuuosuuteen lasketaan matkojen omavastuuosuudet sekä niitä pienemmät kustannukset, jos niistä on jätetty hakemus Kelaan.

        Kela-taksi on tilattava aina keskitetystä palvelunumerosta korvauksen saamiseksi. Näytä Kela-korttisi autoilijalle ennen matkan alkamista.

        Varsinais-Suomi: 0800 130001 (suomeksi), 0800 130002 (ruotsiksi)

        Liikenne- tai työtapaturmasta johtuvilla matkoilla ei voi käyttää Kela-taksia. Tällöin haet itse matkakorvaukset vakuutusyhtiöiltä.

        Korvaus yöpymisestä

        Jos joudut yöpymään hoito- tai kuntoutuspaikkakunnalla, voit saada Kelasta yöpymisrahaa. Se on enintään 20,18 € vuorokaudessa vuonna 2019. Esitä yöpymisestä aiheutuneista kustannuksista erillinen kuitti matkakorvaushakemuksen liitteenä.

        Lääkekorvaukset

        Ostaessasi lääkärin reseptillä määräämiä lääkkeitä Kela korvaa 40 % lääkkeiden viitehinnasta tai myyntihinnasta. Korvausta maksetaan sen jälkeen, kun alkuomavastuu 50 euroa on täyttynyt. Alkuomavastuu ei koske lapsia ja nuoria. Sitä sovelletaan vasta sen vuoden alusta, jolloin henkilö täyttää 19 vuotta.

        Eräissä vaikeissa ja pitkäaikaisissa sairauksissa voidaan lääkkeistä maksaa erityiskorvausta. Alempi erityiskorvaus on 65 % lääkkeen hinnasta. Ylemmässä korvausluokassa erityiskorvaus on 100 % lääkekohtaisen omavastuuosuuden (4,50€) ylittävältä osalta.

        Voit saada erityiskorvausta lääkkeestä vasta sen jälkeen, kun lääkäri on kirjoittanut B-lausunnon korvaukseen oikeuttavasta sairaudesta. Korvaus maksetaan kustannuksista, jotka ovat syntyneet sen jälkeen, kun lääkärinlausunto on saapunut Kelaan. Kela lähettää sinulle uuden Kela- kortin, johon korvausprosentti on merkitty.

        Osa lääkkeistä kuuluu viitehintajärjestelmään. Näille lääkkeille on määrätty viitehintaryhmä ja viitehinta. Samassa viitehintaryhmässä on keskenään vaihtokelpoisia lääkkeitä. Voit vaihtaa reseptissäsi olevan lääkkeen apteekissa vastaavaan, mutta halvempaan lääkkeeseen. Mikäli et halua vaihtaa lääkettä halvempaan, jää viitehinnan ylittävä osuus maksettavaksesi. Viitehinnan ylittävä osuus ei kerrytä lääkekustannusten vuotuista omavastuuosuutta.

        Lääkekulujen omavastuu on 572 € vuonna 2019. Kun korvatuista lääkkeistä maksamasi lääkekulut ylittävät tämän summan, Kela lähettää siitä sinulle tiedon kotiin. Tämän jälkeen saat vuoden loppuun asti lisäkorvauksen lääkeostoksistasi, kun näytät Kelan lähettämän ilmoituksen apteekissa yhdessä Kela-korttisi kanssa. Lisäkorvaus tarkoittaa, että maksat lääkkeestä vain 2,50 €.

        Kliinisten ravintovalmisteiden korvaukset

        Peruskorvauksen 40 % saa henkilö, jolla on ravintoaineiden vaikea imeytymishäiriö (esim. mahalaukun ja suoliston leikkausten jälkitilat).

        65 %:n korvauksen saa, jos henkilön tila vaatii päivittäistä letkuruokintaa.

        Sairauspäiväraha

        Kela maksaa sairausajalta sairauspäivärahaa. Voit saada sairauspäivärahaa, jos olet 16-67 –vuotias etkä sairautesi takia kykene työhön tai opiskeluun. Sairauspäivärahaa maksetaan yleensä sen jälkeen, kun olet ollut sairaana 10 päivää. Jos saat sairauslomasi ajalta palkkaa, Kela maksaa korvauksen työnantajallesi. Mikäli aloitat uuden sairausloman saman sairauden takia enintään 30 päivää edellisen sairausloman päättymisestä, omavastuuaika on vain yksi päivä.

        Kuinka paljon saan sairauspäivärahaa?

        Päivärahan suuruus lasketaan verotuksessa todettujen työtulojen mukaan. Päivärahaa maksetaan kuudelta päivältä viikossa. Vähimmäispäivärahan määrä on 27,86 €.

        Hakuaika

        Hae sairauspäivärahaa kahden kuukauden kuluessa sairastumisestasi.

        Kuinka kauan sairauspäivärahaa maksetaan?

        Sairauspäivärahaa voidaan maksaa noin vuoden ajan (300 päivää). Tarvitset omasta työterveyshuollostasi lääkärinlausunnon Kelaa varten viimeistään, kun olet saanut Kelasta sairauspäivärahaa 90 arkipäivää. Jos sairautesi jatkuu yli vuoden, voit hakea työkyvyttömyyseläkettä joko toistaiseksi tai määräaikaisena kuntoutustukena.

        Osasairauspäiväraha

        Osasairauspäiväraha tukee paluuta sairauslomalta työhön. Kokoaikaisesti työskentelevä sopii työnantajansa kanssa työhön paluusta osa-aikaisesti. Työajan on vähennyttävä 40-60 % aiemmasta ja työhön paluu ei saa vaarantaa terveyttäsi eikä toipumistasi. Voit saada osasairauspäivärahaa 120 arkipäivän ajan.

        16 vuotta täyttäneen vammaistuki

        Vammaistukea voi saada 16 vuotta täyttänyt vammainen tai pitkäaikaisesti sairas henkilö, jonka toimintakyky on heikentynyt vähintään vuoden ajan. Edellytys on, että vamma tai sairaus aiheuttaa haittaa, avuntarvetta tai ohjauksen ja valvonnan tarvetta. Tuki on verotonta. Vammaistuen määrät ovat vuonna 2019:

        • perusvammaistuki 92,14 €/kk
        • korotettu vammaistuki 215,00 €/kk
        • ylin vammaistuki 416,91 €/kk

        Tuen hakemiseen tarvitaan oma hakemus sekä lääkärin antama C-lausunto ja sitä voi hakea jälkikäteen korkeintaan kuuden kuukauden ajalta.

        Eläkettä saavan hoitotuki

        Eläkettä saavan hoitotuki on tarkoitettu eläkkeellä oleville, joiden toimintakyky on heikentynyt sairauden tai vamman takia vähintään vuoden ajan. Sitä maksetaan porrastettuna avuntarpeen, ohjauksen ja valvonnan tarpeen sekä erityiskustannusten määrän perusteella. Tuki on verotonta. Erityiskustannukset voivat korottaa perustuen korotetuksi tueksi.

        Hoitotuen määrät ovat vuonna 2019:

        • perushoitotuki 70,52 €/kk
        • korotettu hoitotuki 153,63 €/kk
        • ylin hoitotuki 324,85 €/kk

        Tuen hakemiseen tarvitaan oma hakemus sekä lääkärin antama C-lausunto ja sitä voi hakea jälkikäteen korkeintaan kuuden kuukauden ajalta.

        Perustoimeentulotuki

        Sinulla voi olla oikeus saada perustoimeentulotukea, jos tulosi ja varasi eivät riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin, kuten asumiseen tai ruokaan. Ennen perustoimeentulotuen hakemista sinun pitää
        selvittää, voitko saada muita tuloja tai etuuksia, esim. sairauspäivärahaa, työttömyysturvaa ja asumistukea.

        Toimeentulotuki on viimesijainen etuus. Perusosan määrä on 497,21 € vuonna 2019. Voit hakea tukea verkossa
        tai lomakkeella. Tukea on mahdollista hakea myös suullisesti. Ota tällöin yhteyttä Kelan puhelinpalveluun tai palvelupisteeseen.

        Kotihoitopalvelut

        Kotihoito tarkoittaa kotipalvelua ja kotisairaanhoitoa sekä palveluja, jotka tukevat kotona selviytymistä. Voit saada esimerkiksi ateriapalvelua, turvapuhelimen, apua asioimiseen ja peseytymiseen. Kotisairaanhoito tuo sairaanhoidollisia palveluja kotiisi. Kotisairaanhoitaja voi esimerkiksi ottaa kotona näytteitä ja valvoa lääkitystäsi. Kotihoidon tarve arvioidaan yksilöllisesti yhdessä asiakkaan kanssa ja siitä laaditaan yksilöllinen hoito- ja palvelusuunnitelma. Kotihoito voi olla joko säännöllistä tai tilapäistä. Kotihoidosta peritään maksu asiakasmaksuasetuksen mukaisesti.

        Omaishoidon tuki

        Omaishoidon tuki on vanhuksen, vammaisen tai sairaan kotioloissa tapahtuvan hoidon tai muun huolenpidon turvaamiseksi maksettava hoitopalkkio ja/tai palveluja. Tuki maksetaan hoitajalle, joka voi olla omainen tai muu hoidettavalle läheinen henkilö. Tuen suuruus määräytyy hoidettavan avuntarpeen määrästä ja hoidettavuudesta. Omaishoidon tuki on vähintään 399,91 €/kk (vuonna 2019). Hakemuksen liitteeksi tarvitaan lääkärinlausunto. Omaishoidon tuen hoitopalkkio on veronalaista tuloa. Omaishoitajalla on oikeus kolmeen vapaapäivään kuukaudessa silloin, kun omaishoito on ympärivuorokautisesti sitovaa.
        Vaikeavammaisen kuljetuspalvelu
        Voit saada vaikeavammaisen kuljetuspalvelua, jos et vaikeavammaisuuden takia pysty käyttämään joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Palvelu toteutetaan tarpeen mukaan joko tavallisella taksilla tai invataksilla. Matkan omavastuuosuus maksetaan kuljettajalle. Omavastuuosuus noudattaa julkisen joukkoliikenteen taksoja.

        Ikääntyvien kuljetuspalvelu

        Kotona asumisen tukemiseen voidaan myöntää sosiaalihuoltolain mukaista kuljetuspalvelua henkilölle, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa. Kuljetuspalvelu on harkinnanvarainen kuntakohtainen ja tulosidonnainen etuus.

        Vapautus ajoneuvoverosta sekä vammaisen pysäköintilupa

        Vammaisen pysäköintiluvan voi saada henkilö sellaisen sairauden perusteella, joka estää häntä kävelemästä itsenäisesti. Edellyttää vähintään haittaluokkaa 11. Lupaa haetaan Trafista. Samalla voi hakea tulliviranomaiselta autoveron palautusta kokonaan tai osittain.

        Invalidivähennys

        Invalidivähennys haetaan vapaamuotoisesti verotoimistosta. Se edellyttää sairautta josta aiheutuu vähintään 30 % haitta-aste (esim. paksusuoliavanne oikeuttaa siihen) sekä haitan pysyvyyttä. Liitteeksi tarvitaan lääkärintodistus, josta pysyvä haitta-aste ja sen alkamisajankohta ilmenevät. Jatkossa verottaja tekee vähennyksen viran puolesta.

        Veronmaksukyvyn alentumisvähennys

        Veronmaksukyvyn alentumisvähennyksen voi saada, jos verovelvollisen maksukyky ja hänen perheensä käytettävissä olevat tulot ja varallisuus huomioiden on alentunut esimerkiksi työttömyyden tai sairauden takia. Jos vaatii vähennystä pelkästään sairauskulujen perusteella, on omien ja perheesi yhteenlaskettujen sairauskulujen oltava vähintään 700 euroa, ja niiden on oltava samalla vähintään kymmenen prosenttia ansio-ja pääomatulojesi yhteismäärästä, josta on jo vähennetty tulonhankkimiskulut.

        Avannehoitaja

        Tulosta teksti

        Hankalaa tai huonosti lääkehoitoon reagoivaa tulehduksellista suolistosairautta voidaan hoitaa myös leikkauksella. Osassa leikkauksista joudutaan tekemään väliaikainen tai pysyvä avanne.

        Lue lisää IBD:n leikkaushoidosta artikkelista “Hoito ja lääkitys”.

        Avannehoitaja on avannehoitotyön asiantuntija, jolta saat paljon lisätietoa elämästä avanteen kanssa.

        Joitakin yleisiä avanteeseen liittyviä kysymyksiä ja huolenaiheita:

        • Voiko käydä suihkussa tai saunassa?
        • Voinko palata työelämään avanteen kanssa?
        • Voinko tulla raskaaksi avanteen kanssa?
        • Voinko matkustella avanteen kanssa?
        • Pelkään että pussi kahisee, löystyy tai haisee.
        • Kehoni nolottaa minua avanteen vuoksi.
        • Olen huolissani avanteesta kuuluvista äänistä.
        • Pelkään, että avanteen kanssa on vaikea olla yötä pois kotoa.
        • Pelkään tilani olevan taakka läheisilleni.

        Avannehoitajan vinkit avanneleikatuille

        “Vertaistukea kannattaa etsiä jo ennen avanneleikkausta. Tunnustele ja mieti, millaista tukea ja keskustelua kaipaat. Vertaistuen löytämiseksi saat apua avannehoitajalta ja yhdistyksista, kuten Finnilcosta.

        Avoimuus on hyväksi. Avannetta ei kannata piilotella ja salailla. Juttele rohkeasti ystäviesi ja läheistesi kanssa. Näin avanteesta tulee arkipäivää ja normaalia myös heille.

        Aktiivisuus parantaa oloa. Lähde leikkauksen jälkeen mahdollisimman pian tekemään niitä kivoja asioita, joita olet aina ennenkin tehnyt. Käy kaupassa, tapaa, ystäviä, aja autoa.

        Henkisestä hyvinvoinnista ei tarvitse olla itsekseen vastuussa. Kenenkään ei tarvitse olla yksin, hae apua riittävän ajoissa. Avannehoitajalle voi myös puhua avoimesti tunteista, joita avanne herättää.”

        Avanne ja seksi

        Seksiä voi turvallisesti ja huoletta alkaa harrastamaan heti kun on toipunut avanneleikkauksesta fyysisesti. Monilla avanneleikkaus aiheuttaa kuitenkin fyysisten muutosten lisäksi muutoksia kehonkuvaan ja seksuaalisuuteen. Avanteen hyväksyminen ja eheän kehonkuvan muodostuminen sekä luottamus partneriin ja tieto ja kokemus avanteen kanssa elämisestä auttavat myös seksuaalisuuden löytämisessä. Kannattaa muistaa, että avanne ei ole sairaus, vaan sairauden jälkeistä elämää helpottava hoito.

        Mahdollisia hankaluuksia etenkin alkuvaiheessa avanneleikkauksen jälkeen saattavat olla haluttomuus, yhdyntäkivut, tuntopuutokset erogeenisilla alueilla ja emättimen kuivuus sekä erektiohäiriöt. Nämä muutokset ovat yleensä väliaikaisia, ja kaikilla ei hankaluuksia esiinny ollenkaan. Muista, että voit halutessasi olla yhteydessä myös seksuaalineuvojaan.

        Vinkkejä seksin harrastamiseen avanteen kanssa:

        • Avanneleikatuille suunnitellut seksikkäät alusasut
        • Intiimiin tilanteeseen sopiva sidos
        • Liukuvoiteen käyttö
        • Tyhjennä tai vaihda pussi ennen seksiä
        • Ota mahdollisten ongelmien pitkittyessä yhteyttä lääkäriin

        Mitä sinun tulee tietää eri avannetarvikkeista ja niiden hankkimisesta?

        Jos sinulle tehdään avanneleikkaus, saat aina yksilöllisen tarpeen mukaiset avannetarvikkeet ja mahdolliset lisätarvikkeet maksutta oman paikkakunnan hoitotarvikejakelusta.

        Avannetuotteita on Suomessa käytössä laaja valikoima. Tuotteet tilataan yleensä noin 2-3 viikkoa etukäteen hieman asuinpaikasta riippuen. Avannehoitaja tekee aina kanssasi hoitosuunnitelman ja tarvittaessa päivittää suunnitelmaa.

        Miten usein avannehoitaja kuuluu tavata?

        Pääsääntönä on, että avannehoitajaa tavataan kun sille on tarvetta. Vastaanotolle pääsee Tyks:ssa joko lähetteellä tai ilman lähetettä.
        Avannehoitaja järjestää noin kaksi viikkoa ennen avanteeseen johtavaa leikkausta esikäynnin, ja noin 1 kk leikkauksen jälkeen kontrollikäynnin. Käyntejä järjestetään tarvittaessa myös aiemmin, jos tarvetta ilmenee.

        Säännöllisiä määräaikaiskäyntejä jokaiselle avanneleikatulle ei ole, vaan tilanteen vakiinnuttua kontrollivastaanottoja järjestetään tarvittaessa. Iho-ongelmissa ja muissa ongelmatilanteissa kannattaa aina ottaa yhteys avannehoitajaan.

        Miten avannehoitajaan saa yhteyden?

        Avannehoitajan vastaanotto on Tyks A-sairaalan A-siivessä 2. kerroksessa. Vastaanotto on maanantaista perjantaihin klo 8-15, ja aika on varattava etukäteen.
        Ajanvarauksen voit tehdä ma-pe klo 9-11 ja 12–14 puhelinnumerosta 02 313 3283, jolloin puhelimeen vastaa sihteeri.

        Avannehoitajan soittoaika ma-to klo 7.30-8.15 ja pe 10.30-11.00. Puhelinnumero on 02 313 6227. Avannepoliklinikan tavoitat myös sähköpostitse: avannepoliklinikka@tyks.fi.

        Linkkejä:

        Avanneopas ja vertaistukea.
        Potilasohjeet eri avanteista.
        Voimavaroja tukeva potilasohjaus, miellekartta ja Avanteenhoidon käsikirja.

        Tyhjennysohjeet

        Tulosta teksti

        Crohnin taudin, haavaisen paksusuolentulehduksen sekä muiden suolistotulehdusten selvittelyssä käytetään suoliston tähystystutkimuksia, useimmiten paksusuolen tähystystä eli kolonoskopiaa. Kolonoskopia vaatii onnistuakseen huolellisen suolen tyhjennyksen ennen toimenpidettä.

        Mitä tähystyksessä tapahtuu?

        Paksusuolen tähystyksessä on tarkoituksena tutkia koko paksusuoli, aina peräaukosta ohutsuoleen. Tähystys tehdään ohuella, kameralla varustetulla tähystimellä, joka viedään peräaukosta rauhallisesti edeten paksusuoleen. Suolistoon joudutaan tutkimuksen aikana laittamaan ilmaa tai hiilidioksidia. Se ja tähystimen hetkellisesti aiheuttama suolen seinämän venytys saattaa aiheuttaa ohimenevää kipua ja turvotusta. Siksi tutkimuksen yhteydessä
        on mahdollisuus esilääkitykseen. Lue lisää tähystyksestä ja esilääkityksestä tästä polun artikkelista.

        Muistilista: lääkkeet ja muut sairaudet

        • Jos käytät rautalääkitystä, se tulee lopettaa viikkoa ennen tähystystä.
        • Säännöllisessä käytössä olevat lääkkeet, kuten verenpainelääkkeet tai kolesterolilääkkeet voidaan usein ottaa normaalisti.
        • Diabeteslääkkeiden ja verenohennuslääkkeiden otosta on sovittava erikseen sinua hoitavan lääkärin kanssa.
        • Jos sairastat tai epäilet sairastavasi tarttuvaa tautia, ilmoita siitä henkilökunnalle ennen tutkimusta.
        • Jos sinulla on taipumusta ummetukseen, kannattaa aloittaa siihen tarkoitettu lääkitys jo hyvissä ajoin ennen tyhjennystä. Saat tarkemmat ohjeet hoitavasta tutkimusyksiköstä tai apteekista.

        Syöminen tutkimusta edeltävän viikon aikana

        • Et saa syödä siemeniä sisältäviä ruokia, kuten hedelmiä, marjoja (esim. mansikka, puolukka, vadelma, mustikka, viinimarja, kiivi, viinirypäleet, päärynä), vihanneksia (kurkku, tomaatti) tai leipää, jossa on näkyviä siemeniä.
        • Perunaa, riisiä, pastaa, kalaa, kanaa ja lihaa voit syödä normaalisti.
        • Ruokavaliota kannattaa kuitenkin keventää pari päivää ennen toimenpidettä.

        Syöminen tutkimusta edeltävinä 1-2 päivänä

        • Saat syödä vain helposti sulavia ruokia, kuten sosekeittoja ja siemenettömiä mehukeittoja.
        • Nesteitä saa juoda vapaasti. Suosi lihalientä, kasvislientä, kirkkaita mehuja, siemenettömiä mehukeittoja, teetä, kahvia ja vettä sekä kivennäisvettä ja virvoitusjuomia. Maitotuotteita tulee välttää. Runsas nesteiden nauttiminen on eduksi suolen tyhjenemiselle.

        Suolen tyhjennys

        Ennen tutkimusta tulee suoli tyhjentää. Mikäli tyhjennys ei esimerkiksi terveydentilasi takia onnistu kotona, se voidaan tarvittaessa tehdä myös sairaalassa tai terveyskeskuksen vuodeosastolla. Saat aina tarkan ohjeen tyhjennyksestä tutkimuksen tekevältä taholta.

        Käytännössä tyhjennyksessä nautitaan runsas määrä nestettä ja siihen sekoitettua ulostuslääkettä. Tarkoitukseen soveltuvia valmisteita on saatavilla valmiiksi sekoitetttuna tai itse sekoitettavissa annospusseissa.

        Jos tähystys tehdään aamupäivällä, tyhjennysaineen juominen aloitetaan yleensä edellisenä iltapäivänä. Jos tutkimus on iltapäivällä, tyhjennysainetta voidaan juoda edellisenä iltana ja tutkimusaamuna.

        Suolisto alkaa tyhjentyä noin 1-3 tunnin kuluttua tyhjennysaineen juomisesta. Jos suoli ei ole toiminut juotuasi 2 litraa tyhjennysainetta tai muita nesteitä, pidä taukoa, liiku ja jatka juomista vasta, kun suoli on toiminut. Pidä tauko myös, jos alat tuntea pahoinvointia tai vatsakipua. Tyhjennyksen aikana voit tuntea vilunväreitä.

        Lisätietoa

        Crohn ja Colitis ry:n Tyhjennysohje tähystystä varten

        Perhesuunnittelu

        Tulosta teksti

        Rauhallisessa vaiheessa oleva tulehduksellinen suolistosairaus ei vaikuta merkittävästi hedelmällisyyteen tai raskauteen. Yleisperiaatteena on, että raskautta yritettäessä IBD:n tulisikin mieluiten olla oireeton eli remissiossa.

        IBD ja seksi

        Etenkin hankalaoireinen IBD voi helposti suunnata mielenkiinnon pois seksin harrastamisesta. IBD:stä tulisikin keskustella esimerkiksi mahdollisen vakituisen kumppanin kanssa avoimesti.

        Raskauden ehkäisy

        Sairastaessasi IBD:tä voit valita sinulle sopivimman ehkäisymenetelmän vapaasti. On kuitenkin hyvä huomioida, että suolistosairauden aktiivisessa vaiheessa suun kautta otettavien lääkkeiden imeytyminen elimistössä voi olla heikentynyt esimerkiksi ripulin takia. Ehkäisyteho voi siis jäädä huonommaksi, ja raskauden mahdollisuus on suurempi. Tällöin muut ehkäisymenetelmät, kuten kierukka tai kondomi, voivat olla varmempia. Vaihtoehdoista kannattaa keskustella lääkärin tai hoitajan kanssa.

        Raskaus ja IBD

        Yleisesti ottaen IBD:n tulisi mieluiten olla remissiossa eli oireettomana, kun raskautta lähdetään yrittämään. Aina tämä ei onnistu, ja silloin tärkeintä on suunnitella raskaudenaikainen lääkitys ja mahdollisten pahenemisvaiheiden hoito huolellisesti.

        Yleensä suolistotulehdusta sairastavan raskaus sujuu ongelmitta, jos sairaus on ollut rauhallisessa vaiheessa ennen raskautta.

        Useimpia IBD:n hoitoon käytettäviä lääkkeitä voidaan käyttää raskauden aikana. Poikkeus tähän sääntöön on metotreksaatti, jota ei saa käyttää raskauden aikana sikiövaurion riskin takia. Sekä tulevan äidin että isän on lopetettava metotreksaatin käyttö viimeistään kolme kuukautta ennen raskauden yrittämistä.

        Lääkityksestä kannattaa keskustella hoitavan lääkärin ja hoitajan kanssa jo ennen raskautta. Lääkitystä ei saa lopettaa omatoimisesti.

        Vaikeaoireinen tulehdus tai aikaisemmat vatsan ja lantion alueen leikkaukset voivat tehdä raskaaksi tulemisesta vaikeampaa. Tällöin hedelmöityshoidoilla saadaan tarvittaessa yhtä hyviä tuloksia kuin leikkaamattomillakin.

        IBD:n pahenemisvaiheet raskauden aikana

        Raskauden aikana on tärkeää hoitaa mahdolliset pahenemisvaiheet ajoissa. Aktiivinen suoliston tulehdus lisää keskenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen riskiä ja voi alentaa lapsen syntymäpainoa. Sinun tulee olla yhteydessä IBD:si hoidosta vastaavaan yksikköön raskauden aikana, jos suolistotulehdus alkaa oireilla tavallista rajummin. Pahenemisvaiheita voidaan hoitaa myös raskauden aikana kortisonilla.

        Raskauden seuranta neuvolassa tai äitiyspoliklinikalla

        Yleensä IBD:tä sairastavat käyvät raskauden aikana tavalliseen tapaan neuvolassa ja samanaikaisesti kontrollikäynneillä vatsatautien poliklinikalla. Jotkut saattavat olla myös seurannassa erikoissairaanhoidon äitiyspoliklinikalla.

        Synnytys ja imetys

        IBD:n sairastaminen ei ole este tavalliselle alatiesynnytykselle. Joskus äidin aiemman leikkaushoidon takia voidaan suositella mieluummin sektiosynnytystä eli keisarinleikkausta. Synnytystavasta päätetään viimeistään synnytyssairaalassa.

        Vain pieni osa äidin käyttämistä lääkkeistä erittyy äidinmaitoon, ja useimpien tulehduksellisten suolistosairauksien hoidossa käytettyjen lääkkeiden käyttöä pidetään imetyksen aikana täysin turvallisena. Metotreksaattia, siklosporiinia, metronidatsolia ja siprofloksasiinia ei suositella käytettävän imetyksen aikana.

        Periytyykö IBD?

        Alttius IBD:een sairastumiseen voi periytyä. Kaikista tulehduksellista suolistosairautta sairastavista noin 5–20 prosentilla on suvussa joko Crohnin tautia tai haavaista paksusuolen tulehdusta. Tulehduksellista suolistosairautta sairastavan henkilön ensimmäisen asteen sukulaisilla
        on noin 10–15-kertainen riski sairastua. Riski on jonkin verran korkeampi Crohnin taudissa kuin haavaisessa paksusuolen tulehduksessa. Jos toisella vanhemmista on tulehduksellinen suolistosairaus, on lapsen riski sairastua 10–20 prosenttia, ja jos molemmilla vanhemmilla on tulehduksellinen suolistosairaus, on lapsen sairastumisriski 30–50 prosenttia.

        Miehet ja IBD:n lääkehoito

        IBD:tä sairastavat miehet voivat metotreksaattia lukuun ottamatta käyttää IBD:n hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä perheenlisäystä suunniteltaessa. Metotreksaatti tulee jättää pois käytöstä vähintään kolme kuukautta ennen raskauden alkua.

        Sulfasalatsiini saattaa miehillä aiheuttaa siittiöiden määrän laskua. Vaikutuksen tiedetään olevan ohimenevä, ja siittiöiden lukumäärä palaa lääkkeen käyttöä edeltäneelle tasolle kun lääkehoito sulfasalatsiinilla lopetetaan. Sulfasalatsiinia ei kuitenkaan voi käyttää ehkäisykeinona.

        Linkit

        Terveyskylän Vatsatalon artikkeli IBD:stä, seksuaaliterveydestä ja raskaudesta

        Teratologinen tietopalvelu - äidin lääkeneuvonta

        Rokotusopas

        Tulosta teksti

        IBD:tä sairastavan rokotesuojasta on pidettävä erityistä huolta

        Jos sairastat tulehduksellista suolistosairautta, sinulla saattaa olla kohonnut riski sairastua tarttuviin tauteihin. Tämä johtuu siitä, että suolistossa
        oleva pitkäaikainen tulehdus saattaa heikentää kehon puolustuskykyä taudinaiheuttajia vastaan. Myös osa IBD:n lääkehoidoista (ks. IBD:n hoito -artikkeli) on suunniteltu siten, että ne rauhoittavat immuunipuolustusta. Tämä lievittää suoliston tulehdustilaa, mutta voi samalla altistaa kehoa joillekin taudinaiheuttajille.

        Miten toimin, jos olen ottamassa rokotetta?

        • Kerro aina rokottajalle pitkäaikaisista sairauksistasi ja lääkehoidostasi. Kysy tarvittaessa rokottamisesta hoitavalta lääkäriltäsi.
        • Muista mainita rokotusta ottaessasi myös lääkehoidoista, jotka olet jo lopettanut. Joidenkin lääkkeiden vaikutus voi säilyä kehossa jopa
          3 kuukauden ajan lopettamisen jälkeen.
        • Suurimman osan rokotteista voit ottaa normaaliin tapaan. Rajoituksia on silloin, jos käytät imuunijärjestelmään vaikuttavaa lääkitystä ja olet ottamassa ns. elävää taudinaiheuttajaa sisältävää rokotetta.

        Ei yleensä estettä rokottaa:

        Influenssarokote

        Voit ottaa influenssarokotteen tavalliseen tapaan. Puolustuskykyä alentava lääkitys saattaa heikentää rokotuksesta saatavaa suojaa. Jos käytät tällaista lääkitystä, perheenjäsenesi ovat oikeutettuja ilmaiseen rokotukseen.

        Pneumokokkirokote

        Pneumokokkibakteerit aiheuttavat korvatulehduksia ja aikuisille yleisimmin keuhkokuumetta. Rokote on kuulunut kansalliseen rokoteohjelmaan vuodesta 2010 lähtien. Rokotetta suositellaan kaikille puolustuskykyä heikentävää lääkitystä saaville ja yli 65-vuotiaille.

        Hepatiittirokotteet 

        A- ja B-hepatiittia vastaan on saatavilla rokotteita. Ne annetaan useassa osassa hieman rokotteesta riippuen. Näitä rokotteita suositellaan tiettyihin maihin matkustavalle ja työnsä puolesta tarttumisriskissä oleville. Pelkän IBD:tä sairastamisen takia ei tarvitse ottaa hepatiittirokotteita.

        Puutiaisaivotulehdusrokote 

        Puutiaisaivokuumetta vastaan rokottamista suositellaan, jos asuu tai oleskelee korkean riskin alueella eli alueella jossa on paljon punkkeja, jotka kantavat puutiaisaivokuumetta aiheuttavia bakteereja.

        Noudata varovaisuutta:

        Tuhkarokkorokote

        Oletko syntynyt vuosien 1960–75 välisenä aikana? Tällöit et välttämättä ole sairastanut tuhkarokkoa etkä saanut rokotetta. Muun muassa tuhkarokkoa ehkäisevä kahden MPR-rokotteen sarja on sen tarvitseville terveysasemalla ilmainen. Rokotetta ei tule ottaa elimistön puolustuskykyyn vaikuttavan lääkityksen aikana.

        Vesirokko

        Jos et ole sairastanut vesirokkoa, sinun tulisi ottaa vesirokkorokote. Aikuinen joutuu maksamaan kahden rokotteen sarjan itse. Rokotteesta tulee olla resepti. Rokotetta ei tule ottaa elimistön puolustuskykyyn vaikuttavan lääkityksen aikana.

        Keltakuumerokote

        Keltakuumerokotetta suositellaan tiettyihin maihin matkustettaessa. Se sisältää elävää taudinaiheuttajaa, joten rokotetta ei tule ottaa elimistön puolustuskykyyn vaikuttavan lääkityksen aikana.

        Linkit

        Reunapaikka.fi:n artikkeli IBD:stä ja rokotteista

        Terveyskylän Vatsatalon artikkeli IBD:stä ja rokotteista

        Suun terveys

        Tulosta teksti

        IBD voi aiheuttaa myös suun alueen ja hampaiden vaivoja

        Hyvä suuhygienia, terveelliset ruokailutottumukset, säännöllinen fluorin ja ksylitolin käyttö sekä säännölliset hammastarkastukset ja varhainen hoitoon hakeutuminen ovat suun terveyden kannalta avainasioita jokaiselle - myös IBD:tä sairastavalle. Erityisesti Crohnin tautia sairastavalla suun terveyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota.

        Crohnin tauti voi oireilla ensin suussa

        Joskus Crohnin tautiin liittyy huulten ja kasvojen alueen turvotusta, poskien limakalvojen paksuuntumista sekä aftojen runsasta muodostumista.
        Aftat ovat itsestään paranevia, mutta usein kivuliaita suun limakalvon haavaumia. Lisäksi Crohnin tauti voi aiheuttaa ikenien tulehtumista.

        Jos sairastat aktiivista Crohnin tautia, sinulla saattaa olla myös hammasperäisiä tulehduksia useammin kuin lievää tautia sairastavalla. Ikenien ja suun limakalvon kääntöpoimuihin saattaa myös muodostua helttamaista kudoslisää, joka ärsyyntyy helposti esimerkiksi hammasharjan osuessa siihen.

        Tiedetään, että suun alueen oireita voi ilmaantua jo reilusti ennen kuin IBD:n suolisto-oireet alkavat. Toisaalta esimerkiksi aftat ovat varsin tavallisia myös ihmisillä, jotka eivät sairasta IBD:tä.

        Kuinka usein hampaiden tarkastukseen?

        Käy säännöllisesti, vähintään kerran vuodessa, hammastarkastuksessa ja kerro henkilöstölle pitkäaikaisista sairauksistasi ja lääkityksistäsi.

        Mitä voin tehdä itse?

        Tärkeintä on muistaa huolehtia hyvästä suuhygieniasta.

        • Harjaa hampaat kahdesti päivässä ja käytä hammaslankaa sekä hammasväliharjoja. Jos ikenissä on tulehdusta, käsittele lankaa varoen.
        • Käytä säännöllisesti ksylitolivalmisteita ja fluorihammastahnaa.
        • Juo janoon vettä tai kostuta suuta vedellä, jos se kuivuu.
        • Huolehdi riittävästä kalsiumin ja D-vitamiinin saannista.

        Aftojen ja muiden suun alueen vaivojen hoitoon voit kokeilla itse muun muassa seuraavia keinoja:

        • Tulehtuneisiin ikeniin ja aftoihin voit laittaa mietoa hydrokortisonivoidetta.
        • Aftoja voi purskutella apteekista saatavalla klooriheksidiinisuuvedellä tai -geelillä. Apteekissa on myytävänä myös puuduttavia geelejä ja aftan päälle suojakalvon muodostavia valmisteita. Vaahtoamaton hammastahna saattaa nopeuttaa aftojen paranemista.

        Linkit

        Reunapaikka.fi:n artikkeli: IBD ja suun terveys

        Terveyskylän Vatsatalon artikkeli suun terveydestä

        IBD-yhdistykset

        Tulosta teksti

        Yhdistykset ja järjestöt

        Crohn ja Colitis ry, valtakunnallinen IBD:tä tai muuta suolistosairautta sairastavien sekä heidän läheistensä etujärjestö.

        Pysy Remissiossa, tukea ja tietoa tulehduksellisista suolistosairauksista.

        Finnilco ry, valtakunnallinen järjestö avanne- ja vastaavasti leikatuille ja anaali-inkontinenssipotilaille.

        Muut tietolähteet

        Terveyskylän Vatsatalo, luotettavaa tietoa vatsavaivoista ja käytännön keinoja niiden hoitoon.

        Reunapaikka.fi, potilaalle tietoa tulehduksellisistä suolistosairauksista.

        Elämäntavat

        Tulehduksellisella suolistosairaudella on suuri vaikutus elämänlaatuun. Hyvistä elämäntavoista on tärkeää pitää kiinni, sillä siten voit merkittävästi kohentaa omaa elämänlaatuasi.

        Tulosta teksti

        Ruokavalio

        IBD-potilaiden ruokavalio ei eroa normaalista suositellusta suomalaisesta ruokavaliosta, eli ruokavalion tulee olla mahdollisimman monipuolinen ja taata riittävä hiven- ja ravintoaineiden saanti. Ravinnossa tulee huolehtia erityisesti raudan, D-vitamiinin ja kalsiumin saannista. Jos osa suolesta
        on jouduttu poistamaan, sinun on hyvä tavata ravitsemusterapeuttia. Välttämisruokavalioista tai muista dieeteistä ei tiedetä olevan hyötyä IBD:ssä.

        Liikunta

        Liikunta kohentaa yleisvointia ja vähentää psyykkistä kuormitusta. Fyysisen rasituksen yhteydessä vapautuvat endorfiinit aiheuttavat hyvää oloa. Taudin ollessa aktiivinen sinun tulee välttää voimakasta fyysistä rasitusta. Tällöin kannattaa suosia ensisijaisesti kevyttä liikuntaa. Urheilemista on syytä jatkaa heti, kun se on käytännössä mahdollista. Kun tauti on oireeton, voit harrastaa myös monipuolista rasittavaa liikuntaa. Vain jos sinulle on kehittynyt osteroporoosi eli luukato, sinun tulee välttää lajeja, joissa on riski kaatumiselle tai rajuille törmäyksille (esimerkiksi eri palloilulajit ja taistelulajit).

        Uni ja väsymys

        Yksi IBD:n hoidon peruspilareista on säännöllinen vuorokausirytmi eli riittävän unen saanti. Liian vähäinen uni nostaa stressihormonien tasoja ja saa aikaan taudin oireiden lisääntymistä. Itse tulehdus ei välttämättä aktivoidu.

        Alkoholi ja tupakka

        Haavainen paksusuolentulehdus on erityisesti tupakoimattomien sairaus
        ja tupakoinnin lopettaminen voi pahentaa koliitin oireita. Vaikka tupakointi vaikuttaa haavaiseen paksusuolentulehdukseen suotuisasti, tulee tupakointia välttää sen runsaiden haitallisten vaikutusten vuoksi. Näitä ovat muun muassa suurentunut riski sydänsairauksille ja keuhkosairauksille, kuten keuhkosyövälle, suurentunut valtimonkovettumataudin riski sekä vitamiinien ja mineraalien heikentynyt imeytyminen.

        Crohnin taudissa tupakointi vaikuttaa haitallisesti. Riski sairastua Crohnin tautiin on tupakoitsijoilla kaksinkertainen tupakoimattomiin verrattuna, erityisesti nuorilla naisilla. Myös Crohnin taudin kulku saattaa olla tupakoitsijoilla vaikeampi. Tupakoinnin lopettaminen parantaa Crohnin taudin kulkua, ja tupakoinnin lopettaneilla lääkehoidon tarve ja leikkaukseen joutumisen riski pienenevät.

        Ravitsemus ja lisäravinteet

        Vajaaravitsemus on riski etenkin silloin kun IBD on aktiivinen, tällöin voi esiintyä mm. ruokahaluttomuutta. Kliinisiä täydennysravintovalmisteita on saatavilla sekä juoma- että syömävalmiina annoksina että erilaisina jauheina ja liuoksina. Taudin oireiden lievittämisessä näillä aineilla ei ole merkitystä, mutta niiden käytöllä voidaan varmistaa riittävä vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti.

        Matkustaminen

        Ensisijainen tavoite on saada IBD oireettomaksi, jolloin voit myös sangen vapaasti matkustaa. Järkevintä on lähteä matkalle silloin, kun sairaus on rauhallinen. Tällöin on ehdottoman tärkeää käyttää lääkärin määräämiä lääkeitä ohjeen mukaan ja välttää ruoka-aineita, joiden tietää kokemuksesta pahentavan oireita. Jos tauti on aktiivinen lomalle lähtiessä, on tärkeää että valitsee matkakohteen oikein. Tällöin ei liene järkevää lähteä millekään seikkailumatkalle tai matalan hygieniatason tai elintason maahan. Loma Suomessa aiheuttaa harvoin ongelmia.

        Euroopassa matkustaessa kannattaa hankkia eurooppalainen sairaanhoitokortti, jonka voi hankkia Kelasta. Myös matkavakuutus kannattaa pitää ajantasalla. Lisäksi kaikki tarvittavat rokotukset tulee olla kunnossa.

        Suomessa matkustaessa on hyvä pitää mukana Vessapassia, jos tulee kiireellinen tarve löytää lähin vessa. Vessapassin saa liittymällä Crohn ja Colitis ry:n jäseneksi. Potilasjärjestöstä voi kysyä myös matkailijoille tarkoitettua Terveyskorttia.

        Lue lisää

        Terveyskylän Vatsatalon artikkeli IBD:stä ja matkustamisesta

        Reunapaikka.fi:n blogit matkustamisesta

        IBD:n aktivoituminen (pahenemisvaihe)

        Useimmiten IBD:ssä oireettomat ja oireiset jaksot esiintyvät vaihtelevasti. IBD:n oireiden lisääntyessä rauhallisen vaiheen jälkeen puhutaan pahenemisvaiheesta. Sellaisen aikana saatat tarvita tehostettua lääkehoitoa ja seurantaa.

        Tulosta teksti

        Kuinka kauan oireita kannattaa seurata ennen yhteydenottoa omaan hoitotahooni?

        Pahenemisvaiheessa oireet saattavat ilmaantua hyvin nopeasti, jopa vuorokauden kuluessa. Tavallisinta on oireiden ilmaantuminen tai hankaloituminen päivien tai viikkojen kuluessa. Pahenemisvaiheessa oireet ovat samoja kuin taudissa muutenkin: verislimaista tai veristä ripulia ja vatsakipua. Vaikeassa pahenemisvaiheessa voi niin ikään esiintyä yleisoireita, joihin lukeutuvat muun muassa kuume, laihtuminen, ruokahaluttomuus ja väsymys.

        Hoitoon hakeutumisen kiireellisyys riippuu oireittesi hankaluudesta. Jos ripulia on kymmenkunta kerta päivässä ja siinä on jatkuvasti verta, ja sinulle on lisäksi ilmaantunut yleisoireita, on syytä mennä päivystykseen. Lievempiä oireita voi puolestaan seurata esimerkiksi viikonlopun yli ja ottaa arkena yhteyttä nykyiseen perusterveydenhuollon hoitotahoosi.

        Pahenemisvaiheen hoito terveyskeskuksessa tai työterveydessä

        IBD:n lieviä pahenemisvaiheita voidaan yleensä hoitaa terveyskeskuksessa tai työterveyshuollossa ilman, että hoitosi siirtyisi takaisin erikoissairaanhoidon poliklinikalle. Hoitosuunnitelmaasi saattaa olla kirjattuna ohjeita siitä, miten lääkehoitoa voidaan tehostaa pahenemisvaiheen osuessa kohdalle. Sinua hoitava lääkäri voi myös konsultoida vatsatautien poliklinikan lääkäriä siitä, miten lääkehoitoa kannattaisi tehostaa.

        Tavanomaisia keinoja pahenemisvaiheen lääkehoidon tehostamisessa on lisätä mahdollisesti käyttämäsi 5-ASA-lääkkeen annosta tai aloittaa määräaikainen kortisonikuuri.

        Jos kortisonikuureja joudutaan käyttämään toistuvasti eli yli kaksi kertaa vuoden aikana, on terveyskeskuslääkärin tai työterveyslääkärin yleensä syytä tehdä lähete erikoissairaanhoidon poliklinikalle, jotta säännöllisesti käyttämääsi lääkitystä voidaan tehostaa.

        Miten pahenemisvaiheita voi itse ehkäistä?

        Ensisijaista on käyttää IBD:n hoitoon määrättyjä lääkkeitä ohjeiden mukaisesti ja huolehtia tarvittavista rokotuksista sekä säännöllisestä hammashoidosta. Viimeksi mainittu on tärkeää etenkin silloin, kun käytät biologista tai immuunijärjestelmään vaikuttavaa lääkettä.

        Hoitotiimin seurantakäynnit

        Erikoissairaanhoidon seurantakäynneillä arvioidaan, onko IBD hallinnassa eli remissiossa käytössäsi olevilla lääkityksillä. Arvio tehdään kuvaamiesi oireiden sekä verikokeiden ja tähystystutkimusten tulosten perusteella.

        Tulosta teksti

        Kun tulehduksellinen suolistosairautesi on hallinnassa ja hoitosi vakiintunut, hoidon “aktiivivaiheesta” siirrytään taudin seurantaan. Yleisintä on, että seuranta toteutuu perusterveydenhuollossa eli terveyskeskuksessa tai työterveyshuollossa. Monet IBD:tä sairastavat käyvät kuitenkin säännöllisesti myös vastaanotolla vatsatautien poliklinikalla eli erikoissairaanhoidossa. Osalla koko seuranta toteutuu erikoissairaanhoidosta esimerkiksi tietynlaisen lääkityksen tai tavallista hankalamman taudin vuoksi.

        Vatsatautien poliklinikan lääkärin vastaanotto

        Ennen seurantakäynnin vastaanottoa sinua pyydetään yleensä käymään laboratoriossa antamassa verinäyte ja ulostenäyte. Tuloksia käydään läpi vastaanotolla. Joissakin tapauksissa lääkäri saattaa suositella sinulle tähystystutkimusta hoidon tehon seuraamiseksi.

        Vastaanotolla lääkärin tyypillisiä kysymyksiä ovat esimerkiksi:

        • Minkälainen yleisvointisi on ollut?
        • Minkälaisia vatsaoireita sinulla on ollut?
        • Ovatko lääkkeet mielestäsi sopineet sinulle hyvin?
        • Onko sinulla ollut lääkityksestä johtuvia haittavaikutuksia, kuten hankalia tai toistuvia infektioita?

        IBD-hoitajan seurantakäynti tai -soitto

        IBD-hoitajan vastaanotto on osa vatsatautien poliklinikalla toteutuvaa hoidon seurantaa joko hoidon aktiivivaiheessa tai oireettomassa vaiheessa silloin, kun seurantasi tapahtuu vatsatautien poliklinikalla.

        Seurantakäynnillä tai seurantasoitolla IBD-hoitajan kanssa käsitellään muun muassa seuraavia asioita:

        • Minkälainen vointisi on?
        • IBD-hoitaja ilmoittaa sinulle seurantakokeiden tuloksia
        • IBD-hoitaja varmistaa jatkohoidon jatkuvuuden ja sen, että hoitosuunnitelmasi on sinulla tiedossa
        • Voit myös esittää kysymyksiä ja kertoa hoidossasi kohtaamista ongelmista.

        Lääkärin seurantakäynnit

        Perusterveydenhuollon seuranta tarkoittaa terveyskeskuksessa tai yksityisellä lääkäriasemalla tapahtuvia, yleensä lääkärin seurantakäyntejä.

        Tulosta teksti

        Kun tulehduksellinen suolistosairautesi on hallinnassa ja hoitosi vakiintunut, hoidon “aktiivivaiheesta” siirrytään taudin seurantaan. Yleisintä on, että seuranta toteutuu perusterveydenhuollossa eli terveyskeskuksessa tai työterveyshuollossa. Monet IBD:tä sairastavat käyvät kuitenkin säännöllisesti myös vastaanotolla vatsatautien poliklinikalla eli erikoissairaanhoidossa. Osalla koko seuranta toteutuu erikoissairaanhoidosta esimerkiksi tietynlaisen lääkityksen tai tavallista hankalamman taudin vuoksi.

        Seuranta perusterveydenhuollossa

        Perusterveydenhuollon seuranta tarkoittaa terveyskeskuksessa tai yksityisellä lääkäriasemalla tapahtuvia, yleensä lääkärin seurantakäyntejä.

        Oireettomassa vaiheessa tapaat tai olet yhteydessä lääkäriin harvemmin kuin taudin ollessa aktiivinen. Tyypillinen seurantakäyntien väli on noin 6-12 kuukautta. Lisäksi vointiasi saatetaan kysyä turvakoeseurannan tulosten ilmoittamisen yhteydessä.

        Taudin aktiivisuutta ja vointiasi seurataan oireettomankin jakson aikana, jotta hoitomotivaatiosi pysyy hyvänä ja mahdolliset taudin piilevään etenemiseen liittyvät merkit havaitaan ajoissa.

        Lääkehoitoasi voidaan keventää, jos tauti on ollut pitkään rauhallisessa vaiheessa. On kuitenkin tärkeää, että et itse tee muutoksia lääkitykseesi kysymättä ensin hoitotiimiltäsi. Lääkäri suunnittelee lääkityksen keventämisen aina yksilöllisesti.

        Milloin minut kutsutaan vastaanotolle, ja milloin lääkäri vain soittaa?

        Jos tautisi on oireettomassa vaiheessa, eikä sinulla ole mitään huolta taudistasi tai sen oireita, voidaan seurantakäynti hoitaa puhelimitse tai muulla etäyhteydellä. Oireisessa vaiheessa on tärkeää tulla vastaanotolla, jotta lääkäri voi tutkia sinut.

        Huom! On tärkeää muistaa, että perusterveydenhuollossa huolehdit itse seurantakäyntien varaamisesta. Et siis saa kutsua vastaanotolle kuten ollessasi hoidossa vatsatautien poliklinikalla.

        Mitä seurantakäynnillä tapahtuu?

        Seurantakäynnillä sinulta kysellään vointiasi ja sitä, oletko pystynyt käyttämään lääkkeitä ohjeiden mukaan. Lisäksi tarkistetaan, että tarvittavat lääkehoidon turvallisuuteen liittyvät turvakokeet on otettu.

        Tyypillisiä lääkärin kysymyksiä seurantakäynnillä tai –soitolla ovat:

        • Kuinka monta kertaa ulostat päivässä?
        • Minkälainen ulosteen koostumus on, ja vaihteleeko se?
        • Onko ulosteen seassa tai päällä verta?
        • Onko yleiskuntosi ennallaan?

        Seurantakokeet

        Oireettomassa vaiheessa IBD:n aktiivisuutta ja hoidon turvallisuutta seurataan säännöllisin laboratoriotutkimuksin. Näihin kuuluu hieman lääkityksestäsi riippuen veri-, virtsa- ja ulostenäytteitä. Osa lääkehoidoista edellyttää vatsatautien poliklinikalla toteutuvaa seurantaa. Erityisesti näin toimitaan, jos käytössäsi on biologinen tai muu immuunijärjestelmään vaikuttava lääkitys.

        Tulosta teksti

        Miksi seurantakokeita tarvitaan?

        Seurantakokeita tarvitaan lääkehoitosi tehon ja turvallisuuden seurantaan. Lääkityksestä mahdollisesti aiheutuvat lievät muutokset valkosolujen
        ja niiden alatyyppien määrässä saattavat aiheuttaa lisääntyneen riskin sairastua vakaviin tulehduksiin. Valkosolujen määrän muutoksia ei voi itse huomata oloaan tarkkailemalla. Lääkkeet saattavat lisäksi vaikuttaa maksan ja munuaisten toimintaan, ja nämäkin toimintahäiriöt ovat alkuvaiheessa oireettomia. Verikokeilla ja ulostenäytteillä seurataan myös lääkehoitosi tehoa ja riittävyyttä.

        Tyypillisimpiin seurantakokeisiin kuuluvat verestä mitattava tulehdusarvo (CRP), verenkuva (muun muassa hemoglobiinin määrä, valkosolujen ja verihiutaleiden määrä ja valkosolujen eri tyyppien määrät), maksa-arvot (ALAT ja AFOS), veren valkuaisainepitoisuudet (albumiini ja prealbumiini) sekä munuaisarvo krea. Lisäksi seurataan ulostenäytteellä mitattavaa suoliston tulehdusmerkkiaine kalprotektiinia.

        Mistä tiedän, milloin menen seuraavan kerran laboratorioon?

        Kun lääkäri aloittaa sinulle lääkityksen, saat samalla suunnitelman, jonka mukaan lääketurvakokeet otetaan. Useimmiten turvakokeita otetaan tiheämmin lääkityksen aloitusvaiheessa. Kun lääkityksesi on vakiintunut, turvakokeet otetaan 3-6kk välein hieman lääkityksestäsi ja terveydentilastasi riippuen. Lääkäri tekee laboratoriolähetteen turvakokeisiin lääkityksesi perusteella.

        Lääkäri tai hoitaja kertoo seurantakokeiden tulokset yleensä puhelimitse tai sähköisten palvelujen kautta. Tuloksesi näkyvät myös OmaKannassa.

        Mitkä lääkkeet vaativat seurantaa?

        Käytännössä kaikki IBD:n hoitoon käytetyt lääkkeet vaativat säännöllistä verikoeseurantaa jota kutsutaan usein turvakoeseurannaksi. Seurannalla siis varmistetaan, että hoito on sinulle turvallista.

        Lieväoireisessa taudissa usein käytetyt lääkkeet 5-ASA ja sulfasalatsiini tai paikallisesti annosteltavat kortisonilääkkeet vaativat seurantakokeet noin vuosittain. Hoidossasi saatetaan käyttää myös immuunijärjestelmään vaikuttavia lääkkeitä, jotka vaativat tiheämmin otettuja turvakokeita.

        Myös biologiset lääkkeet, joita annostellaan pistoksina muutaman viikon välein ihon alle tai tiputuksena suoneen, vaativat turvakoeseurannan. Biologisia lääkkeitä käyttävät ovat aina seurannassa erikoissairaanhoidossa.

        Turvakokeissa käyminen on tärkeää, jotta huomataan mahdollisesti sinulle sopimaton lääkitys ajoissa. Lisäksi turvakoeseurannassa voidaan jo etukäteen huomata, jos lääke ei olekaan tehokas sinulle, ja näin lääkärin on mahdollista löytää sopiva lääkitys nopeammin.

        Muut seurantatutkimukset

        Muita seurantatutkimuksia, kuten luuntiheysmittauksia, kannattaa tehdä, jos sairautesi on vaatinut useita pitkiä ja korkea-annoksisia tablettikortisonihoitojaksoja. Luuntiheysmittauksella arvioidaan osteoporoosin eli luukadon ja sen lääkehoidon tarvetta. Papa-koeseuranta toteutuu pääasiassa normaalin seulontakäytännön puitteissa.

        Jos käytössäsi on immuunijärjestelmään vaikuttava tai biologinen lääke, on syytä käydä hammastarkastuksessa vuosittain.

        Tähystysseuranta

        Tähystystutkimuksilla seurataan IBD:n aktiivisuutta ja etenemistä. Tähystyksillä on myös tärkeä rooli suolistosyövän seulonnassa.
        Pitkään jatkunut laaja-alainen IBD altistaa suolistosyöville, ja siksi tähystystutkimuksia tehdään säännöllisesti kun sairastumisesta on kulunut yli 10 vuotta. Mahdolliset solumuutokset nähdään tähystyksen aikana otettavista koepaloista.

        Lue lisää tähystystutkimuksista IBD:ssä artikkelista “Tähystys ja täydentävät tutkimukset”.

        Lue lisää IBD:n seurantakokeista Terveyskylän Vatsatalon sivuilta.

        Hoito ja lääkitys

        Tulehduksellisen suolistosairauden (IBD) hoidon tavoitteena on oireettomuus, suolen limakalvon paraneminen ja taudin aiheuttamien komplikaatioiden ehkäisy.

        Tulosta teksti

        IBD:n lääkehoito

        Tulehdukselliset suolistosairaudet ovat pitkäaikaisia sairauksia, joissa taudin kulku ja vaikeusaste vaihtelevat ajan kuluessa. Lääkehoito tulehduksellisissa suolistosairauksissa on pitkäaikainen tai pysyvä.

        Lääkehoitoa tehostetaan asteittain

        Lähes kaikille paksusuolen tulehdusta sairastaville aloitetaan 5-ASA-valmiste ja kortisoni. Jos oireitasi ei näillä lääkkeillä saada riittävän hyvin hallintaan, voidaan seuraavaksi aloittaa immuunijärjestelmään vaikuttava lääke, kuten atsatiopriini, 6-merkaptopuriini tai metotreksaatti. Tarvittaessa voidaan aloittaa myös biologinen lääke.

        Jos hoidossasi käytetään ihon alle pistettäviä lääkkeitä (biologiset lääkkeet tai metotreksaatti), sinut opetetaan pistämään lääke itse. Suonensisäisesti annosteltavat lääkkeet annetaan päiväsairaalassa.

        Taudin pahenemisvaiheissa joudutaan lisäämään lääkeannoksia ja joskus aloittamaan uusia lääkkeitä. Yleensä pahenemisvaiheessa aloitetaan kortisonikuuri, joka on aina määräaikainen.

        Antibiootteja käytetään vain, jos todetaan tai vahvasti epäillään bakteerin aiheuttamaa tulehdusta.

        Lääkehoidon keventäminen

        Lääkehoitoa voidaan keventää (annoksia pienennetään tai lopetetaan lääke kokonaan), jos IBD on ollut pitkään oireeton.

        Lääkeannosten pienentämisestä tai lääkkeen lopetuksesta päätetään lääkärin vastaanotolla. Yleensä ennen biologisen tai immuunijärjestelmään vaikuttavan lääkkeen lopetusta tehdään suoliston tähystystutkimus ja otetaan laboratoriokokeet, joilla varmistetaan niin sanottu IBD:n täysi hallinta eli syvä remissio. Lääke saatetaan joutua lopettamaan myös siinä tapauksessa, että se aiheuttaa haittavaikutuksia, kuten infektioita.

        IBD:n hoidossa käytettävät lääkkeet ovat erityiskorvattavia. Lääkekulut riippuvat taudin vaikeusasteesta ja kuinka paljon lääkkeitä tarvitaan IBD:n rauhoittamiseksi. Itse pistettävät biologiset lääkkeet ovat hintavia, ja siksi niin sanottu omavastuuosuus (572 € vuonna 2019) ylittyy yleensä jo kertaostoksesta. Tällöin loppuvuoden lääkkeet maksaa Kela.

        Siirry artikkeliin “Sosiaalityöntekijä” ja lue lisää lääkehoidon hinnasta.

        IBD:n leikkaushoito

        Hankalia tulehduksellisia suolistosairauksia voidaan hoitaa myös leikkauksella.

        Haavaisen paksusuolentulehduksen leikkaushoito

        Haavaista paksusuolentulehdusta sairastavista 5–10 % leikataan 10 vuoden kuluessa diagnoosista. Kokonaisuudessaan 30 % diagnoosin saaneista joutuu leikkaushoitoon (lähde: Crohn ja Colitis ry).

        Yleisin leikkauksen aihe on lääkehoidolle reagoimaton ja jatkuvasti vaikeutuva tauti. Usein toistuva äkillinen ulostamisen tarve ja muut voimakkaat oireet voivat laskea elämänlaatua merkittävästi, ja jos näitä ei lääkityksen keinoin saada kuriin, voi leikkaus helpottaa oireita. Myös pitkäaikainen kortisonin käytön tarve ja muut lääkehoidon haittavaikutukset voivat joskus olla aihe leikkaushoidolle.

        Mitä tarkoittaa IPAA-leikkaus?

        IPAA-leikkaus (Ileal Pouch Anal Anastomosis) on yksi yleisimmistä haavaisen paksusuolen tulehduksen leikkaushoidossa tehtävistä leikkauksista.
        Toimenpide koostuu muutamasta eriaikaisesta vaiheesta, joiden aikana paksu- ja peräsuoli poistetaan, ja ohutsuolen loppuosasta
        eli sykkyräsuolesta (ileum) muodostetaan säiliö, joka yhdistetään peräsuolikanavaan. Säiliö on yleensä J-kirjaimen muotoinen, ja yleensä puhutaan J-pussista. Leikkauksessa säilytetään peräaukko ja sen sulkijalihakset. IPAA-leikkauksen edellytyksenä on hyvä peräaukon sulkijalihasten toiminta.
        Leikkauksen kaikkien vaiheiden valmistuttua tuloksena on siis keinotekoinen peräsuoli, joten ohutsuolierite poistuu “luonnollista reittiä”. Ennen valmistumista potilaalla on usein väliaikainen avanne.

        Chronin taudin leikkaushoito

        Crohnin tautiin sairastuvista 25 % leikataan viiden vuoden kuluessa ja puolet leikataan 20 vuoden aikana. Leikatuista potilaista noin puolet joutuu uusintaleikkaukseen (lähde: Crohn ja Colitis ry).

        Crohnin taudin leikkaushoidossa periaatteena on aina, että ainoastaan suolen tulehtunut osa poistetaan ja mahdollisimman suuri osa suolta säilytetään. Suolenpäät liitetään lähes aina yhteen, jolloin avannetta ei yleensä tarvita. Jos kuitenkin peräsuoli joudutaan poistamaan, on avanne välttämätön. Crohnin taudin leikkaushoitoa tehdään myös vatsaontelon tähystystekniikalla eli laparoskooppisesti.

        Leikkaus voi tulla ajankohtaiseksi, jos

        • ilmenee suoliahtauma, jonka oireena on usein aterioinnin jälkeisiä koliikkimaisia vatsakipuja ja laihtumista, sekä pahimmassa tapauksessa suolitukosoireita eli kovia vatsakipuja ja oksentelua
        • kehittyy vatsaontelon märkäinen tulehdus, jonka oireena yleensä esiintyy jatkuvia vatsakipuja ja kuumetta. Osalla potilaista märkäkertymä poistetaan dreenin avulla, ja osalla joudutaan poistamaan osa suolesta
        • kehittyy märkäpaiseita tai fisteleitä. Fisteli on kapea putkimainen käytävä suolen seinämästä iholle tai toiseen elimeen. Fistelin kautta suolensisältöä tai märkäeritettä voi päästä kulkeutumaan esimerkiksi iholle.

        IBD:n leikkaushoidon hyödyt ja haitat

        Haavaisen paksusuolentulehduksen oireet paranevat leikkauksessa pysyvästi, kun paksusuoli ja peräsuolen sairas limakalvo poistetaan kokonaan. Crohnin taudissa sen sijaan kirurgialla hoidetaan vain komplikaatioita, ja taudin uusiutuminen leikkauksen jälkeen on tavallista.

        Leikkaushoito suunnitellaan yksilöllisesti ja sen toteutukseen vaikuttaa ratkaisevasti potilaan oma mielipide.

        Leikkaushoidolla haavaisen paksusuolentulehduksen hoidossa on yleensä hyvä tulos: elämänlaatu paranee ja päästään eroon lääkehoidoista. Terveet elämäntavat ja hyvä ravitsemustila edistävät leikkauksesta toipumista. Tupakoinnin lopettaminen pienentää komplikaatioiden riskiä haavan ja suolisaumojen paranemisessa.

        Elämäntavat hoidon tukena

        Elämäntavat ovat tärkeä osa IBD:n omahoitoa. Normaalit terveellisen ruokavalion periaatteet sopivat myös IBD:n hoitoon. Tupakoinnin tiedetään lisäävän Crohnin taudin riskiä ja vaikeuttavan taudin kulkua.

        Siirry tästä artikkeliin “IBD ja elämäntavat”.

        Lue lisää tulehduksellisten suolistosairauksien hoidosta:

        Crohn ja colitis ry: Crohnin taudin lääkehoito

        Crohn ja colitis ry: Colitis ulcerosan eli haavaisen koliitin lääkehoito

        Terveyskylän Vatsatalon IBD-sivut

        Reunapaikka

        Pysyremissiossa.fi

        Finnilco

        Suomen avannehoitajat ry

        Lue myös artikkeli tiettyihin IBD:n lääkehoitoihin liittyvästä auringon UV- valolta suojautumisesta.

        Seuranta ja hoidon tehon arvio

        Tulehduksellisen suolistosairauden hoidon seurantakäynnillä erikoissairaanhoidon lääkärin tehtävänä on arvioida, onko nykyinen hoitosi riittävä. Tarvittaessa lääkehoitoasi voidaan tehostaa.

        Tulosta teksti

        Erikoissairaanhoidon seurantakäynneillä arvioidaan, onko IBD hallinnassa eli remissiossa käytössäsi olevilla lääkityksillä. Arvio tehdään kuvaamiesi oireiden sekä verikokeiden ja tähystystutkimusten tulosten perusteella.

        Ennen seurantakäynnin vastaanottoa sinua pyydetään yleensä käymään laboratoriossa antamassa verinäyte ja ulostenäyte. Tuloksia käydään läpi vastaanotolla. Joissakin tapauksissa lääkäri saattaa suositella sinulle tähystystutkimusta hoidon tehon seuraamiseksi.

        Vastaanotolla lääkärin tyypillisiä kysymyksiä ovat esimerkiksi:

        • Minkälainen yleisvointisi on ollut?
        • Minkälaisia vatsaoireita sinulla on ollut?
        • Ovatko lääkkeet mielestäsi sopineet sinulle hyvin?
        • Oletko sinulla ollut lääkityksestä johtuvia haittavaikutuksia, kuten hankalia infektioita?

        Jos tulehduksellinen suolistosairautesi on pysynyt pitempään oireettomana ja verikoetuloksissasi ei ole esiintynyt poikkeamia, riittää yleensä että seurantakokeiden tulokset kerrotaan puhelimitse. Samalla kysytään voinnistasi.

        Lisätietoa

        Tutustu tarkemmin IBD:n seurantaan Terveyskylän Vatsatalon sivuilla.

        IBD-hoitajan alkuinfo

        IBD-hoitajan vastaanotolla saat paljon tietoa tulehduksellisesta suolistosairaudestasi.

        Tulosta teksti

        Vatsatautien poliklinikalla hoitoosi osallistuu lääkärin lisäksi IBD-hoitaja. Erityisesti tulehduksellisiin suolistosairauksiin ja niiden hoitoon erikoistunut sairaanhoitaja antaa sinulle pajon tietoa sairaudestasi ja sen vaikutuksista elämään ja hyvinvointiisi.

        Mitä vastaanotolla tapahtuu?

        Vastaanotolla käsitellään muun muassa seuraavia teemoja:

        • Käydään läpi ja selvennetään diagnoosiasi ja lääkityksestäsi
        • Ravitsemus IBD:ssä
        • Mitä tehdä taudin pahenemisvaiheen yhteydessä, eli koska tulee ottaa yhteyttä ja minne
        • IBD ja elämänhallinta
        • Vertaistuki ja potilasyhdistykset osana IBD:n hoitoa
        • Rokotteet ja IBD
        • Perhesuunnitteluun liittyvät asiat ja sairauden periytyvyys
        • Asevelvollisuus ja IBD

        Lisäksi kerrataan, miten hoitosi jatkuu ja milloin seuraavat laboratoriokokeet tai tähystystutkimukset on syytä tehdä.

        Mitä vastaanotolla kysytään?

        IBD-hoitaja kysyy sinulta vastaanotolla muun muassa seuraavia asioita:

        • Minkälainen vointisi on?
        • Minkälaisia tunteita sairauteesi liittyy?
        • Onko lääkityksen käytössä ilmaantunut ongelmia?
        • Oletko saanut jo B-todistuksen lääkkeiden erityiskorvattavuuden hakemuksen liitteeksi?
        • Mitä rokotuksia olet saanut elämäsi aikana? Milloin kävit viimeksi hammaslääkärissä? Milloin sinulle on tehty edellisen kerran gynekologinen tutkimus?
        • Oletko sairastanut vesirokon?
        • Kuinka pitkä olet ja kuinka paljon painat?
        • Tupakoitko tai käytätkö alkoholia tai muita päihteitä?

        Lisätietoa

        Tutustu IBD-hoitajan palstaan Reunapaikka.fi-sivustolla.

        Osastohoito ja hoidon aloitus

        Jos hankalat vatsaoireet tekevät kotona pärjäämisen mahdottomaksi, potilas voidaan joutua ohjaamaan päivystyksestä sairaalaosastolle hoitoon.

        Tulosta teksti

        Osastolta käsin tehdään yleensä lisää tutkimuksia, joilla pyritään selvittämään oireita aiheuttavan suolistosairauden laatu, jos se ei ole jo ennestään tiedossa.
        Osastolla tehtäviä tutkimuksia ovat esimerkiksi laboratoriokokeet ja ulostenäytteet, tähystystutkimukset ja tietokonetomografiakuvaukset.

        Keitä osastolla on töissä?

        Sairaalaosastolla on töissä sairaanhoitajia ja lääkäreitä sekä muuta henkilökuntaa. Läheiset saavat yleensä vierailla luonasi sairaalaosastolla. Tarkemmista vierailuajoista kannattaa kysyä osaston henkilökunnalta. Jos sinulla on käytössä lääkkeitä muiden sairauksien hoitoon, ne otetaan osastolla yleensä normaaliin tapaan.

        Miten pitkään olen osastolla?

        Sairaalaosastolla vietetty aika riippuu siitä, miten nopeasti hoito alkaa tehota. Jos oireet lievittyvät lääkityksen myötä nopeasti, riittää usein muutaman päivän hoito. Jos suonensisäinen kortisonihoito ei tehoa riittävästi, aloitetaan suonensisäinen biologinen lääkehoito. Tällöin hoitoaika on yleensä 1-2 viikkoa. Osastohoidon päättyessä hoitosi jatkuu käynteinä vatsatautien poliklinikalla Tyks:ssa tai lähisairaaloiden vastaavilla poliklinikoilla.

        Tarkoittaako osastohoito aina leikkausta?

        Jos vaste lääkkeille on huono ja oireet vaikeat, IBD:a voidaan joutua hoitamaan leikkauksella. Silloin kokonaishoitoaika on yleensä useita viikkoja. Vain pieni osa osastohoitoon joutuvista tarvitsee leikkaushoitoa. Vain vaikea, lääkehoidolle vastaamaton koliitti eli paksusuolen tulehdus tai komplisoitunut Crohnin tauti ovat aiheita leikkaushoitoon.

        Lisätietoa

        Lue lisää sairaalahoidosta VSSHP:ssa.

        Lue lisää IBD:n leikkaushoidosta.

        Ensikäynti gastroenterologin vastaanotolla ja hoidon aloitus

        Gastroenterologi on vatsan alueen sairauksiin erikoistunut sisätautilääkäri.

        Tulosta teksti

        Tulehduksellisen suolistosairauden diagnoosi tehdään oireisiisi ja tähystyksessä otettuihin koepaloihin ja kuviin perustuen.

        Mitä vastaanotolla tapahtuu?

        Gastroenterologin tehtävänä on asettaa tulehduksellisen suolistosairauden diagnoosi ja löytää taudin hoitoon sopiva lääkitys, jolla oireet pysyvän mahdollisimman hyvin hallinnassa.

        Vastaanotolla lääkäri tekee sinulle myös hoitosuunnitelman ja kirjaa sen potilaskertomukseen. Hoitosuunnitelmasi kirjoitetaan esimerkiksi se, millä tavoin lääkehoidon tehoa seurataan. Lääkäri voi esimerkiksi sopia kanssasi soittoajasta, jolloin lääkäri soittaa ja tiedustelee lääkkeen tehosta.

        Lääkäri saattaa myös ehdottaa lisää tutkimuksia, joiden avulla diagnoosia voidaan tarvittaessa tarkentaa.

        Haavainen koliitti ja Crohnin tauti

        Yleisimmät tulehdukselliset suolistosairaudet ovat haavainen paksusuolen tulehdus (haavainen koliitti) ja Crohnin tauti.

        Haavainen koliitti rajoittuu perä- ja paksunsuolen limakalvoon. Sen oireena on yleisimmin verinen ripuli. Vaikeassa ja laajassa taudissa voi esiintyä kuumetta, laihtumista ja ruokahaluttomuutta.

        Crohnin tauti vaikuttaa tyypillisesti paksunsuolen ja ohutsuolen liitoskohtaan (oikealla alavatsalla) tai peräaukon seutuun. Periaatteessa Crohnin tauti voi kuitenkin ilmetä mihin hyvänsä suun ja peräaukon
        välillä (ruoansulatuskanava). Tulehdus voi ulottua koko suolen seinämän läpi ja aiheuttaa muutoksia vatsaonteloon ja sen elimiin (esimerkiksi märkäpesäkkeet ja fistelit eli kudoksen läpi ”porautuneet” tunnelit) tai iholle (esimerkiksi peräaukon lähellä oleva fisteli).

        IBD:a sairastavilla voi olla myös suoliston ulkopuolisia oireita ja löydöksiä: nivelkipuja ja nivelten tulehduksia, silmien tulehduksia, kyhmyruusutautia, maksa-arvojen nousua tai sappiteiden tulehduksia.

        Lisätietoa

        Lue lisää tulehduksellisista suolistosairauksista Crohn ja colitis ry:n sivuilta:
        Crohnin tauti
        Colitis ulcerosa eli haavainen koliitti
        Terveyskylän Vatsatalo: tulehdukselliset suolistosairaudet

        Tähystys ja täydentävät tutkimukset

        Tulehduksellinen suolistosairaus todetaan yleisimmin paksunsuolen tähystystutkimuksella eli kolonoskopialla. Lisäksi otetaan tarvittaessa vatsatautien poliklinikan ohjeistamat täydentävät verikokeet ja ulostenäytteet.

        Tulosta teksti

        Tulehduksellinen suolistosairaus todetaan yleisimmin paksunsuolen tähystystutkimuksella eli kolonoskopialla. Se suoritetaan yleensä gastroenterologian poliklinikalla sisätautilääkärin toimesta. Myös jotkin yksityiset lääkäriasemat ja jotkin terveyskeskukset tekevät tähystystutkimuksia

        Paksusuolen tähystystutkimukseen kuuluu oleellisena osana suoliston tyhjentäminen ennen tutkimusta. Tämä tehdään ulostuslääkkeillä kotona erikseen annettavien ohjeiden mukaan. Tähystystutkimuksen onnistumisen edellytys on hyvin tyhjentynyt paksusuoli. Lue lisää suolen onnistuneesta tyhjennyksestä tästä polun lisätietoartikkelista (aukeaa uuteen välilehteen).

        Esilääkitys

        Paksusuolen tähystystutkimus voi tuottaa jonkin verran kipua tai epämiellyttävää tunnetta. Siksi ennen toimenpidettä voit halutessasi saada rauhoittavan esilääkityksen ja tutkimuksen aikana kipulääkettä. Molemmat lääkkeet annetaan suonensisäisesti. Lääkkeen antamisesta ja annoksesta päättää viime kädessä lääkäri.

        Vaihtoehtona suonensisäiselle lääkitykselle on ilokaasu. Sen vaikutus katoaa nopeasti toimenpiteen jälkeen, eikä toimenpiteen jälkeen tarvitse jäädä odottelemaan lääkkeen vaikutuksen lakkaamista.

        Muut tutkimusmenetelmät

        Vatsan aluetta voidaan tutkia myös muilla menetelmillä. Tällaisia ovat esimerkiksi suoliston tietokonetomografiakuvaus (TT-kuvaus), vatsan magneettikuvaus (MRI) tai kapselikamerakuvaus, jossa niellään pieni kamera, joka matkaa suoliston läpi. Näitä tutkimuksia tehdään pääasiassa silloin, kun epäillään Crohnin tautia (yksi tulehduksillista suolistosairauksista).

        Lisätietoa

        Katso esittelyvideo paksusuolen tähystyksestä ja lue tutkimuksesta tarkemmin.
        Crohn ja Colitis ry: Ohjeita suoliston tyhjennykseen ja tietoa tähystyksen tekemisestä.

        Kutsu gastroenterologin vastaanotolle

        Jos esitietosi, oireesi ja laboratoriotutkimustesi tulokset sopivat tulehdukselliseen suolistosairauteen, sinut tavannut lääkäri tekee lähetteen gastroenterologian poliklinikalle.

        Tulosta teksti

        Tulehduksellisen suolistosairauden diagnoosi vaatii aina tähystystutkimuksen tai muita kuvantamistutkimuksia. Yleisimmin näitä tutkimuksia tehdään erikoissairaanhoidon vastaanotoilla (TYKS, Loimaan sairaala, Salon sairaala, Turun kaupunginsairaala, Turunmaan sairaala, Vakka-Suomen sairaala).

        Lähetteen tekevä lääkäri määrittelee lähetteelle kiireellisyyden, joka riippuu oireittesi voimakkuudesta ja tutkimuslöydöksistä. Lähete vastaanotetaan
        ja käsitellään Tyks:n vatsatautien poliklinikalla. Sinulle annetaan vastaanottoaika tai aika paksusuolen tähystystutkimukseen lähetteeseesi kirjattujen tietojen perusteella.

        Saat tiedon vatsatautien (gastroenterologian) poliklinikan lääkärin vastaanoton ajasta ja paikasta yleensä kirjeitse. Sinulle voidaan myös soittaa, jos vastaanotto on tulossa pikaisesti.

        Mitä ovat kiireelliset ja kiireettömät lähetteet?

        Yleisenä periaatteena on, että kaikkein hankalimmista oireista kärsivät otetaan tutkimuksiin ensimmäisinä. Vaikeiden oireiden ollessa kyseessä tutkimusaika pyritään järjestämään viikon kuluessa. Lievemmistä oireista kärsiville tutkimusaika tulee tarjota viimeistään kolmen kuukauden päästä. Yleensä odotusaika on joitakin viikkoja.

        Kiireellinen tai päivystyksellinen lähete tehdään yleensä silloin, jos oireesi ovat vaikeat. Pääsääntöisesti tämä tarkoittaa ripulia tai veriripulia yli 6 kertaa vuorokaudessa, kuumetta, laihtumista ja yleiskunnon heikkenemistä. Laboratoriokokeissa huomataan tällöin yleensä anemia eli matala veren hemoglobiiniarvo ja matala veren valkuaisainepitoisuus (albumiini), sekä korkea tulehdusarvo verikokeessa (CRP tai lasko) tai korkea suoliston tulehdusmerkkiaine kalprotektiinin pitoisuus ulostenäytteessä.

        Useimmissa tapauksissa lähete on kiireetön. Tällöin oireesi ovat edellä lueteltuja lievempiä, eikä sinulla ole niin sanottuja yleisoireita (kuumetta ja yleiskunnon laskua).

        Jos sinulle on jo tehty paksusuolen tähystys terveysasemalla tai yksityisellä lääkäriasemalla, tähystyksen löydökset otetaan huomioon lähetteen kiireellisyyttä määritettäessä.

        Lisätietoa

        Lue lisää IBD:n toteamiseen liittyvistä tutkimuksista Terveyskylän Vatsatalon sivuilta.

        Päivystys

        Joskus oireet alkavat tai hankaloituvat äkisti. Silloin vatsaoireiden selvittely voi alkaa ajanvarausvastaanoton sijaan päivystyksestä.

        Tulosta teksti

        Milloin minun pitää hakeutua päivystykseen?

        Päivystykseen tulee hakeutua, jos kärsii vaikeista vatsaoireista. Vaikeilla oireilla tarkoitetaan ripulia tai veriripulia yli 6 kertaa vuorokaudessa ja tähän mahdollisesti liittyvää kuumetta, laihtumista, vatsakivun pahenemista sekä yleiskunnon heikkenemistä.

        Päivystyskäynnin tavoitteena on selvittää, mistä oireet johtuvat, ja arvioida, tarvitsetko sairaalahoitoa.

        Mistä vatsaoireet voivat johtua?

        Jos sinulla on jo todettu tulehduksellinen suolistosairaus, ja oireesi sopivat taudin pahenemisvaiheeseen, nykyistä lääkehoitoasi voidaan tehostaa. Tavallisimmin aloitetaan kortisonikuuri.

        Joskus voimakkaat vatsaoireet voivat johtua myös mikrobin aiheuttamasta suoliston tulehduksesta. Jos sinulla todetaan tällainen tulehdus, tai siitä on vahva epäily, aloitetaan hoidoksi antibioottikuuri.

        Jos sinulla ei ole aiemmin todettu IBD:tä, mutta tutkimuksissa havaitaan tulehdukselliseen suolistosairauteen sopivia löydöksiä, sinut ohjataan lisätutkimuksiin diagnoosin varmistamiseksi.

        Päivystyksessä voidaan oireiden selvittelyn osana ottaa verikokeita. Sairaalan päivystyksessä voidaan tehdä röntgentutkimuksia, kuten vatsan tietokonetomografiatutkimus.

        Mihin päivystykseen menen?

        Voit hakeutua lähimmän terveyskeskuksesi päivystykseen tai suoraan erikoissairaanhoidon päivystykseen, jos sinua on ohjeistettu toimimaan niin. Alla olevista linkeistä löydät lisää tietoa ja ohjeita päivystykseen hakeutumisesta.

        Arvioi hoitosi kiireellisyys VSSHP:n sivuilta löytyvän työkalun avulla.

        Tutustu Turun terveysasemien päivystyksiin.

        Tutustu Turun alueen yhteispäivystykseen

        Lue Terveyskylän Päivystystalon sivuilta yleisiä ohjeita ja vinkkejä päivystykseen hakeutumisesta.

        Tutkimukset: verikoe ja ulostenäyte

        Vatsaoireiden selvittelyyn kuuluu alkuvaiheessa verikokeita ja ulostenäytteitä.

        Tulosta teksti

        IBD:tä epäiltäessä otetuissa verinäytteissä saatetaan huomata anemia eli matala veren hemoglobiiniarvo ja matala veren valkuaisainepitoisuus (albumiini) sekä korkea tulehdusarvo (CRP tai lasko).

        Ulostetutkimuksista tyypillisin on ulosteen kalprotektiinin mittaus. Koholla oleva kalprotektiiniarvo viittaa yleensä tulehdukselliseen suolistosairauteen (IBD), joskaan normaali tulos ei aina riitä poissulkemaan tulehduksellisen suolistosairauden mahdollisuutta. Myös eräät muut maha-suolikanavan tulehdukset saattavat nostaa kalprotektiiniarvoa.

        Lisätietoa

        Lue Terveyskylän Vatsatalon sivuilta lisää ulosteen kalprotektiinitutkimuksesta sekä muista IBD:n toteamiseen liittyvistä laboratoriotutkimuksista.

        Lääkärin vastaanotto

        Vatsaoireiden selvittely voi alkaa yleislääkärin vastaanotolta terveyskeskuksessa, työterveyshuollossa, opiskelijaterveydenhuollossa tai yksityisellä lääkäriasemalla.

        Tulosta teksti

        Tyypillisiä lääkärin kysymyksiä ovat esimerkiksi:

        • Miten pitkään oireita on jatkunut?
        • Ovatko oireet muuttuneet tai pahentuneet?
        • Kuinka monta ulostamiskertaa sinulla on vuorokaudessa?
        • Onko kenelläkään sukulaisellasi samanlaisia oireita tai todettuja suolistosairauksia?
        • Onko painosi muuttunut viime kuukausien aikana? Oletko kuumeillut?
        • Onko ulosteen seassa ollut verta, tai oletko huomannut että ulosteesi olisi ollut tummaa tai mustaa?
        • Onko suolen toiminnassa tapahtunut muutoksia viime aikoina?

        Vastaanotolla saat lähetteen laboratoriotutkimuksiin, ja lisäksi lääkäri tunnustelee vatsaa ja peräsuolta. Vastaanotolla sovitaan lääkärin kanssa myös siitä, miten saat vastaukset ja kuinka kiire on hakeutua laboratoriotutkimuksiin.

        Tutkimustulosten perusteella lääkäri arvioi, onko aihetta jatkaa tutkimuksia esimerkiksi tähystystutkimuksilla. Oireittesi vakavuus ja laboratoriokokeiden tutkimustulokset vaikuttavat tähystyksen ja mahdollisten muiden lisätutkimusten kiireellisyyteen.

        Oire

        Tulehduksellisten suolistosairauksien yleisimmät oireet ovat ripuli ja vatsakivut.

        Tulosta teksti

        Tulehduksellisten suolistosairauksien yleisimmät oireet ovat

        • ripuli ja verinen uloste
        • vatsakivut

        Haavaisessa koliitissa ripuliuloste on veristä tai verislimaista. Vatsakipua esiintyy yleensä Crohnin taudissa ja vaikeassa haavaisessa koliitissa.

        Yleisoireet

        Vaikeassa taudissa voi esiintyä yleisoireita, joihin lukeutuvat muun muassa:

        • kuume
        • laihtuminen
        • ruokahaluttomuus
        • väsymys

        Suoliston ulkopuoliset oireet

        Tulehduksellisia suolistosairauksia sairastavilla voi olla myös suoliston ulkopuolisia oireita ja löydöksiä: nivelkipuja ja nivelten tulehduksia, silmien tulehduksia, kyhmyruusutautia, maksa-arvojen nousua (hepatiitti) tai sappiteiden tulehduksia.

        Lisätietoa

        Lue lisää IBD:n oireista Terveyskylän Vatsatalon sivuilta.

        Vaikuttavuuden mittaus

        Lähtötilanne Varsinais-Suomen alueella

        Varsinais-Suomen alueella on hyödynnetty erilaisia kyselyitä ja asteikkoja jo pidempään potilaiden arvioinnissa. Tällä hetkellä hyödynnetään muun muassa kliiniseen hoitoon liittyvää UPDRS-kyselyjä, potilaan palautekyselyä,  fysioterapiassa FSQfin-kyselyä sekä potilaan itse täyttämää   hyvinvointikarttaa. ​​

        Kyselyistä ja asteikoista kertyvää dataa ei kuitenkaan hyödynnetä vielä tässä vaiheessa systemaattisesti vaikuttavuustiedon muodostamisessa. Vaikuttavuustiedon hyödyntämiselle on kuitenkin selvä tarve ja sen vuoksi systemaattisen datan kerääminen nähdään tärkeänä.​

        Vaikuttavuuden mittaamisen perusteena korostettiin ammattilaisten keskuudessa sitä, että hoitavalla taholla tulee olla näkymä siihen, onko tehdyillä toimenpiteillä aidosti asiakkaalle relevantteja vaikutuksia ja tehdäänkö oikeita asioita.​

        Suunnitellut toimenpiteet

        Liikehäiriörekisteriä tullaan pilotoimaan ja ottamaan käyttöön vuoden 2020 aikana. Liikehäiriörekisteri antaa kokonaisnäkymän G20-diagnoosin saaneisiin potilaisiin (päivittyvä näkymä).​​

        Rekisteri hakee sisältönsä potilastietojärjestelmistä ja sähköiset kyselyt päivittyvät sinne automaattisesti. ​

        Liikehäiriörekisteri sisältää lääkityksen seurannan, elämänlaatumittarit ja motorisen luokituksen. Myös  UPDRS voidaan sisällyttää osaksi rekisteriä.  Tavoitteena on, että rekisteri kerää yksilötasolla vaikuttavuustietoa (kyselyt noin 1 kertaa/vuosi)​​

        Tarkoituksena myös tarkastella, miten paljon hoidoilla voidaan vähentää potilaan resurssienkäyttöä (mukaan lukien käyntimääriä).​

        Vaikuttavuustiedon hyödyntämisen laajentaminen vaiheittain ​

        1. Kehitä vaikuttavuuden mittaristo​

        ​Määritellään potilaan kannalta keskeisimmät vaikuttavuustavoitteet ja niitä tukevat mittarit liikehäiriörekisteriä hyödyntäen. Aloitetaan olemassa olevilla mittareilla ja laajennetaan vaiheittain.  Selvitetään tiedonkeruun tekninen toteutus.​

        ​2. Vaikuttavuustieto osaksi toimintaa​

        Luodaan ymmärrys, mitä vaikuttavuustietoa tarvitaan esimerkiksi hoitopäätöksenteon ja johtamisen näkökulmasta. Käydään läpi, kuka tietoa hyödyntää  ja missä tilanteissa.​

        ​Valitaan olemassa olevista tiedoista avainmittarit, priorisoidaan ne ja tuodaan ne näkyväksi.​

        ​3. Käynnistä pilotti​

        Esivalmistellaan pilotit ja valitaan pilottiyksikkö.​

        Nimetään pilottityöryhmä ja suunnitellaan toteutus.  ​

        ​Kerätään opit ja päivitetään suunnitelmaa.​

        ​4. Arvioi ja laajenna​

        ​Arvioidaan pilotin hyödyt ja laajennetaan mittaaminen ja tiedon hyödyntäminen myös muihin yksiköihin.​

        Laiteavusteinen hoito

        Parkinsonin taudin hoidossa on käytössä kolme laiteavusteista hoitomuotoa:  syväaivostimulaatiohoito (DBS), levodopainfuusiohoito ja apomorfiinihoito.

        Lähisairaaloista voidaan lähettää Tyks kantasairaalan neurologian poliklinikalle potilas laitehoitoarvioon liikehäiriöspesialistin vastaanotolle, mikäli tauti on kestänyt vähintään viisi vuotta diagnoosista, potilas käyttää levodopaa vähintään viisi kertaa päivässä eikä potilas ole tyytyväinen motoriseen vointiinsa.

        Tyypillisesti DBS-säädöt tehdään Tyks osastolla 6 kk laitteiston implantaation jälkeen ja Tyks kantasairaalan neurologian poliklinikalla sen jälkeen.

        Hoitojen seurannat tapahtuvat pääsääntöisesti Tyks kantasairaalan neurologian poliklinikalla.

        Laitehoitojen erityistilanteissa tulee olla yhteydessä Tyks neurotoimialueen neuromodulaatiohoidoista vastaavaan sairaanhoitajaan ja päivystysaikana neurologian päivystäjään.

        Lue lisää

        Terveysportti: Laiteavusteinen hoito

        Terveysportti: Jatkuva levodopainfuusio

        Terveysportti: Apomorfiini-infuusio

        Työryhmä

        Valtteri Kaasinen,  LT, dosentti, neurologian erikoislääkäri

        Anna Brück, LT, neurologian erikoislääkäri

        Nina Kemppainen, LT, neurologian erikoislääkäri

        Anna-Maija Vallittu, LT, neurologian erikoislääkäri 

        Martti Matinsalo, LT, terveyskeskuslääkäri

        Minna Anttonen, osastonhoitaja

        Terjo Huuhtanen, sairaanhoitaja

        Satu Laine, sairaanhoitaja

        Riitta Kortetmäki, sairaanhoitaja

        Marika Harju, fysioterapeutti

        Päivi, Hämäläinen fysioterapeutti

        Marja-Terttu Sjöberg, kuntoutusohjaaja

        Marja-Kaisu Norvasuo-Heilä, johtava psykologi

        Taina Kannosto-Blomqvist, FL, puheterapeutti

        Mari Salminen, johtava ravitsemusterapeutti

        Raija Aihonen, sosiaalityöntekijä

        Jenni Enberg, toimintaterapeutti

        Sirpa Suominen, toimintaterapeutti

        Hoitopolun sisällöstä vastaa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. AbbVie on tukenut hoitopolun luomista.

        Perusterveydenhuollon seuranta

        Hyvässä hoitotasapainossa olevien Parkinsonin tautia sairastavien potilaiden seuranta toteutetaan yhteistyössä perusterveydenhuollon kanssa. Hoitoyhteenvedossa määritetään hoidon tavoitteet ja annetaan ohjeet lääkehoidon seurantaa ja toteutusta varten.

        Potilaan tulee varata seurantakäynti terveyskeskuksesta erikoissairaanhoidon ohjeistuksen mukaisesti.

        Suurin osa Parkinsonin taudin potilaista hoidetaan erikoissairaanhoidossa. Vain niiden potilaiden hoitoa on mahdollista toteuttaa perusterveydenhuollossa, joiden Parkinsonin tauti on pysynyt poikkeuksellisen stabiilina, tai kyse on ympärivuorokautisen hoidon piirissä olevasta potilaasta.

        Seurantakäynnin sisältö lääkärille

        • Kliininen arvio potilaan motoristen oireiden vaikeusasteesta hypokinesia, rigiditeetti, lepovapina, tasapainovaikeus
        • Muiden oireiden arviointi:
          • ortostaattinen hypotonia,
          • verenpaine istuen ja seisten
          • unihäiriöt
          • mielialan/kognition häiriöt
          • ummetus, virtsaamisen ongelmat, sukupuolitoimintojen häiriöt
          • nielemisvaikeudet
          • kivut.
        • hoidon haittavaikutusten arviointi ja lääkityksestä johtuvat tahattomat liikkeet:
          • dyskinesiat
          • dystonia
          • entakaponin käyttöön voi liittyä ripuli, joka vaatii hoidon lopettamisen
          • sekavuus/harhaisuus
          • näköhäiriöt
          • impulssikontrollin häiriöt, esim. pelihimo.
        • epätyypillisten oireiden tunnistaminen:
          • silmien liikerajoitus
          • varhainen kaatumistaipumus tai merkittävä kävelyhäiriö
          • varhainen kognition heikentyminen
          • nielemisvaikeudet
          • huono lääkevaste
          • nopea sairauden eteneminen
          • retro/antecollis, blefarospasmi, sivukallistus, myoklonus
          • ataksia
          • ylemmän liikehermon vaurion merkit
        •  kuntoutustarpeen arviointi
        •  lääkityksen muutoksissa tulee huomioida lääkitysten mahdolliset yhteisvaikutukset
        •  painon seuranta ja ravitsemus.

        Päivystyskäynnit

        Akuutit ongelmat

        Tyypillinen akuutti Parkinsonin tautia sairastavan potilaan ongelma on voimakas off-tila, joka on saattanut kehittyä esimerkiksi infektion yhteydessä tai tilanteessa, jossa syystä tai toisesta lääkkeitä ei ole otettu tai ne eivät ole imeytyneet.

        Akineettinen kriisi

        Pahimmillaan voimakas off voi kehittyä akineettiseksi kriisiksi, joka on hätätilanne missä voimakkaan lihasjäykkyyden lisäksi on kuumetta ja lihasentsyymien nousua. Akineettisen kriisin ensisijainen hoito on riittävän levodopalääkityksen palauttaminen tarvittaessa nenä-mahaletkun avulla. Kyseeseen tulee myös rotigotiinilaastari tai apomorfiini-injektiot.

        Laiterikot

        Riippuen laiteavusteisesta hoidosta, tarve päivystyskäynnille laitteen rikkoutumisen tai muun ongelmatilanteen vuoksi vaihtelee. Esimerkiksi DBS-laitteen häiriö voi pahimmillaan johtaa akineettiseen kriisiin.

        Laiterikkotilanteessa tulee olla välittömästi yhteydessä joko Tyks neurologian poliklinikalle (virka-aikana), Tyks neurologian osastolle TA5 tai neurologian etupäivystäjään. Laiterikkotilanteiden varalta kaikilla laitehoitopotilailla tulee olla varalla voimassaoleva levodoparesepti ja/tai levodopalääkettä riittävästi kotona.

        Harhat, sekavuus, kaatumiset, traumat

        Lääkityksistä johtuvat tai niistä johtumattomat harhat, sekavuus ja psykoosi ovat yleisiä päivystysluonteisia ongelmia erityisesti potilailla joille on kehittynyt dementia.

        Osastoseuranta

        Parkinson-potilas voidaan lähettää osastolla tapahtuvaan lääkityksen tasapainotukseen, mikäli kotioloissa tai polikliinisesti tapahtuva lääkityksen säätäminen ei onnistu tai kyseessä on suuri muutos lääkityksessä.

        Osastohoito tulee kyseeseen myös mikäli laitehoidot (DBS, apomorfiinipumppu, levodopainfuusiopumppu) edellyttävät osastotasoista arviota ja seurantaa.

        DBS-hoidon aloituksen yhteydessä stimulaattoria säädetään neurologian osastolla tyypillisesti 1 kuukautta, 3 kuukautta ja 6 kuukautta asennuksesta, minkä jälkeen säädöt siirtyvät poliklinikalle.

        Levodopatestaukset tehdään neurologian osastolla potilaille, joille harkitaan DBS-hoitoa. Käytännössä potilas saapuu osastolle testiä edeltävänä iltana ja levodopatestaus tehdään seuraavana aamuna, minkä jälkeen potilas kotiutuu.

        Ohjaa tarvittaessa kuntoutuksen piiriin.

        Polikliininen seuranta

        Polikliinisen seurannan seurantaväli mitoitetaan yksilöllisesti riippuen potilaan oireista ja avuntarpeesta. Tyypillisesti seurantakäynnit poliklinikalla tapahtuvat 6–12 kuukauden välein.

        Käyntiin sisältyy tavallisesti neurologin tai neurologiaan erikoistuvan lääkärin tekemä haastattelu ja tutkimus sekä hoidon suunnittelu. Mikäli tilanne on hyvä, voidaan seurantakäynti korvata käynnillä poliklinikan Parkinsonhoitajan luona.

        Yhteystiedot:
        Osastonsihteeri puhelinnumero 02 313 1720 vastaanotto- tai puhelinajan siirrot ja muut ei-hoidolliset asiat
        maanantai – perjantai kello 9.00–11.00

        Sairaanhoitaja p. 02 313 2706 hoidolliset asiat.
        maanantai – tiistai kello 9.30–10.30, torstai – perjantai kello 9.30–10.30 ja maanantai – perjantai kello 12.00–13.00

        Erityistä huomiota seurantakäynneillä

        • mahdollisiin tilanvaihteluihin ja tahattomiin liikkeisiin
        • harhoihin
        • impulssikontrollin häiriöihin
        • kognitioon
        • potilaan ja omaisen henkiseen jaksamiseen.

        Omahoito

        Lääkitysohjaus

        Lue lisää

        Parkinsonliitto: Parkinson talo

        Parkinsonliitto: Lääkehoito

        Milloin hoitaja  konsultoi lääkäriä?

        • Parkinson-oireiden lisääntyminen.
        • Parkinson-lääkityksen muutostarve, esimerkiksi haittavaikutukset ja lisääntyneet parkinsonoireet lääkityksestä  huolimatta.
        • Lääkkeen tehon hiipuminen.
        • Muiden asiantuntijapalveluiden tarve potilaalla (eri terapeutit /lähete).

        Ravitsemus

        Parkinsonin tautiin liittyy laihtuminen (vajaaravitsemus) johtuen vapinasta, pakkoliikkeistä, lihasjännityksestä, nielemisvaikeuksista (suun kuivuminen, ja nielun lihasten heikentyminen, nielemisrefleksi) ja huonosta ruokahalusta.

        Huono ravitsemustila  vaikuttaa terveyteen, toimintakykyyn ja  sitä kautta elämänlaatuun, siksi monipuolinen, kuitupitoinen ruoka  (huomaa ummetus), riittävä nesteytys  ja säännöllinen ateriarytmi (huomaa levodopalääkitys ruokailurytmissä) auttavat  jaksamaan arjessa.

        Lue lisää

        Parkinsonliitto: Ruokaopas

        Kuntoutumistalo: Ravitsemus riittäväksi – estä vajaaravitsemus –omahoitopolku

        Elintavat (uni, suolisto, liikunta)

        Katso intranetistä (Santra): Parkinsonhoitajan vastaanotto

        Elämänhallinta

        Katso intranetistä (Santra): Sosiaalis-yhteisöllinen alue

        Kuntoutus

        Parkinsonin tautiin sairastunut hyötyy moniammatillisesta kuntoutuksesta. Kuntoutustarve on aina yksilöllinen ja se arvioidaan lääkärin pyynnöstä. Toimintakyvyn ongelmia saattaa olla liikkumisessa ja päivittäisissä toiminnoissa kuten syömisessä ja pukeutumisessa. Ongelmia saattaa olla myös kommunikoinnissa, nielemisessä, ravitsemuksessa sekä ajattelutoiminnoissa. Oikeus sairauden aiheuttaman toimintakyvyn heikkenemisen perusteella myönnettäviin etuisuuksiin tulee myös tarkistaa.

        Kuntoutuksella tuetaan kuntoutujan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä, hyvinvointia, osallistumismahdollisuuksia ja työllistymistä. Se tukee itsenäistä selviytymistä ja hyvinvointia. Kuntoutus vahvistaa sairastavan voimavaroja, toimintakykyä ja hallinnan tunnetta sekä vaikuttaa arjen toimintamahdollisuuksiin. Kuntoutuksen osana voidaan myöntää arjessa selviytymistä helpottavia apuvälineitä. Sopeutumisvalmennus ja laitoskuntoutus tukevat sairastuneita ja heidän perheitään monissa eri elämäntilanteissa.

        Lue lisää

        Terveyskylä: Kuntoutus

        Terveyskylä: Kuntoutuksen eri osa-alueet

        Käypähoito: Parkinsonin tauti

        Toimintaterapia

        Lääkärin konsultaatiopyyntö on aiheellinen, kun potilaalla ilmenee vaikeuksia suoriutua tarvitsemistaan ja haluamistaan päivittäisistä toiminnoista. 

        • toimintakyvyn arvio: päivittäiset toiminnot (käsienkäyttö, kognitio)
        • pienapuväline- ja ortoositarpeen arvio (valmistuotteet, yksilöllisesti valmistetut)
        • toimintaterapiatarpeen arvio ja jatkokuntoutuksen järjestäminen
        • ohjaus ja neuvonta.

        Lue lisää

        Terveyskylä: Toimintaterapia

        Fysioterapia

        Lääkärin konsultaatiopyyntö on aiheellinen, kun potilaalla ilmenee ongelmia liikkumisessa, tasapainon hallinnassa, liikkeiden tuotossa ja hengitysfunktiossa.

        • liikkumisen ja tasapainon arvio/harjoittaminen
        • apuvälinetarpeen arvio
        • fysioterapiatarpeen arvio ja jatkokuntoutuksen järjestäminen
        • ohjaus ja neuvonta.

        Lue lisää

        Terveyskylä: Fysioterapia

        Terveysportti: Fysioterapia

        Terveysportti: Kävelyn parantaminen

        Terveysportti: Tasapainon parantaminen ja kaatumisten ehkäiseminen

        Puheterapia

        Lääkärin konsultaatiopyyntö puheterapeutille on aiheellinen, mikäli potilas itse, hänen läheisensä tai lääkäri havaitsevat ongelmia, jotka viittaavat

        • äänen voimakkuuden heikentymiseen
        • puheen tuoton epäselvyyteen
        • nielemisvaikeuteen
        • sanahaun ja kerronnan vaikeuksiin.

        Mikäli potilaan hoitovastuu on terveyskeskuksessa, puheterapeuttinen arviointi ja kuntoutus toteutetaan ensisijaisesti kunnan omana toimintana tai ostopalveluna. Mikäli potilaan hoitovastuu on sairaanhoitopiirin neurologialla, puheterapeuttinen arviointi toteutuu siellä. Puheterapeuttinen kuntoutus toteutetaan tällöin joko sairaanhoitopiirin maksusitoumuksella tai kunnan järjestämänä.

        Puheterapeutin tehtävänä on arvioida sairauden aiheuttaman häiriön laatua ja vaikeusastetta sekä arvionsa pohjalta tarvittaessa laatia suunnitelma puheterapeuttisesta kuntoutuksesta ja kommunikaatioapuvälineiden tarpeesta. Kuntoutuksen menetelmät ja tavoitteet määräytyvät potilaan häiriön mukaan.

        Lue lisää

        Terveyskylä: Puheterapia

        Terveysportti: Puheterapia 

        Kuntoutusohjaus

        Kuntoutusohjaus on laaja-alaista pitkäaikaissairaan ja/tai vammautuneen henkilön ja hänen läheistensä jokapäiväistä selviytymistä tukevaa toimintaa. Kuntoutusohjauksen tavoitteena ovat potilaan ja hänen perheensä toimintakyvyn ja itsenäisen selviytymisen tukeminen ja lisääminen muuttuneessa elämäntilanteessa.

        Kuntoutusohjaaja on potilaan ja hänen perheensä/läheistensä yhteyshenkilö sairaalan, kodin, päiväkodin, koulun sekä hoitoon ja kuntoutukseen osallistuvien ammattihenkilöiden ja eri palvelujärjestelmien välillä.

        Kuntoutusohjaaja

        • antaa sairauteen ja/tai vammaan liittyvää henkilökohtaista neuvontaa ja ohjausta potilaalle ja hänen perheelleen
        • ohjaa lääkinnällisen, sosiaalisen ja ammatillisen kuntoutuksen palveluihin
        • ohjaa apuvälineiden käytössä
        • ohjaa sosiaaliturvaan ja -palveluihin liittyvissä asioissa
        • seuraa ja koordinoi kuntoutustoimenpiteiden toteutumista.

        Lue lisää

        Terveyskylä: Kuntoutusohjaus

        Sosiaalityö

        Sosiaalityöntekijä opastaa ja avustaa potilaita ja heidän läheisiään siten, että sairaudesta huolimatta taloudellinen toimeentulo, sosiaalinen suoriutuminen ja yhteiskunnallinen osallistuminen jatkuisivat mahdollisimman normaalisti. Sosiaalityöntekijöiden palvelut ovat maksuttomia.

        Konsultaatiopyyntö sosiaalityöntekijälle on aiheellinen mikäli lääkäri, muu henkilökunta, potilas tai hänen läheisensä huomaavat tarvetta

        • Neuvontaan ja ohjaukseen sosiaalivakuutus-, sosiaalietuus-, sosiaalipalvelu-, kuntoutumis- ja oikeusturva-asioissa.
        • Avustaa eri hakemusten teossa.
        • Järjestää hoitoon ja kuntoutukseen liittyvää toimeentuloa.

        Lue lisää

        Terveyskylä: Sairaalan sosiaalityöntekijä ohjaa sosiaalipalveluissa

        Palveluita ovat muun muassa

        • sosiaalisen arvion tekeminen
        • neuvonta ja ohjaus sosiaalivakuutus-, sosiaalietuus-, sosiaalipalvelu-, kuntoutumis- ja oikeusturva-asioissa sekä avustaminen niihin liittyvissä hakemuksissa
        • hoitoon ja kuntoutukseen liittyvän toimeentulon järjestäminen sekä muun välttämättömän toimeentulon turvaaminen 
        • kuljetuspalvelut.

        Ravitsemusterapia

        Sairauden edetessä Parkinsonin tautia sairastavilla potilailla lisääntyy riski vajaaravitsemukselle. Parkinsonin tautia sairastavan potilaan ravitsemustilaa tulee seurata potilasta hoitavassa yksikössä muun seurannan ohessa. Seurantaan kuuluu painon kehityksen seuranta sekä vajaaravitsemuksen riskin arviointi potilaan nielemiseen, syömiseen ja ruoanlaittoon liittyvien toimintakyvyn muutosten ohessa.

        Potilaan tulee saada perustason ravitsemusohjausta asiaan perehtyneen sairaanhoitajan toimesta jo sairauden alkuvaiheessa. Ohjauksen materiaalina voi käyttää Parkinson-liiton julkaisemaa ruokavalio-opasta (linkki alempana). Ravitsemusterapeutin konsultaatio (arvio ravitsemuksen riittävyydestä ja yksilöllinen ravitsemushoitosuunnitelma) ovat tarpeen, jos potilaalla ilmenee:

        • merkittäviä nielemis- tai pureskeluongelmia
        • tahatonta laihtumista tai vajaaravitsemuksen korkea riski (NRS pisteet ≥ 5 tai
        MNA pisteet < 17)
        • letkuravitsemuksen tarve (suunnittelu, toteutus ja seuranta).

        Lue lisää

        Parkinsonliitto: Ruokavalio-opas Parkinsonin tautia sairastavalle

        Terveyskylä: Kuntoutumistalo: Ravitsemus riittäväksi – estä vajaaravitsemus –omahoitopolku

        Neuropsykologinen tutkimus

        Neuropsykologinen tutkimus pyydetään tarvittaessa (esim. työkyvyn arviointi, erotusdiagnostiikka, kuntoutustarve). Tutkimus kuuluu DBS-esitutkimuksen protokollaan.

        Sopeutumisvalmennus ja laitoskuntoutus

        Kurssit auttavat potilasta ja hänen läheisiään sopeutumaan sairauden tuomiin muutoksiin. Kursseilta saa tietoa sairaudesta, vertaistukea sekä uusia näkökulmia arjessa selviytymiseen. Potilas tarvitsee lääkärin lausunnon kuntoutustarpeesta. Potilaan on myös tehtävä oma hakemus.

        Lue lisää

        Kela: Lääkärinlausunnot ja todistukset

        Lääkehoito

        Lääkityksen aloittaminen kuuluu Käypä hoito -suosituksen perusteella neurologin vastuualueelle. 

        Yleistä motoristen oireiden lääkehoidosta

        • Lääkehoidon tavoitteena on hyvä toimintakyky, ei kaikkien oireiden poistaminen.
        • Selvitä, miten oireisto haittaa potilasta ja mihin oireistoon hän toivoo lievitystä.
        • Toteutuuko lääkehoito suunnitellusti?
        • Tunnista alilääkitty ja ylilääkitty tila, wearing off ilmiöt, ”ON-OFF”-vaihtelut, OFF-vaiheen dystonia ja dyskinesiat.
        • Lääkitysmuutoksen jälkeen sovi tarvittaessa soitto hoitajalle 1–2 kuukauden päähän.
        • Käytä tarvittaessa tai ohjaa KinetiGraph seurantaan (ohjaa NE3L vastaanotolle kantasairaalaan).
        • Mikäli potilaan oireita ei saada riittävästi hallintaan lääkitysmuutoksilla, harkitse potilaan lähettämistä kantasairaalaan NE3L vastaanotolle tai harkitse osastojaksoa lääkityksen tasapainotukseen (lähete vuodeosastolle). Katso lisää: laiteavusteinen hoito.

        Lue lisää

        Terveysportti: Kajoavat hoidot Parkinsonin taudissa – kenelle ja milloin?

        Yleistä ei-motoristen oireiden hoidosta

        • Kysy aktiivisesti, vaikuttavat elämänlaatuun merkittävästi.
        • Käytä tarvittaessa apuna etukäteen täytettyä Parkinson hyvinvointikarttaa.
        • Hyödynnä hoitajakäynnin informaatio: mitä oireita tullut esiin. Katso lisää: Parkinsonhoitajan neuvontakäynti.
        • Konsultoi tarvittaessa muita erikoisaloja esim. virtsaamishäiriöissä urologia tai ummetuksessa INKO-hoitajaa.
        • Mikäli syljenvaluminen ei ole lääkkeellisesti hallittavissa, harkitse botuliinitoksiinihoitoa (kantasairaala NE10L).

        Kuva: Valtteri Kaasinen, Mikko Kärppä, Jukka-Pekka Ahonen ja Eero Pekkonen. Kajoavat hoidot Parkinsonin taudissa - kenelle ja milloin? Suomen lääkärilehti 2015 70:1077-80

        Lääkityksen säätö

        • Annosvasteen hiipuminen ja ON-OFF vaihtelut
          • Varmista oikeaoppinen lääkkeenotto ja vatsan säännöllinen toiminta (lääkkeen imeytyminen).
          • Suurenna levodopan tai dopamiiniagonistin annosta.
          • Lisää dopamiiniagonisti rinnalle.
          • Tihennä levodopan annostusta.
          • Lisää MAO-B inhibiittori tai COMT estäjä.
          • Nopeissa ON-OFF vaihteluissa harkitse potilaan soveltuvuutta apomorfiini-injektioihin.
        • Dyskinesiat
          • Lieviä dyskinesioita ei tarvitse hoitaa.
          • Pienennä tarvittaessa levodopa-annosta.
          • Lopeta MAO-B tai COMT estäjä.
          • Aloita amantadiini.
          • Mikäli OFF-vaihe levodopa-annoksen pienenemisen seurauksena lisääntyy, tihennä levodopa annostelua tai lisää dopamiiniagonisti.
        • OFF-vaiheen dystonia
          • Tehosta dopaminergista lääkitystä.
        • Voimakas OFF
          • Palauta potilaan lääkitys jos tauolla.
          • Mikäli nieleminen ei onnistu, asenna nenämahaletku ja lääkitys sitä kautta.
          • Mikäli p.o. lääkitys ei onnistu (esim. leikkaus) aloita rotigotiinilaastarihoito.
          • Tarvittaessa harkitaan apomorfiinihoitoa.
          • Ota tarvittaessa osastohoitoon.

        Yleisimmät lääkityksen haitat

        • Dopamiiniagonistit: väsymys, pahoinvointi, impulsiiviskompulsiiviset häiriöt, ortostaattinen hypotensio, alaraajaturvotukset, unihäiriöt ja ummetus.
        • MAO-B inhibiittorit: ortostaattinen hypotensio, pahoinvointi, päänsärky, rytmihäiriötuntemukset, unettomuus.
        • Levodopa: pahoinvointi, ruokahaluttomuus, huimaus, pitkäaikaishoidossa dyskinesiat, harhat.
        • COMT estäjä: pahoinvointi, ripuli, virtsan värjääntyminen tummaksi.

        Lue lisää

        Käypä hoito: Parkinsonin taudin motoristen oireiden lääkehoito ja sen toteutus 

        Käypä hoito: Parkinsonin taudin ei-motoristen oireiden hoito

        Ei-motoristen oireiden hoidosta kerrotaan niin ikään Käypä hoito –suosituksessa ja lisäinformaatiota:

        Terveysportti: Parkinsonin tautiin liittyvät muut kognitiiviset ja psykiatriset oireet

        Terveysportti: Parkinsonin taudin dementia

        Terveysportti: Tahattomat liikkeet

        Terveysportti: Geriatrinen depressioasteikko GDS

        Terveysportti: Vihjeiden (ulkoisten kuulo-, näkö- tai tuntoärsykkeiden) käyttö kävelyn parantamiseksi Parkinsonin taudissa

         

        B-lausunto

        Laaditaan B-lausunto Parkinsonin taudin lääkitysten erityiskorvattavuutta varten, kun diagnoosi varmistuu. Lue lisää: Parkinsonin tautiin liittyvästä lääkehoidon korvattavuudesta.

        Selkeissä tapauksissa B-lausunnon esitietoihin voi kopioida ensikäynnin tekstin.

        B-lausunnossa voidaan tarvittaessa hakea myös sairauslomaa tai eläkettä sekä suositella sopeutumisvalmennuskurssia.

        Jatkossa mahdollisesti aloitettavalle rasagiliinille tarvitaan uusi B-lausunto. Lue lisää: Kriteereistä.

        Fysioterapeutin arviointikäynti

        Lääkärin konsultaatiopyyntö on aiheellinen, kun potilaalla ilmenee ongelmia liikkumisessa, tasapainon hallinnassa, liikkeiden tuotossa ja hengitysfunktiossa.

        Ensikäynti fysioterapeutin vastaanotolla on pääsääntöisesti ensimmäisen 6 kuukauden aikana diagnoosin asettamisen jälkeen ja siihen varataan aikaa 2–2,5 tuntia. Tutkimisen taso ja pääpaino määritellään yksilöllisesti potilaan liikkumis- ja toimintakyvyn mukaisesti.

        Lue lisää

        Fysioterapian tarve jatkossa

        Ennakkolomakkeet

        • FSQfin (kysely itsestä huolehtimisesta, liikkumisesta ja kotielämästä).
        • ABC-asteikko (toiminnallisen tasapainon varmuus).

        Haastattelu

        • arjen haasteet
        • vuorokausivaihtelut
        • liikkuminen (kaatumiset, jähmettyminen)
        • etuisuudet
        • rakko / suoli.

        Fysioterapeuttinen tutkiminen

        • motoriikka, vapina, liikejähmeys
        • perusliikkuminen / tasapaino
        • hengitysfunktio.

        Lue lisää

        Eurooppalainen Parkinson-fysioterapian suositus

        Ohjaus / neuvonta

        • tarvittaessa kuvalliset kirjalliset liikeharjoitteet
        • kannustus omatoimiseen liikkumiseen (saattajakortti)
        • sopeutumisvalmennus.

        Lue lisää

        Parkinsonliitto: Kuntoutus

        Apuvälinetarve

        • liikkumisen apuvälineet
        • tuet.

        Lue lisää

        Valtakunnalliset apuvälineiden luovutusperusteet

        Jatkofysioterapian tarve

        • oman terveyskeskuksen fysioterapia
        • avosektori / Kela.

        Toimintakyvyn testit

        • FGA (toiminnallinen kävelyn arviointitesti)
        • tuolilta ylösnousu 5 kertaa
        • 10 metrin kävelytesti
        • Mini Bestest (tasapainotesti)
        • TUG (I-III), kognitiivinen (tasapainotesti)
        • BERG (tasapainotesti)
        • DGI (dynaaminen tasapainotesti)
        • (BESTest) (laaja tasapainotesti)
        • 6 minuutin kävelytesti

        Lue lisää

        Terveysportti: Toimia-tietokanta

        VSSHP: Toimintakyvyn mittarit

        Konsultointi

        • toimintaterapeutti
        • kuntoutusohjaaja
        • puheterapeutti

        Parkinsonhoitajan neuvontakäynti

        Milloin parkinsonhoitajan vastaanotto on diagnoosin jälkeen?

        Parkinsonhoitajan vastaanotto on  hyvä pitää 1 kuukauden päästä diagnoosin saamisesta, kuitenkin huomioiden potilaan omat toiveet.

        Tarkoituksena motivaation ja tiedon lisääminen omahoitoon.

        • Elämänlaatumittarit
          • PDQ8, Hoehn &Yahr, Parkinson KinetiGraph (PKG), UPDRS-mittari, EQ-5D elämänlaatumittari
        • Ohjeistus intranetistä (Santra)
        • Lääkepelot
          • Käydään läpi  potilaan kanssa, mistä pelot  johtuvat.
          • Hoitajan tehtävänä tuki ja hyvä lääkeohjaus.

        Hoidon ohjauksen muistilista hoitajalle

        • Parkinson, diagnoosi, syyt, hoidon tavoitteet
        • tämänhetkinen tilanne/vointi
        • miksi hoito tärkeää
        • lääkitys
          • mahdolliset haittavaikutukset, soveltuvuus, muuta erityistä
          • säännöllinen käyttö, lääkkeenotto ja niiden tärkeys
          • lääkkeen tilapäinen unohtuminen
          • lääkityksen kertominen muille hoitaville lääkäreille
          • muu lääkitys, luontaistuotteet
          • matkustaminen (huom edennyt vaihe /laiteavusteiset  hoidot)
          • painon seuranta (varsinkin edenneessä taudissa)
          • reseptien uusinnan ennakointi
          • milloin päivystykseen, milloin yhteys hoitajaan
          • omahoito
        • lääkeunohdukset
        • ravitsemus (painonmuutokset, levodopa-lääkityksen vaikutus ruokailuun)
        • liikkuminen, turvallisuus
        • alkoholi, Audit –C, muut päihteet
          • tupakointi
          • infektioiden ehkäisy ja hoito, rokotukset
        • muistiasiat ja komminkointikyky
        • mieliala
        • uni
        • stressinhallinta
        • sosiaalinen tilanne, informointi sosiaaliturvasta
        • B-todistus
        • taloudellinen tilanne, työssäkäynti/eläke, opiskelut, tuet
        • sosiaalityöntekijän tarve
        • elämäntilanne
        • perhesuhteet, parkinsonin-taudin vaikutus perheeseen, tukiverkosto
        • harrastukset
        • jatkoseuranta - miten järjestetään?
        • Parkinsonliiton ja paikallisten parkinsonyhdistysten yhteystiedot
        • Parkinsonliiton ja Kelan kurssit, ensitietokurssit
        • Oppaat, esitteet, vertaistuki verkossa: Parkinsonliitto
        • Yhteystiedot, keneen ottaa tarvittaessa yhteyttä jos kysyttävää 
        • Kanta –palvelut.

         

         

        Lue lisää ja ohjaa potilasta

        Parkinsonliitto: Parkinson-talo 

        Terveyskylä: Parkinsonin tauti

        Parkinson-hyvinvointikartta

        Lääkityksen aloitus

        Lääkitys voidaan aloittaa heti diagnoosin varmistumisen yhteydessä, mikäli oireisto on haittaava, tai voidaan jäädä seuraamaan sairauden kehitystä ilman lääkitystä.

        • Lääkitys aloitetaan joko dopamiiniagonistilla, MAO-B estäjällä tai pieniannoksisella levodopalla. Lue lisää Käytännön suositus hoidon aloittamisesta.
        • Lääkityksen valintaan vaikuttaa mm.
          • potilaan ikä
          • oireiden vaikeusaste
          • potilaan kognitiivinen taso
          • potilaan toiveet.
        • Lääkkeen siedettävyyttä ja vastetta arvioidaan joko hoitajan informaatiokäynnillä noin 1 kuukauden kohdalla, hoitajan tai lääkärin soittoajalla 1–2 kuukauden kohdalla, tai seuraavalla kontrollikäynnillä.
        • Potilas saa yhteystiedot, jotta voi tarvittaessa raportoida haitoista tai puutteellisesta vasteesta.

        Lisätutkimukset

        Lisätutkimukset

        • Tarvitaan yleensä aina pään MRI (mikäli tämä vasta-aiheinen tehdään pään TT)
        • Tarvittaessa lisätutkimuksia erotusdiagnostiikan tukena:
        • Datscan (CIT-SPECT) mm. lääkeparkinsonismin tai essentiellin vapinan poissulkuun (linkki datscan-kuvausohjeeseen)
        • Geenitestit (tarvitaan seniorikonsultaatio) (https://www.kaypahoito.fi/imk00972)

        Ensikäynti erikoislääkärin vastaanotolla

        Erikoislääkärin vastaanotto ja diagnostiikka

        • Vastaanotto Tyks kantasairaala tai lähisairaala (kesto 45–60 minuuttia).
        • Erikoislääkäri tai lähetekäsittelijän arvion perusteella erikoistuva lääkäri.
        • Kliininen arvio sekä tarvittavien erotusdiagnostisten lisätutkimusten ohjelmointi.
        • Taudin diagnoosi perustuu ensisijaisesti kliiniseen tutkimukseen.
        • Diagnoosi voidaan asettaa jo ensimmäisellä käynnillä, mikäli ei ole epäilyä muusta sairaudesta ja pään kuvantamistutkimus on tehtynä.

        Muista

        • Tarvittaessa uusi vastaanotto tai soitto lisätutkimusten jälkeen tutkimusvastausten ja diagnoosin varmistumisen osalta.
        • Potilas saa ajan hoitajalle noin 1 kuukauden päähän Parkinson-informaation ja hoidonohjauksen saamiseksi.
        • Arvioi ensikäynnillä sairauden aiheuttamat toimintakyvylliset haitat ja ohjaa tarpeen mukaan haittaa sekä ohjaa tarpeen mukaan fysioterapiaa/puheterapiaa/toimintaterapiaa/ravitsemusterapiaa.
        • Huolehdi maksusitoumus ensitietokurssille.
        • Kontrollikäynti sovitaan noin 6–12 kuukauden päähän.

        Lue lisää

        Käypä hoito: United Kingdom Parkinson´s Disease Society Brain Bank -kriteerit

        Lähetteen käsittely

        Tyks kantasairaalan lähete käsitellään Tyks neurologian poliklinikalla ja lähisairaaloiden lähete kyseessä olevan lähisairaalan neurologin toimesta.

        • Laitehoitoa edeltävästi käynti järjestetään Tyks kantasairaalassa.
        • Diagnostiikkaa ja lääkehoitoa sekä kuntoutusta annetaan kaikissa Tyksin alueen sairaaloissa ja Turun kaupunginsairaalassa.
        • Perusterveydenhuollon lähete tulee pääsääntöisesti kohdistaa potilaan asuinpaikan mukaisesti.

        Lähetteiden jako eri vastaanotoille

        • NE12L/NE7L: Parkinson epäily, Parkinsonin taudin seuranta.
        • NE6L: Parkinson epäily, epäselvä diagnoosi, Parkinsonin taudin seuranta, edenneen taudin hoito.
        • NE3L: epäselvä diagnoosi, laiteavusteisten hoitojen aloitus (DBS, levodopainfuusiohoito, apomorfiini).

        Läheteohjaus erikoissairaanhoitoon

        Milloin lähete/konsultaatiopyyntö erikoissairaanhoitoon?

        • Epäily Parkinsonin taudista tai muusta parkinsonismista uudella potilaalla.
        • Lääkitysongelmat Parkinsonin tautia sairastavalla potilaalla.
        • Parkinsonismioireet etenevät tavallista nopeammin.
        • Mikäli hoitovaste ei ole tyydyttävä optimoidusta oraalilääkityksestä huolimatta, tulee potilas lähettää laiteavusteisten hoitojen arvioon. Katso tarkemmin: laiteavusteinen hoito.
        • Parkinsonin taudille epätyypillisten oireiden ja löydösten ilmaantuminen.

        Hyvä lähete sisältää

        • oireet ja statuslöydökset
        • oireiden alkamistavan ja etenemisen
        • mahdolliset aikaisemmat lääkitykset, erityisesti psyykelääkkeet
        • potilaan tarkan lääkityksen
        • omatoimisuuden asteen (asuu kotona/kotiavut/laitoshoito)
        • selvän kysymyksenasettelun.

        Voit pyytää konsultaatiota Tyksin neurologian poliklinikalta joko kantasairaalasta tai lähisairaalasta. Voit pyytää:

        • paperikonsultaation
        • puhelinkonsultaation. Puhelinkonsultaatiota ei aina saa samalle päivälle, jolloin konsultaatio toteutetaan seuraavana päivänä. Ei-kiireellisiä konsultaatiopuheluita varten varataan puhelinaika neurologian poliknikalta soittamalla keskuksen puhelinnumeron 02 313 0000  kautta. Neurologi soittaa maanantai – torstai kello 14.15–14.45 ja perjantai kello 13.30–14 välisenä aikana.

        Oireet

        • Keskeisimmät motoriset oireet ovat bradykinesia, rigiditeetti, lepovapina ja tasapaino-ongelmat.
        • Motorisille oireille tyypillistä on, että ne alkavat epäsymmetrisesti ja etenevät hitaasti. Tavallisin havaittu alkuoire on käden tai sormien lepovapina.
        • Parkinsonin taudin kaltaisia motorisia oireita (parkinsonismi) esiintyy myös muissa sairauksissa sekä käytettäessä dopamiinireseptoreita salpaavia lääkkeitä (psykoosilääkkeet).
        • Tyypillisiä ei-motorisia oireita ovat depressio, kognitiiviset muutokset, harhat, virtsarakon toimintahäiriöt ja muut autonomisen hermoston häiriöt, unihäiriöt sekä hajuaistin heikkeneminen.
        • Monilla potilailla esiintyy myös muun muassa masentuneisuutta ja kipuja.

        Avoterveydenhuollon tutkimukset

        Parkinsonin taudin epäily ja alkuvaiheen perustutkimusten ohjelmointi kuuluu perusterveydenhuollon vastuulle. Epäily Parkinsonin taudista on aihe neurologille tehtävään lähetteeseen.

        Alkuvaiheen perustutkimuksiin kuuluu:

        • Kliininen neurologinen tutkimus mukaan lukien:
          • tahattomien liikkeiden havainnointi
          • lihasjäykkyyden tutkimisen
          • kävelyn arvioinnin
          • hienomotoriikan
          • liikkeiden säätelyn tutkimisen.
        • Käytössä olevan lääkityksen selvittäminen (erityisesti mahdollinen antipsykoottinen lääkitys).
        • Sosiaalisen tilanteen ja avuntarpeen selvittäminen.

        Hoidon onnistumisen kannalta erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välinen joustava tiedonkulku on tärkeää. 

        Lisätietoa

        Lääkärin käsikirja: Neurologisen potilaan tutkiminen 

        Lääkärin käsikirja: Vapina 

        Lääkärin käsikirja: Vapina ja jäykkyys Parkinsonin taudissa (video) 

        Lääkärilehti 2009: Milloin on syytä epäillä Parkinsonin tautia? 

        Moikka maailma!

        Tervetuloa sivustolle Palvelupolku. Tämä on ensimmäinen artikkelisi. Voit halutessasi muokata sitä tai poistaa sen, pääasia että pääset aloittamaan kirjoittamisen!

        Sairauden epäily

        Oire

        Tulehduksellisten suolistosairauksien yleisimmät oireet ovat ripuli ja vatsakivut.

        Tulosta teksti

        Tulehduksellisten suolistosairauksien yleisimmät oireet ovat

        • ripuli ja verinen uloste
        • vatsakivut

        Haavaisessa koliitissa ripuliuloste on veristä tai verislimaista. Vatsakipua esiintyy yleensä Crohnin taudissa ja vaikeassa haavaisessa koliitissa.

        Yleisoireet

        Vaikeassa taudissa voi esiintyä yleisoireita, joihin lukeutuvat muun muassa:

        • kuume
        • laihtuminen
        • ruokahaluttomuus
        • väsymys

        Suoliston ulkopuoliset oireet

        Tulehduksellisia suolistosairauksia sairastavilla voi olla myös suoliston ulkopuolisia oireita ja löydöksiä: nivelkipuja ja nivelten tulehduksia, silmien tulehduksia, kyhmyruusutautia, maksa-arvojen nousua (hepatiitti) tai sappiteiden tulehduksia.

        Lisätietoa

        Lue lisää IBD:n oireista Terveyskylän Vatsatalon sivuilta.

        Lääkärin vastaanotto

        Vatsaoireiden selvittely voi alkaa yleislääkärin vastaanotolta terveyskeskuksessa, työterveyshuollossa, opiskelijaterveydenhuollossa tai yksityisellä lääkäriasemalla.

        Tulosta teksti

        Tyypillisiä lääkärin kysymyksiä ovat esimerkiksi:

        • Miten pitkään oireita on jatkunut?
        • Ovatko oireet muuttuneet tai pahentuneet?
        • Kuinka monta ulostamiskertaa sinulla on vuorokaudessa?
        • Onko kenelläkään sukulaisellasi samanlaisia oireita tai todettuja suolistosairauksia?
        • Onko painosi muuttunut viime kuukausien aikana? Oletko kuumeillut?
        • Onko ulosteen seassa ollut verta, tai oletko huomannut että ulosteesi olisi ollut tummaa tai mustaa?
        • Onko suolen toiminnassa tapahtunut muutoksia viime aikoina?

        Vastaanotolla saat lähetteen laboratoriotutkimuksiin, ja lisäksi lääkäri tunnustelee vatsaa ja peräsuolta. Vastaanotolla sovitaan lääkärin kanssa myös siitä, miten saat vastaukset ja kuinka kiire on hakeutua laboratoriotutkimuksiin.

        Tutkimustulosten perusteella lääkäri arvioi, onko aihetta jatkaa tutkimuksia esimerkiksi tähystystutkimuksilla. Oireittesi vakavuus ja laboratoriokokeiden tutkimustulokset vaikuttavat tähystyksen ja mahdollisten muiden lisätutkimusten kiireellisyyteen.

        Tutkimukset: verikoe ja ulostenäyte

        Vatsaoireiden selvittelyyn kuuluu alkuvaiheessa verikokeita ja ulostenäytteitä.

        Tulosta teksti

        IBD:tä epäiltäessä otetuissa verinäytteissä saatetaan huomata anemia eli matala veren hemoglobiiniarvo ja matala veren valkuaisainepitoisuus (albumiini) sekä korkea tulehdusarvo (CRP tai lasko).

        Ulostetutkimuksista tyypillisin on ulosteen kalprotektiinin mittaus. Koholla oleva kalprotektiiniarvo viittaa yleensä tulehdukselliseen suolistosairauteen (IBD), joskaan normaali tulos ei aina riitä poissulkemaan tulehduksellisen suolistosairauden mahdollisuutta. Myös eräät muut maha-suolikanavan tulehdukset saattavat nostaa kalprotektiiniarvoa.

        Lisätietoa

        Lue Terveyskylän Vatsatalon sivuilta lisää ulosteen kalprotektiinitutkimuksesta sekä muista IBD:n toteamiseen liittyvistä laboratoriotutkimuksista.

        Päivystys

        Joskus oireet alkavat tai hankaloituvat äkisti. Silloin vatsaoireiden selvittely voi alkaa ajanvarausvastaanoton sijaan päivystyksestä.

        Tulosta teksti

        Milloin minun pitää hakeutua päivystykseen?

        Päivystykseen tulee hakeutua, jos kärsii vaikeista vatsaoireista. Vaikeilla oireilla tarkoitetaan ripulia tai veriripulia yli 6 kertaa vuorokaudessa ja tähän mahdollisesti liittyvää kuumetta, laihtumista, vatsakivun pahenemista sekä yleiskunnon heikkenemistä.

        Päivystyskäynnin tavoitteena on selvittää, mistä oireet johtuvat, ja arvioida, tarvitsetko sairaalahoitoa.

        Mistä vatsaoireet voivat johtua?

        Jos sinulla on jo todettu tulehduksellinen suolistosairaus, ja oireesi sopivat taudin pahenemisvaiheeseen, nykyistä lääkehoitoasi voidaan tehostaa. Tavallisimmin aloitetaan kortisonikuuri.

        Joskus voimakkaat vatsaoireet voivat johtua myös mikrobin aiheuttamasta suoliston tulehduksesta. Jos sinulla todetaan tällainen tulehdus, tai siitä on vahva epäily, aloitetaan hoidoksi antibioottikuuri.

        Jos sinulla ei ole aiemmin todettu IBD:tä, mutta tutkimuksissa havaitaan tulehdukselliseen suolistosairauteen sopivia löydöksiä, sinut ohjataan lisätutkimuksiin diagnoosin varmistamiseksi.

        Päivystyksessä voidaan oireiden selvittelyn osana ottaa verikokeita. Sairaalan päivystyksessä voidaan tehdä röntgentutkimuksia, kuten vatsan tietokonetomografiatutkimus.

        Mihin päivystykseen menen?

        Voit hakeutua lähimmän terveyskeskuksesi päivystykseen tai suoraan erikoissairaanhoidon päivystykseen, jos sinua on ohjeistettu toimimaan niin. Alla olevista linkeistä löydät lisää tietoa ja ohjeita päivystykseen hakeutumisesta.

        Arvioi hoitosi kiireellisyys VSSHP:n sivuilta löytyvän työkalun avulla.

        Tutustu Turun terveysasemien päivystyksiin.

        Tutustu Turun alueen yhteispäivystykseen

        Lue Terveyskylän Päivystystalon sivuilta yleisiä ohjeita ja vinkkejä päivystykseen hakeutumisesta.

        Kutsu gastroenterologin vastaanotolle

        Jos esitietosi, oireesi ja laboratoriotutkimustesi tulokset sopivat tulehdukselliseen suolistosairauteen, sinut tavannut lääkäri tekee lähetteen gastroenterologian poliklinikalle.

        Tulosta teksti

        Tulehduksellisen suolistosairauden diagnoosi vaatii aina tähystystutkimuksen tai muita kuvantamistutkimuksia. Yleisimmin näitä tutkimuksia tehdään erikoissairaanhoidon vastaanotoilla (TYKS, Loimaan sairaala, Salon sairaala, Turun kaupunginsairaala, Turunmaan sairaala, Vakka-Suomen sairaala).

        Lähetteen tekevä lääkäri määrittelee lähetteelle kiireellisyyden, joka riippuu oireittesi voimakkuudesta ja tutkimuslöydöksistä. Lähete vastaanotetaan
        ja käsitellään Tyks:n vatsatautien poliklinikalla. Sinulle annetaan vastaanottoaika tai aika paksusuolen tähystystutkimukseen lähetteeseesi kirjattujen tietojen perusteella.

        Saat tiedon vatsatautien (gastroenterologian) poliklinikan lääkärin vastaanoton ajasta ja paikasta yleensä kirjeitse. Sinulle voidaan myös soittaa, jos vastaanotto on tulossa pikaisesti.

        Mitä ovat kiireelliset ja kiireettömät lähetteet?

        Yleisenä periaatteena on, että kaikkein hankalimmista oireista kärsivät otetaan tutkimuksiin ensimmäisinä. Vaikeiden oireiden ollessa kyseessä tutkimusaika pyritään järjestämään viikon kuluessa. Lievemmistä oireista kärsiville tutkimusaika tulee tarjota viimeistään kolmen kuukauden päästä. Yleensä odotusaika on joitakin viikkoja.

        Kiireellinen tai päivystyksellinen lähete tehdään yleensä silloin, jos oireesi ovat vaikeat. Pääsääntöisesti tämä tarkoittaa ripulia tai veriripulia yli 6 kertaa vuorokaudessa, kuumetta, laihtumista ja yleiskunnon heikkenemistä. Laboratoriokokeissa huomataan tällöin yleensä anemia eli matala veren hemoglobiiniarvo ja matala veren valkuaisainepitoisuus (albumiini), sekä korkea tulehdusarvo verikokeessa (CRP tai lasko) tai korkea suoliston tulehdusmerkkiaine kalprotektiinin pitoisuus ulostenäytteessä.

        Useimmissa tapauksissa lähete on kiireetön. Tällöin oireesi ovat edellä lueteltuja lievempiä, eikä sinulla ole niin sanottuja yleisoireita (kuumetta ja yleiskunnon laskua).

        Jos sinulle on jo tehty paksusuolen tähystys terveysasemalla tai yksityisellä lääkäriasemalla, tähystyksen löydökset otetaan huomioon lähetteen kiireellisyyttä määritettäessä.

        Lisätietoa

        Lue lisää IBD:n toteamiseen liittyvistä tutkimuksista Terveyskylän Vatsatalon sivuilta.

        Tähystys ja täydentävät tutkimukset

        Tulehduksellinen suolistosairaus todetaan yleisimmin paksunsuolen tähystystutkimuksella eli kolonoskopialla. Lisäksi otetaan tarvittaessa vatsatautien poliklinikan ohjeistamat täydentävät verikokeet ja ulostenäytteet.

        Tulosta teksti

        Tulehduksellinen suolistosairaus todetaan yleisimmin paksunsuolen tähystystutkimuksella eli kolonoskopialla. Se suoritetaan yleensä gastroenterologian poliklinikalla sisätautilääkärin toimesta. Myös jotkin yksityiset lääkäriasemat ja jotkin terveyskeskukset tekevät tähystystutkimuksia

        Paksusuolen tähystystutkimukseen kuuluu oleellisena osana suoliston tyhjentäminen ennen tutkimusta. Tämä tehdään ulostuslääkkeillä kotona erikseen annettavien ohjeiden mukaan. Tähystystutkimuksen onnistumisen edellytys on hyvin tyhjentynyt paksusuoli. Lue lisää suolen onnistuneesta tyhjennyksestä tästä polun lisätietoartikkelista (aukeaa uuteen välilehteen).

        Esilääkitys

        Paksusuolen tähystystutkimus voi tuottaa jonkin verran kipua tai epämiellyttävää tunnetta. Siksi ennen toimenpidettä voit halutessasi saada rauhoittavan esilääkityksen ja tutkimuksen aikana kipulääkettä. Molemmat lääkkeet annetaan suonensisäisesti. Lääkkeen antamisesta ja annoksesta päättää viime kädessä lääkäri.

        Vaihtoehtona suonensisäiselle lääkitykselle on ilokaasu. Sen vaikutus katoaa nopeasti toimenpiteen jälkeen, eikä toimenpiteen jälkeen tarvitse jäädä odottelemaan lääkkeen vaikutuksen lakkaamista.

        Muut tutkimusmenetelmät

        Vatsan aluetta voidaan tutkia myös muilla menetelmillä. Tällaisia ovat esimerkiksi suoliston tietokonetomografiakuvaus (TT-kuvaus), vatsan magneettikuvaus (MRI) tai kapselikamerakuvaus, jossa niellään pieni kamera, joka matkaa suoliston läpi. Näitä tutkimuksia tehdään pääasiassa silloin, kun epäillään Crohnin tautia (yksi tulehduksillista suolistosairauksista).

        Lisätietoa

        Katso esittelyvideo paksusuolen tähystyksestä ja lue tutkimuksesta tarkemmin.
        Crohn ja Colitis ry: Ohjeita suoliston tyhjennykseen ja tietoa tähystyksen tekemisestä.

        Hoidon aloitus tai tehostaminen

        Ensikäynti gastroenterologin vastaanotolla ja hoidon aloitus

        Gastroenterologi on vatsan alueen sairauksiin erikoistunut sisätautilääkäri.

        Tulosta teksti

        Tulehduksellisen suolistosairauden diagnoosi tehdään oireisiisi ja tähystyksessä otettuihin koepaloihin ja kuviin perustuen.

        Mitä vastaanotolla tapahtuu?

        Gastroenterologin tehtävänä on asettaa tulehduksellisen suolistosairauden diagnoosi ja löytää taudin hoitoon sopiva lääkitys, jolla oireet pysyvän mahdollisimman hyvin hallinnassa.

        Vastaanotolla lääkäri tekee sinulle myös hoitosuunnitelman ja kirjaa sen potilaskertomukseen. Hoitosuunnitelmasi kirjoitetaan esimerkiksi se, millä tavoin lääkehoidon tehoa seurataan. Lääkäri voi esimerkiksi sopia kanssasi soittoajasta, jolloin lääkäri soittaa ja tiedustelee lääkkeen tehosta.

        Lääkäri saattaa myös ehdottaa lisää tutkimuksia, joiden avulla diagnoosia voidaan tarvittaessa tarkentaa.

        Haavainen koliitti ja Crohnin tauti

        Yleisimmät tulehdukselliset suolistosairaudet ovat haavainen paksusuolen tulehdus (haavainen koliitti) ja Crohnin tauti.

        Haavainen koliitti rajoittuu perä- ja paksunsuolen limakalvoon. Sen oireena on yleisimmin verinen ripuli. Vaikeassa ja laajassa taudissa voi esiintyä kuumetta, laihtumista ja ruokahaluttomuutta.

        Crohnin tauti vaikuttaa tyypillisesti paksunsuolen ja ohutsuolen liitoskohtaan (oikealla alavatsalla) tai peräaukon seutuun. Periaatteessa Crohnin tauti voi kuitenkin ilmetä mihin hyvänsä suun ja peräaukon
        välillä (ruoansulatuskanava). Tulehdus voi ulottua koko suolen seinämän läpi ja aiheuttaa muutoksia vatsaonteloon ja sen elimiin (esimerkiksi märkäpesäkkeet ja fistelit eli kudoksen läpi ”porautuneet” tunnelit) tai iholle (esimerkiksi peräaukon lähellä oleva fisteli).

        IBD:a sairastavilla voi olla myös suoliston ulkopuolisia oireita ja löydöksiä: nivelkipuja ja nivelten tulehduksia, silmien tulehduksia, kyhmyruusutautia, maksa-arvojen nousua tai sappiteiden tulehduksia.

        Lisätietoa

        Lue lisää tulehduksellisista suolistosairauksista Crohn ja colitis ry:n sivuilta:
        Crohnin tauti
        Colitis ulcerosa eli haavainen koliitti
        Terveyskylän Vatsatalo: tulehdukselliset suolistosairaudet

        Osastohoito ja hoidon aloitus

        Jos hankalat vatsaoireet tekevät kotona pärjäämisen mahdottomaksi, potilas voidaan joutua ohjaamaan päivystyksestä sairaalaosastolle hoitoon.

        Tulosta teksti

        Osastolta käsin tehdään yleensä lisää tutkimuksia, joilla pyritään selvittämään oireita aiheuttavan suolistosairauden laatu, jos se ei ole jo ennestään tiedossa.
        Osastolla tehtäviä tutkimuksia ovat esimerkiksi laboratoriokokeet ja ulostenäytteet, tähystystutkimukset ja tietokonetomografiakuvaukset.

        Keitä osastolla on töissä?

        Sairaalaosastolla on töissä sairaanhoitajia ja lääkäreitä sekä muuta henkilökuntaa. Läheiset saavat yleensä vierailla luonasi sairaalaosastolla. Tarkemmista vierailuajoista kannattaa kysyä osaston henkilökunnalta. Jos sinulla on käytössä lääkkeitä muiden sairauksien hoitoon, ne otetaan osastolla yleensä normaaliin tapaan.

        Miten pitkään olen osastolla?

        Sairaalaosastolla vietetty aika riippuu siitä, miten nopeasti hoito alkaa tehota. Jos oireet lievittyvät lääkityksen myötä nopeasti, riittää usein muutaman päivän hoito. Jos suonensisäinen kortisonihoito ei tehoa riittävästi, aloitetaan suonensisäinen biologinen lääkehoito. Tällöin hoitoaika on yleensä 1-2 viikkoa. Osastohoidon päättyessä hoitosi jatkuu käynteinä vatsatautien poliklinikalla Tyks:ssa tai lähisairaaloiden vastaavilla poliklinikoilla.

        Tarkoittaako osastohoito aina leikkausta?

        Jos vaste lääkkeille on huono ja oireet vaikeat, IBD:a voidaan joutua hoitamaan leikkauksella. Silloin kokonaishoitoaika on yleensä useita viikkoja. Vain pieni osa osastohoitoon joutuvista tarvitsee leikkaushoitoa. Vain vaikea, lääkehoidolle vastaamaton koliitti eli paksusuolen tulehdus tai komplisoitunut Crohnin tauti ovat aiheita leikkaushoitoon.

        Lisätietoa

        Lue lisää sairaalahoidosta VSSHP:ssa.

        Lue lisää IBD:n leikkaushoidosta.

        IBD-hoitajan alkuinfo

        IBD-hoitajan vastaanotolla saat paljon tietoa tulehduksellisesta suolistosairaudestasi.

        Tulosta teksti

        Vatsatautien poliklinikalla hoitoosi osallistuu lääkärin lisäksi IBD-hoitaja. Erityisesti tulehduksellisiin suolistosairauksiin ja niiden hoitoon erikoistunut sairaanhoitaja antaa sinulle pajon tietoa sairaudestasi ja sen vaikutuksista elämään ja hyvinvointiisi.

        Mitä vastaanotolla tapahtuu?

        Vastaanotolla käsitellään muun muassa seuraavia teemoja:

        • Käydään läpi ja selvennetään diagnoosiasi ja lääkityksestäsi
        • Ravitsemus IBD:ssä
        • Mitä tehdä taudin pahenemisvaiheen yhteydessä, eli koska tulee ottaa yhteyttä ja minne
        • IBD ja elämänhallinta
        • Vertaistuki ja potilasyhdistykset osana IBD:n hoitoa
        • Rokotteet ja IBD
        • Perhesuunnitteluun liittyvät asiat ja sairauden periytyvyys
        • Asevelvollisuus ja IBD

        Lisäksi kerrataan, miten hoitosi jatkuu ja milloin seuraavat laboratoriokokeet tai tähystystutkimukset on syytä tehdä.

        Mitä vastaanotolla kysytään?

        IBD-hoitaja kysyy sinulta vastaanotolla muun muassa seuraavia asioita:

        • Minkälainen vointisi on?
        • Minkälaisia tunteita sairauteesi liittyy?
        • Onko lääkityksen käytössä ilmaantunut ongelmia?
        • Oletko saanut jo B-todistuksen lääkkeiden erityiskorvattavuuden hakemuksen liitteeksi?
        • Mitä rokotuksia olet saanut elämäsi aikana? Milloin kävit viimeksi hammaslääkärissä? Milloin sinulle on tehty edellisen kerran gynekologinen tutkimus?
        • Oletko sairastanut vesirokon?
        • Kuinka pitkä olet ja kuinka paljon painat?
        • Tupakoitko tai käytätkö alkoholia tai muita päihteitä?

        Lisätietoa

        Tutustu IBD-hoitajan palstaan Reunapaikka.fi-sivustolla.

        Seuranta ja hoidon tehon arvio

        Tulehduksellisen suolistosairauden hoidon seurantakäynnillä erikoissairaanhoidon lääkärin tehtävänä on arvioida, onko nykyinen hoitosi riittävä. Tarvittaessa lääkehoitoasi voidaan tehostaa.

        Tulosta teksti

        Erikoissairaanhoidon seurantakäynneillä arvioidaan, onko IBD hallinnassa eli remissiossa käytössäsi olevilla lääkityksillä. Arvio tehdään kuvaamiesi oireiden sekä verikokeiden ja tähystystutkimusten tulosten perusteella.

        Ennen seurantakäynnin vastaanottoa sinua pyydetään yleensä käymään laboratoriossa antamassa verinäyte ja ulostenäyte. Tuloksia käydään läpi vastaanotolla. Joissakin tapauksissa lääkäri saattaa suositella sinulle tähystystutkimusta hoidon tehon seuraamiseksi.

        Vastaanotolla lääkärin tyypillisiä kysymyksiä ovat esimerkiksi:

        • Minkälainen yleisvointisi on ollut?
        • Minkälaisia vatsaoireita sinulla on ollut?
        • Ovatko lääkkeet mielestäsi sopineet sinulle hyvin?
        • Oletko sinulla ollut lääkityksestä johtuvia haittavaikutuksia, kuten hankalia infektioita?

        Jos tulehduksellinen suolistosairautesi on pysynyt pitempään oireettomana ja verikoetuloksissasi ei ole esiintynyt poikkeamia, riittää yleensä että seurantakokeiden tulokset kerrotaan puhelimitse. Samalla kysytään voinnistasi.

        Lisätietoa

        Tutustu tarkemmin IBD:n seurantaan Terveyskylän Vatsatalon sivuilla.

        Hoito ja lääkitys

        Tulehduksellisen suolistosairauden (IBD) hoidon tavoitteena on oireettomuus, suolen limakalvon paraneminen ja taudin aiheuttamien komplikaatioiden ehkäisy.

        Tulosta teksti

        IBD:n lääkehoito

        Tulehdukselliset suolistosairaudet ovat pitkäaikaisia sairauksia, joissa taudin kulku ja vaikeusaste vaihtelevat ajan kuluessa. Lääkehoito tulehduksellisissa suolistosairauksissa on pitkäaikainen tai pysyvä.

        Lääkehoitoa tehostetaan asteittain

        Lähes kaikille paksusuolen tulehdusta sairastaville aloitetaan 5-ASA-valmiste ja kortisoni. Jos oireitasi ei näillä lääkkeillä saada riittävän hyvin hallintaan, voidaan seuraavaksi aloittaa immuunijärjestelmään vaikuttava lääke, kuten atsatiopriini, 6-merkaptopuriini tai metotreksaatti. Tarvittaessa voidaan aloittaa myös biologinen lääke.

        Jos hoidossasi käytetään ihon alle pistettäviä lääkkeitä (biologiset lääkkeet tai metotreksaatti), sinut opetetaan pistämään lääke itse. Suonensisäisesti annosteltavat lääkkeet annetaan päiväsairaalassa.

        Taudin pahenemisvaiheissa joudutaan lisäämään lääkeannoksia ja joskus aloittamaan uusia lääkkeitä. Yleensä pahenemisvaiheessa aloitetaan kortisonikuuri, joka on aina määräaikainen.

        Antibiootteja käytetään vain, jos todetaan tai vahvasti epäillään bakteerin aiheuttamaa tulehdusta.

        Lääkehoidon keventäminen

        Lääkehoitoa voidaan keventää (annoksia pienennetään tai lopetetaan lääke kokonaan), jos IBD on ollut pitkään oireeton.

        Lääkeannosten pienentämisestä tai lääkkeen lopetuksesta päätetään lääkärin vastaanotolla. Yleensä ennen biologisen tai immuunijärjestelmään vaikuttavan lääkkeen lopetusta tehdään suoliston tähystystutkimus ja otetaan laboratoriokokeet, joilla varmistetaan niin sanottu IBD:n täysi hallinta eli syvä remissio. Lääke saatetaan joutua lopettamaan myös siinä tapauksessa, että se aiheuttaa haittavaikutuksia, kuten infektioita.

        IBD:n hoidossa käytettävät lääkkeet ovat erityiskorvattavia. Lääkekulut riippuvat taudin vaikeusasteesta ja kuinka paljon lääkkeitä tarvitaan IBD:n rauhoittamiseksi. Itse pistettävät biologiset lääkkeet ovat hintavia, ja siksi niin sanottu omavastuuosuus (572 € vuonna 2019) ylittyy yleensä jo kertaostoksesta. Tällöin loppuvuoden lääkkeet maksaa Kela.

        Siirry artikkeliin “Sosiaalityöntekijä” ja lue lisää lääkehoidon hinnasta.

        IBD:n leikkaushoito

        Hankalia tulehduksellisia suolistosairauksia voidaan hoitaa myös leikkauksella.

        Haavaisen paksusuolentulehduksen leikkaushoito

        Haavaista paksusuolentulehdusta sairastavista 5–10 % leikataan 10 vuoden kuluessa diagnoosista. Kokonaisuudessaan 30 % diagnoosin saaneista joutuu leikkaushoitoon (lähde: Crohn ja Colitis ry).

        Yleisin leikkauksen aihe on lääkehoidolle reagoimaton ja jatkuvasti vaikeutuva tauti. Usein toistuva äkillinen ulostamisen tarve ja muut voimakkaat oireet voivat laskea elämänlaatua merkittävästi, ja jos näitä ei lääkityksen keinoin saada kuriin, voi leikkaus helpottaa oireita. Myös pitkäaikainen kortisonin käytön tarve ja muut lääkehoidon haittavaikutukset voivat joskus olla aihe leikkaushoidolle.

        Mitä tarkoittaa IPAA-leikkaus?

        IPAA-leikkaus (Ileal Pouch Anal Anastomosis) on yksi yleisimmistä haavaisen paksusuolen tulehduksen leikkaushoidossa tehtävistä leikkauksista.
        Toimenpide koostuu muutamasta eriaikaisesta vaiheesta, joiden aikana paksu- ja peräsuoli poistetaan, ja ohutsuolen loppuosasta
        eli sykkyräsuolesta (ileum) muodostetaan säiliö, joka yhdistetään peräsuolikanavaan. Säiliö on yleensä J-kirjaimen muotoinen, ja yleensä puhutaan J-pussista. Leikkauksessa säilytetään peräaukko ja sen sulkijalihakset. IPAA-leikkauksen edellytyksenä on hyvä peräaukon sulkijalihasten toiminta.
        Leikkauksen kaikkien vaiheiden valmistuttua tuloksena on siis keinotekoinen peräsuoli, joten ohutsuolierite poistuu “luonnollista reittiä”. Ennen valmistumista potilaalla on usein väliaikainen avanne.

        Chronin taudin leikkaushoito

        Crohnin tautiin sairastuvista 25 % leikataan viiden vuoden kuluessa ja puolet leikataan 20 vuoden aikana. Leikatuista potilaista noin puolet joutuu uusintaleikkaukseen (lähde: Crohn ja Colitis ry).

        Crohnin taudin leikkaushoidossa periaatteena on aina, että ainoastaan suolen tulehtunut osa poistetaan ja mahdollisimman suuri osa suolta säilytetään. Suolenpäät liitetään lähes aina yhteen, jolloin avannetta ei yleensä tarvita. Jos kuitenkin peräsuoli joudutaan poistamaan, on avanne välttämätön. Crohnin taudin leikkaushoitoa tehdään myös vatsaontelon tähystystekniikalla eli laparoskooppisesti.

        Leikkaus voi tulla ajankohtaiseksi, jos

        • ilmenee suoliahtauma, jonka oireena on usein aterioinnin jälkeisiä koliikkimaisia vatsakipuja ja laihtumista, sekä pahimmassa tapauksessa suolitukosoireita eli kovia vatsakipuja ja oksentelua
        • kehittyy vatsaontelon märkäinen tulehdus, jonka oireena yleensä esiintyy jatkuvia vatsakipuja ja kuumetta. Osalla potilaista märkäkertymä poistetaan dreenin avulla, ja osalla joudutaan poistamaan osa suolesta
        • kehittyy märkäpaiseita tai fisteleitä. Fisteli on kapea putkimainen käytävä suolen seinämästä iholle tai toiseen elimeen. Fistelin kautta suolensisältöä tai märkäeritettä voi päästä kulkeutumaan esimerkiksi iholle.

        IBD:n leikkaushoidon hyödyt ja haitat

        Haavaisen paksusuolentulehduksen oireet paranevat leikkauksessa pysyvästi, kun paksusuoli ja peräsuolen sairas limakalvo poistetaan kokonaan. Crohnin taudissa sen sijaan kirurgialla hoidetaan vain komplikaatioita, ja taudin uusiutuminen leikkauksen jälkeen on tavallista.

        Leikkaushoito suunnitellaan yksilöllisesti ja sen toteutukseen vaikuttaa ratkaisevasti potilaan oma mielipide.

        Leikkaushoidolla haavaisen paksusuolentulehduksen hoidossa on yleensä hyvä tulos: elämänlaatu paranee ja päästään eroon lääkehoidoista. Terveet elämäntavat ja hyvä ravitsemustila edistävät leikkauksesta toipumista. Tupakoinnin lopettaminen pienentää komplikaatioiden riskiä haavan ja suolisaumojen paranemisessa.

        Elämäntavat hoidon tukena

        Elämäntavat ovat tärkeä osa IBD:n omahoitoa. Normaalit terveellisen ruokavalion periaatteet sopivat myös IBD:n hoitoon. Tupakoinnin tiedetään lisäävän Crohnin taudin riskiä ja vaikeuttavan taudin kulkua.

        Siirry tästä artikkeliin “IBD ja elämäntavat”.

        Lue lisää tulehduksellisten suolistosairauksien hoidosta:

        Crohn ja colitis ry: Crohnin taudin lääkehoito

        Crohn ja colitis ry: Colitis ulcerosan eli haavaisen koliitin lääkehoito

        Terveyskylän Vatsatalon IBD-sivut

        Reunapaikka

        Pysyremissiossa.fi

        Finnilco

        Suomen avannehoitajat ry

        Lue myös artikkeli tiettyihin IBD:n lääkehoitoihin liittyvästä auringon UV- valolta suojautumisesta.

        Seurantakokeet

        Oireettomassa vaiheessa IBD:n aktiivisuutta ja hoidon turvallisuutta seurataan säännöllisin laboratoriotutkimuksin. Näihin kuuluu hieman lääkityksestäsi riippuen veri-, virtsa- ja ulostenäytteitä. Osa lääkehoidoista edellyttää vatsatautien poliklinikalla toteutuvaa seurantaa. Erityisesti näin toimitaan, jos käytössäsi on biologinen tai muu immuunijärjestelmään vaikuttava lääkitys.

        Tulosta teksti

        Miksi seurantakokeita tarvitaan?

        Seurantakokeita tarvitaan lääkehoitosi tehon ja turvallisuuden seurantaan. Lääkityksestä mahdollisesti aiheutuvat lievät muutokset valkosolujen
        ja niiden alatyyppien määrässä saattavat aiheuttaa lisääntyneen riskin sairastua vakaviin tulehduksiin. Valkosolujen määrän muutoksia ei voi itse huomata oloaan tarkkailemalla. Lääkkeet saattavat lisäksi vaikuttaa maksan ja munuaisten toimintaan, ja nämäkin toimintahäiriöt ovat alkuvaiheessa oireettomia. Verikokeilla ja ulostenäytteillä seurataan myös lääkehoitosi tehoa ja riittävyyttä.

        Tyypillisimpiin seurantakokeisiin kuuluvat verestä mitattava tulehdusarvo (CRP), verenkuva (muun muassa hemoglobiinin määrä, valkosolujen ja verihiutaleiden määrä ja valkosolujen eri tyyppien määrät), maksa-arvot (ALAT ja AFOS), veren valkuaisainepitoisuudet (albumiini ja prealbumiini) sekä munuaisarvo krea. Lisäksi seurataan ulostenäytteellä mitattavaa suoliston tulehdusmerkkiaine kalprotektiinia.

        Mistä tiedän, milloin menen seuraavan kerran laboratorioon?

        Kun lääkäri aloittaa sinulle lääkityksen, saat samalla suunnitelman, jonka mukaan lääketurvakokeet otetaan. Useimmiten turvakokeita otetaan tiheämmin lääkityksen aloitusvaiheessa. Kun lääkityksesi on vakiintunut, turvakokeet otetaan 3-6kk välein hieman lääkityksestäsi ja terveydentilastasi riippuen. Lääkäri tekee laboratoriolähetteen turvakokeisiin lääkityksesi perusteella.

        Lääkäri tai hoitaja kertoo seurantakokeiden tulokset yleensä puhelimitse tai sähköisten palvelujen kautta. Tuloksesi näkyvät myös OmaKannassa.

        Mitkä lääkkeet vaativat seurantaa?

        Käytännössä kaikki IBD:n hoitoon käytetyt lääkkeet vaativat säännöllistä verikoeseurantaa jota kutsutaan usein turvakoeseurannaksi. Seurannalla siis varmistetaan, että hoito on sinulle turvallista.

        Lieväoireisessa taudissa usein käytetyt lääkkeet 5-ASA ja sulfasalatsiini tai paikallisesti annosteltavat kortisonilääkkeet vaativat seurantakokeet noin vuosittain. Hoidossasi saatetaan käyttää myös immuunijärjestelmään vaikuttavia lääkkeitä, jotka vaativat tiheämmin otettuja turvakokeita.

        Myös biologiset lääkkeet, joita annostellaan pistoksina muutaman viikon välein ihon alle tai tiputuksena suoneen, vaativat turvakoeseurannan. Biologisia lääkkeitä käyttävät ovat aina seurannassa erikoissairaanhoidossa.

        Turvakokeissa käyminen on tärkeää, jotta huomataan mahdollisesti sinulle sopimaton lääkitys ajoissa. Lisäksi turvakoeseurannassa voidaan jo etukäteen huomata, jos lääke ei olekaan tehokas sinulle, ja näin lääkärin on mahdollista löytää sopiva lääkitys nopeammin.

        Muut seurantatutkimukset

        Muita seurantatutkimuksia, kuten luuntiheysmittauksia, kannattaa tehdä, jos sairautesi on vaatinut useita pitkiä ja korkea-annoksisia tablettikortisonihoitojaksoja. Luuntiheysmittauksella arvioidaan osteoporoosin eli luukadon ja sen lääkehoidon tarvetta. Papa-koeseuranta toteutuu pääasiassa normaalin seulontakäytännön puitteissa.

        Jos käytössäsi on immuunijärjestelmään vaikuttava tai biologinen lääke, on syytä käydä hammastarkastuksessa vuosittain.

        Tähystysseuranta

        Tähystystutkimuksilla seurataan IBD:n aktiivisuutta ja etenemistä. Tähystyksillä on myös tärkeä rooli suolistosyövän seulonnassa.
        Pitkään jatkunut laaja-alainen IBD altistaa suolistosyöville, ja siksi tähystystutkimuksia tehdään säännöllisesti kun sairastumisesta on kulunut yli 10 vuotta. Mahdolliset solumuutokset nähdään tähystyksen aikana otettavista koepaloista.

        Lue lisää tähystystutkimuksista IBD:ssä artikkelista “Tähystys ja täydentävät tutkimukset”.

        Lue lisää IBD:n seurantakokeista Terveyskylän Vatsatalon sivuilta.

        Seuranta perusterveydenhuollossa

        Lääkärin seurantakäynnit

        Perusterveydenhuollon seuranta tarkoittaa terveyskeskuksessa tai yksityisellä lääkäriasemalla tapahtuvia, yleensä lääkärin seurantakäyntejä.

        Tulosta teksti

        Kun tulehduksellinen suolistosairautesi on hallinnassa ja hoitosi vakiintunut, hoidon “aktiivivaiheesta” siirrytään taudin seurantaan. Yleisintä on, että seuranta toteutuu perusterveydenhuollossa eli terveyskeskuksessa tai työterveyshuollossa. Monet IBD:tä sairastavat käyvät kuitenkin säännöllisesti myös vastaanotolla vatsatautien poliklinikalla eli erikoissairaanhoidossa. Osalla koko seuranta toteutuu erikoissairaanhoidosta esimerkiksi tietynlaisen lääkityksen tai tavallista hankalamman taudin vuoksi.

        Seuranta perusterveydenhuollossa

        Perusterveydenhuollon seuranta tarkoittaa terveyskeskuksessa tai yksityisellä lääkäriasemalla tapahtuvia, yleensä lääkärin seurantakäyntejä.

        Oireettomassa vaiheessa tapaat tai olet yhteydessä lääkäriin harvemmin kuin taudin ollessa aktiivinen. Tyypillinen seurantakäyntien väli on noin 6-12 kuukautta. Lisäksi vointiasi saatetaan kysyä turvakoeseurannan tulosten ilmoittamisen yhteydessä.

        Taudin aktiivisuutta ja vointiasi seurataan oireettomankin jakson aikana, jotta hoitomotivaatiosi pysyy hyvänä ja mahdolliset taudin piilevään etenemiseen liittyvät merkit havaitaan ajoissa.

        Lääkehoitoasi voidaan keventää, jos tauti on ollut pitkään rauhallisessa vaiheessa. On kuitenkin tärkeää, että et itse tee muutoksia lääkitykseesi kysymättä ensin hoitotiimiltäsi. Lääkäri suunnittelee lääkityksen keventämisen aina yksilöllisesti.

        Milloin minut kutsutaan vastaanotolle, ja milloin lääkäri vain soittaa?

        Jos tautisi on oireettomassa vaiheessa, eikä sinulla ole mitään huolta taudistasi tai sen oireita, voidaan seurantakäynti hoitaa puhelimitse tai muulla etäyhteydellä. Oireisessa vaiheessa on tärkeää tulla vastaanotolla, jotta lääkäri voi tutkia sinut.

        Huom! On tärkeää muistaa, että perusterveydenhuollossa huolehdit itse seurantakäyntien varaamisesta. Et siis saa kutsua vastaanotolle kuten ollessasi hoidossa vatsatautien poliklinikalla.

        Mitä seurantakäynnillä tapahtuu?

        Seurantakäynnillä sinulta kysellään vointiasi ja sitä, oletko pystynyt käyttämään lääkkeitä ohjeiden mukaan. Lisäksi tarkistetaan, että tarvittavat lääkehoidon turvallisuuteen liittyvät turvakokeet on otettu.

        Tyypillisiä lääkärin kysymyksiä seurantakäynnillä tai –soitolla ovat:

        • Kuinka monta kertaa ulostat päivässä?
        • Minkälainen ulosteen koostumus on, ja vaihteleeko se?
        • Onko ulosteen seassa tai päällä verta?
        • Onko yleiskuntosi ennallaan?

        Hoito ja lääkitys

        Tulehduksellisen suolistosairauden (IBD) hoidon tavoitteena on oireettomuus, suolen limakalvon paraneminen ja taudin aiheuttamien komplikaatioiden ehkäisy.

        Tulosta teksti

        IBD:n lääkehoito

        Tulehdukselliset suolistosairaudet ovat pitkäaikaisia sairauksia, joissa taudin kulku ja vaikeusaste vaihtelevat ajan kuluessa. Lääkehoito tulehduksellisissa suolistosairauksissa on pitkäaikainen tai pysyvä.

        Lääkehoitoa tehostetaan asteittain

        Lähes kaikille paksusuolen tulehdusta sairastaville aloitetaan 5-ASA-valmiste ja kortisoni. Jos oireitasi ei näillä lääkkeillä saada riittävän hyvin hallintaan, voidaan seuraavaksi aloittaa immuunijärjestelmään vaikuttava lääke, kuten atsatiopriini, 6-merkaptopuriini tai metotreksaatti. Tarvittaessa voidaan aloittaa myös biologinen lääke.

        Jos hoidossasi käytetään ihon alle pistettäviä lääkkeitä (biologiset lääkkeet tai metotreksaatti), sinut opetetaan pistämään lääke itse. Suonensisäisesti annosteltavat lääkkeet annetaan päiväsairaalassa.

        Taudin pahenemisvaiheissa joudutaan lisäämään lääkeannoksia ja joskus aloittamaan uusia lääkkeitä. Yleensä pahenemisvaiheessa aloitetaan kortisonikuuri, joka on aina määräaikainen.

        Antibiootteja käytetään vain, jos todetaan tai vahvasti epäillään bakteerin aiheuttamaa tulehdusta.

        Lääkehoidon keventäminen

        Lääkehoitoa voidaan keventää (annoksia pienennetään tai lopetetaan lääke kokonaan), jos IBD on ollut pitkään oireeton.

        Lääkeannosten pienentämisestä tai lääkkeen lopetuksesta päätetään lääkärin vastaanotolla. Yleensä ennen biologisen tai immuunijärjestelmään vaikuttavan lääkkeen lopetusta tehdään suoliston tähystystutkimus ja otetaan laboratoriokokeet, joilla varmistetaan niin sanottu IBD:n täysi hallinta eli syvä remissio. Lääke saatetaan joutua lopettamaan myös siinä tapauksessa, että se aiheuttaa haittavaikutuksia, kuten infektioita.

        IBD:n hoidossa käytettävät lääkkeet ovat erityiskorvattavia. Lääkekulut riippuvat taudin vaikeusasteesta ja kuinka paljon lääkkeitä tarvitaan IBD:n rauhoittamiseksi. Itse pistettävät biologiset lääkkeet ovat hintavia, ja siksi niin sanottu omavastuuosuus (572 € vuonna 2019) ylittyy yleensä jo kertaostoksesta. Tällöin loppuvuoden lääkkeet maksaa Kela.

        Siirry artikkeliin “Sosiaalityöntekijä” ja lue lisää lääkehoidon hinnasta.

        IBD:n leikkaushoito

        Hankalia tulehduksellisia suolistosairauksia voidaan hoitaa myös leikkauksella.

        Haavaisen paksusuolentulehduksen leikkaushoito

        Haavaista paksusuolentulehdusta sairastavista 5–10 % leikataan 10 vuoden kuluessa diagnoosista. Kokonaisuudessaan 30 % diagnoosin saaneista joutuu leikkaushoitoon (lähde: Crohn ja Colitis ry).

        Yleisin leikkauksen aihe on lääkehoidolle reagoimaton ja jatkuvasti vaikeutuva tauti. Usein toistuva äkillinen ulostamisen tarve ja muut voimakkaat oireet voivat laskea elämänlaatua merkittävästi, ja jos näitä ei lääkityksen keinoin saada kuriin, voi leikkaus helpottaa oireita. Myös pitkäaikainen kortisonin käytön tarve ja muut lääkehoidon haittavaikutukset voivat joskus olla aihe leikkaushoidolle.

        Mitä tarkoittaa IPAA-leikkaus?

        IPAA-leikkaus (Ileal Pouch Anal Anastomosis) on yksi yleisimmistä haavaisen paksusuolen tulehduksen leikkaushoidossa tehtävistä leikkauksista.
        Toimenpide koostuu muutamasta eriaikaisesta vaiheesta, joiden aikana paksu- ja peräsuoli poistetaan, ja ohutsuolen loppuosasta
        eli sykkyräsuolesta (ileum) muodostetaan säiliö, joka yhdistetään peräsuolikanavaan. Säiliö on yleensä J-kirjaimen muotoinen, ja yleensä puhutaan J-pussista. Leikkauksessa säilytetään peräaukko ja sen sulkijalihakset. IPAA-leikkauksen edellytyksenä on hyvä peräaukon sulkijalihasten toiminta.
        Leikkauksen kaikkien vaiheiden valmistuttua tuloksena on siis keinotekoinen peräsuoli, joten ohutsuolierite poistuu “luonnollista reittiä”. Ennen valmistumista potilaalla on usein väliaikainen avanne.

        Chronin taudin leikkaushoito

        Crohnin tautiin sairastuvista 25 % leikataan viiden vuoden kuluessa ja puolet leikataan 20 vuoden aikana. Leikatuista potilaista noin puolet joutuu uusintaleikkaukseen (lähde: Crohn ja Colitis ry).

        Crohnin taudin leikkaushoidossa periaatteena on aina, että ainoastaan suolen tulehtunut osa poistetaan ja mahdollisimman suuri osa suolta säilytetään. Suolenpäät liitetään lähes aina yhteen, jolloin avannetta ei yleensä tarvita. Jos kuitenkin peräsuoli joudutaan poistamaan, on avanne välttämätön. Crohnin taudin leikkaushoitoa tehdään myös vatsaontelon tähystystekniikalla eli laparoskooppisesti.

        Leikkaus voi tulla ajankohtaiseksi, jos

        • ilmenee suoliahtauma, jonka oireena on usein aterioinnin jälkeisiä koliikkimaisia vatsakipuja ja laihtumista, sekä pahimmassa tapauksessa suolitukosoireita eli kovia vatsakipuja ja oksentelua
        • kehittyy vatsaontelon märkäinen tulehdus, jonka oireena yleensä esiintyy jatkuvia vatsakipuja ja kuumetta. Osalla potilaista märkäkertymä poistetaan dreenin avulla, ja osalla joudutaan poistamaan osa suolesta
        • kehittyy märkäpaiseita tai fisteleitä. Fisteli on kapea putkimainen käytävä suolen seinämästä iholle tai toiseen elimeen. Fistelin kautta suolensisältöä tai märkäeritettä voi päästä kulkeutumaan esimerkiksi iholle.

        IBD:n leikkaushoidon hyödyt ja haitat

        Haavaisen paksusuolentulehduksen oireet paranevat leikkauksessa pysyvästi, kun paksusuoli ja peräsuolen sairas limakalvo poistetaan kokonaan. Crohnin taudissa sen sijaan kirurgialla hoidetaan vain komplikaatioita, ja taudin uusiutuminen leikkauksen jälkeen on tavallista.

        Leikkaushoito suunnitellaan yksilöllisesti ja sen toteutukseen vaikuttaa ratkaisevasti potilaan oma mielipide.

        Leikkaushoidolla haavaisen paksusuolentulehduksen hoidossa on yleensä hyvä tulos: elämänlaatu paranee ja päästään eroon lääkehoidoista. Terveet elämäntavat ja hyvä ravitsemustila edistävät leikkauksesta toipumista. Tupakoinnin lopettaminen pienentää komplikaatioiden riskiä haavan ja suolisaumojen paranemisessa.

        Elämäntavat hoidon tukena

        Elämäntavat ovat tärkeä osa IBD:n omahoitoa. Normaalit terveellisen ruokavalion periaatteet sopivat myös IBD:n hoitoon. Tupakoinnin tiedetään lisäävän Crohnin taudin riskiä ja vaikeuttavan taudin kulkua.

        Siirry tästä artikkeliin “IBD ja elämäntavat”.

        Lue lisää tulehduksellisten suolistosairauksien hoidosta:

        Crohn ja colitis ry: Crohnin taudin lääkehoito

        Crohn ja colitis ry: Colitis ulcerosan eli haavaisen koliitin lääkehoito

        Terveyskylän Vatsatalon IBD-sivut

        Reunapaikka

        Pysyremissiossa.fi

        Finnilco

        Suomen avannehoitajat ry

        Lue myös artikkeli tiettyihin IBD:n lääkehoitoihin liittyvästä auringon UV- valolta suojautumisesta.

        Seurantakokeet

        Oireettomassa vaiheessa IBD:n aktiivisuutta ja hoidon turvallisuutta seurataan säännöllisin laboratoriotutkimuksin. Näihin kuuluu hieman lääkityksestäsi riippuen veri-, virtsa- ja ulostenäytteitä. Osa lääkehoidoista edellyttää vatsatautien poliklinikalla toteutuvaa seurantaa. Erityisesti näin toimitaan, jos käytössäsi on biologinen tai muu immuunijärjestelmään vaikuttava lääkitys.

        Tulosta teksti

        Miksi seurantakokeita tarvitaan?

        Seurantakokeita tarvitaan lääkehoitosi tehon ja turvallisuuden seurantaan. Lääkityksestä mahdollisesti aiheutuvat lievät muutokset valkosolujen
        ja niiden alatyyppien määrässä saattavat aiheuttaa lisääntyneen riskin sairastua vakaviin tulehduksiin. Valkosolujen määrän muutoksia ei voi itse huomata oloaan tarkkailemalla. Lääkkeet saattavat lisäksi vaikuttaa maksan ja munuaisten toimintaan, ja nämäkin toimintahäiriöt ovat alkuvaiheessa oireettomia. Verikokeilla ja ulostenäytteillä seurataan myös lääkehoitosi tehoa ja riittävyyttä.

        Tyypillisimpiin seurantakokeisiin kuuluvat verestä mitattava tulehdusarvo (CRP), verenkuva (muun muassa hemoglobiinin määrä, valkosolujen ja verihiutaleiden määrä ja valkosolujen eri tyyppien määrät), maksa-arvot (ALAT ja AFOS), veren valkuaisainepitoisuudet (albumiini ja prealbumiini) sekä munuaisarvo krea. Lisäksi seurataan ulostenäytteellä mitattavaa suoliston tulehdusmerkkiaine kalprotektiinia.

        Mistä tiedän, milloin menen seuraavan kerran laboratorioon?

        Kun lääkäri aloittaa sinulle lääkityksen, saat samalla suunnitelman, jonka mukaan lääketurvakokeet otetaan. Useimmiten turvakokeita otetaan tiheämmin lääkityksen aloitusvaiheessa. Kun lääkityksesi on vakiintunut, turvakokeet otetaan 3-6kk välein hieman lääkityksestäsi ja terveydentilastasi riippuen. Lääkäri tekee laboratoriolähetteen turvakokeisiin lääkityksesi perusteella.

        Lääkäri tai hoitaja kertoo seurantakokeiden tulokset yleensä puhelimitse tai sähköisten palvelujen kautta. Tuloksesi näkyvät myös OmaKannassa.

        Mitkä lääkkeet vaativat seurantaa?

        Käytännössä kaikki IBD:n hoitoon käytetyt lääkkeet vaativat säännöllistä verikoeseurantaa jota kutsutaan usein turvakoeseurannaksi. Seurannalla siis varmistetaan, että hoito on sinulle turvallista.

        Lieväoireisessa taudissa usein käytetyt lääkkeet 5-ASA ja sulfasalatsiini tai paikallisesti annosteltavat kortisonilääkkeet vaativat seurantakokeet noin vuosittain. Hoidossasi saatetaan käyttää myös immuunijärjestelmään vaikuttavia lääkkeitä, jotka vaativat tiheämmin otettuja turvakokeita.

        Myös biologiset lääkkeet, joita annostellaan pistoksina muutaman viikon välein ihon alle tai tiputuksena suoneen, vaativat turvakoeseurannan. Biologisia lääkkeitä käyttävät ovat aina seurannassa erikoissairaanhoidossa.

        Turvakokeissa käyminen on tärkeää, jotta huomataan mahdollisesti sinulle sopimaton lääkitys ajoissa. Lisäksi turvakoeseurannassa voidaan jo etukäteen huomata, jos lääke ei olekaan tehokas sinulle, ja näin lääkärin on mahdollista löytää sopiva lääkitys nopeammin.

        Muut seurantatutkimukset

        Muita seurantatutkimuksia, kuten luuntiheysmittauksia, kannattaa tehdä, jos sairautesi on vaatinut useita pitkiä ja korkea-annoksisia tablettikortisonihoitojaksoja. Luuntiheysmittauksella arvioidaan osteoporoosin eli luukadon ja sen lääkehoidon tarvetta. Papa-koeseuranta toteutuu pääasiassa normaalin seulontakäytännön puitteissa.

        Jos käytössäsi on immuunijärjestelmään vaikuttava tai biologinen lääke, on syytä käydä hammastarkastuksessa vuosittain.

        Tähystysseuranta

        Tähystystutkimuksilla seurataan IBD:n aktiivisuutta ja etenemistä. Tähystyksillä on myös tärkeä rooli suolistosyövän seulonnassa.
        Pitkään jatkunut laaja-alainen IBD altistaa suolistosyöville, ja siksi tähystystutkimuksia tehdään säännöllisesti kun sairastumisesta on kulunut yli 10 vuotta. Mahdolliset solumuutokset nähdään tähystyksen aikana otettavista koepaloista.

        Lue lisää tähystystutkimuksista IBD:ssä artikkelista “Tähystys ja täydentävät tutkimukset”.

        Lue lisää IBD:n seurantakokeista Terveyskylän Vatsatalon sivuilta.

        IBD:n aktivoituminen (pahenemisvaihe)

        Useimmiten IBD:ssä oireettomat ja oireiset jaksot esiintyvät vaihtelevasti. IBD:n oireiden lisääntyessä rauhallisen vaiheen jälkeen puhutaan pahenemisvaiheesta. Sellaisen aikana saatat tarvita tehostettua lääkehoitoa ja seurantaa.

        Tulosta teksti

        Kuinka kauan oireita kannattaa seurata ennen yhteydenottoa omaan hoitotahooni?

        Pahenemisvaiheessa oireet saattavat ilmaantua hyvin nopeasti, jopa vuorokauden kuluessa. Tavallisinta on oireiden ilmaantuminen tai hankaloituminen päivien tai viikkojen kuluessa. Pahenemisvaiheessa oireet ovat samoja kuin taudissa muutenkin: verislimaista tai veristä ripulia ja vatsakipua. Vaikeassa pahenemisvaiheessa voi niin ikään esiintyä yleisoireita, joihin lukeutuvat muun muassa kuume, laihtuminen, ruokahaluttomuus ja väsymys.

        Hoitoon hakeutumisen kiireellisyys riippuu oireittesi hankaluudesta. Jos ripulia on kymmenkunta kerta päivässä ja siinä on jatkuvasti verta, ja sinulle on lisäksi ilmaantunut yleisoireita, on syytä mennä päivystykseen. Lievempiä oireita voi puolestaan seurata esimerkiksi viikonlopun yli ja ottaa arkena yhteyttä nykyiseen perusterveydenhuollon hoitotahoosi.

        Pahenemisvaiheen hoito terveyskeskuksessa tai työterveydessä

        IBD:n lieviä pahenemisvaiheita voidaan yleensä hoitaa terveyskeskuksessa tai työterveyshuollossa ilman, että hoitosi siirtyisi takaisin erikoissairaanhoidon poliklinikalle. Hoitosuunnitelmaasi saattaa olla kirjattuna ohjeita siitä, miten lääkehoitoa voidaan tehostaa pahenemisvaiheen osuessa kohdalle. Sinua hoitava lääkäri voi myös konsultoida vatsatautien poliklinikan lääkäriä siitä, miten lääkehoitoa kannattaisi tehostaa.

        Tavanomaisia keinoja pahenemisvaiheen lääkehoidon tehostamisessa on lisätä mahdollisesti käyttämäsi 5-ASA-lääkkeen annosta tai aloittaa määräaikainen kortisonikuuri.

        Jos kortisonikuureja joudutaan käyttämään toistuvasti eli yli kaksi kertaa vuoden aikana, on terveyskeskuslääkärin tai työterveyslääkärin yleensä syytä tehdä lähete erikoissairaanhoidon poliklinikalle, jotta säännöllisesti käyttämääsi lääkitystä voidaan tehostaa.

        Miten pahenemisvaiheita voi itse ehkäistä?

        Ensisijaista on käyttää IBD:n hoitoon määrättyjä lääkkeitä ohjeiden mukaisesti ja huolehtia tarvittavista rokotuksista sekä säännöllisestä hammashoidosta. Viimeksi mainittu on tärkeää etenkin silloin, kun käytät biologista tai immuunijärjestelmään vaikuttavaa lääkettä.

        Seuranta erikoissairaanhoidossa

        Hoitotiimin seurantakäynnit

        Erikoissairaanhoidon seurantakäynneillä arvioidaan, onko IBD hallinnassa eli remissiossa käytössäsi olevilla lääkityksillä. Arvio tehdään kuvaamiesi oireiden sekä verikokeiden ja tähystystutkimusten tulosten perusteella.

        Tulosta teksti

        Kun tulehduksellinen suolistosairautesi on hallinnassa ja hoitosi vakiintunut, hoidon “aktiivivaiheesta” siirrytään taudin seurantaan. Yleisintä on, että seuranta toteutuu perusterveydenhuollossa eli terveyskeskuksessa tai työterveyshuollossa. Monet IBD:tä sairastavat käyvät kuitenkin säännöllisesti myös vastaanotolla vatsatautien poliklinikalla eli erikoissairaanhoidossa. Osalla koko seuranta toteutuu erikoissairaanhoidosta esimerkiksi tietynlaisen lääkityksen tai tavallista hankalamman taudin vuoksi.

        Vatsatautien poliklinikan lääkärin vastaanotto

        Ennen seurantakäynnin vastaanottoa sinua pyydetään yleensä käymään laboratoriossa antamassa verinäyte ja ulostenäyte. Tuloksia käydään läpi vastaanotolla. Joissakin tapauksissa lääkäri saattaa suositella sinulle tähystystutkimusta hoidon tehon seuraamiseksi.

        Vastaanotolla lääkärin tyypillisiä kysymyksiä ovat esimerkiksi:

        • Minkälainen yleisvointisi on ollut?
        • Minkälaisia vatsaoireita sinulla on ollut?
        • Ovatko lääkkeet mielestäsi sopineet sinulle hyvin?
        • Onko sinulla ollut lääkityksestä johtuvia haittavaikutuksia, kuten hankalia tai toistuvia infektioita?

        IBD-hoitajan seurantakäynti tai -soitto

        IBD-hoitajan vastaanotto on osa vatsatautien poliklinikalla toteutuvaa hoidon seurantaa joko hoidon aktiivivaiheessa tai oireettomassa vaiheessa silloin, kun seurantasi tapahtuu vatsatautien poliklinikalla.

        Seurantakäynnillä tai seurantasoitolla IBD-hoitajan kanssa käsitellään muun muassa seuraavia asioita:

        • Minkälainen vointisi on?
        • IBD-hoitaja ilmoittaa sinulle seurantakokeiden tuloksia
        • IBD-hoitaja varmistaa jatkohoidon jatkuvuuden ja sen, että hoitosuunnitelmasi on sinulla tiedossa
        • Voit myös esittää kysymyksiä ja kertoa hoidossasi kohtaamista ongelmista.

        Hoito ja lääkitys

        Tulehduksellisen suolistosairauden (IBD) hoidon tavoitteena on oireettomuus, suolen limakalvon paraneminen ja taudin aiheuttamien komplikaatioiden ehkäisy.

        Tulosta teksti

        IBD:n lääkehoito

        Tulehdukselliset suolistosairaudet ovat pitkäaikaisia sairauksia, joissa taudin kulku ja vaikeusaste vaihtelevat ajan kuluessa. Lääkehoito tulehduksellisissa suolistosairauksissa on pitkäaikainen tai pysyvä.

        Lääkehoitoa tehostetaan asteittain

        Lähes kaikille paksusuolen tulehdusta sairastaville aloitetaan 5-ASA-valmiste ja kortisoni. Jos oireitasi ei näillä lääkkeillä saada riittävän hyvin hallintaan, voidaan seuraavaksi aloittaa immuunijärjestelmään vaikuttava lääke, kuten atsatiopriini, 6-merkaptopuriini tai metotreksaatti. Tarvittaessa voidaan aloittaa myös biologinen lääke.

        Jos hoidossasi käytetään ihon alle pistettäviä lääkkeitä (biologiset lääkkeet tai metotreksaatti), sinut opetetaan pistämään lääke itse. Suonensisäisesti annosteltavat lääkkeet annetaan päiväsairaalassa.

        Taudin pahenemisvaiheissa joudutaan lisäämään lääkeannoksia ja joskus aloittamaan uusia lääkkeitä. Yleensä pahenemisvaiheessa aloitetaan kortisonikuuri, joka on aina määräaikainen.

        Antibiootteja käytetään vain, jos todetaan tai vahvasti epäillään bakteerin aiheuttamaa tulehdusta.

        Lääkehoidon keventäminen

        Lääkehoitoa voidaan keventää (annoksia pienennetään tai lopetetaan lääke kokonaan), jos IBD on ollut pitkään oireeton.

        Lääkeannosten pienentämisestä tai lääkkeen lopetuksesta päätetään lääkärin vastaanotolla. Yleensä ennen biologisen tai immuunijärjestelmään vaikuttavan lääkkeen lopetusta tehdään suoliston tähystystutkimus ja otetaan laboratoriokokeet, joilla varmistetaan niin sanottu IBD:n täysi hallinta eli syvä remissio. Lääke saatetaan joutua lopettamaan myös siinä tapauksessa, että se aiheuttaa haittavaikutuksia, kuten infektioita.

        IBD:n hoidossa käytettävät lääkkeet ovat erityiskorvattavia. Lääkekulut riippuvat taudin vaikeusasteesta ja kuinka paljon lääkkeitä tarvitaan IBD:n rauhoittamiseksi. Itse pistettävät biologiset lääkkeet ovat hintavia, ja siksi niin sanottu omavastuuosuus (572 € vuonna 2019) ylittyy yleensä jo kertaostoksesta. Tällöin loppuvuoden lääkkeet maksaa Kela.

        Siirry artikkeliin “Sosiaalityöntekijä” ja lue lisää lääkehoidon hinnasta.

        IBD:n leikkaushoito

        Hankalia tulehduksellisia suolistosairauksia voidaan hoitaa myös leikkauksella.

        Haavaisen paksusuolentulehduksen leikkaushoito

        Haavaista paksusuolentulehdusta sairastavista 5–10 % leikataan 10 vuoden kuluessa diagnoosista. Kokonaisuudessaan 30 % diagnoosin saaneista joutuu leikkaushoitoon (lähde: Crohn ja Colitis ry).

        Yleisin leikkauksen aihe on lääkehoidolle reagoimaton ja jatkuvasti vaikeutuva tauti. Usein toistuva äkillinen ulostamisen tarve ja muut voimakkaat oireet voivat laskea elämänlaatua merkittävästi, ja jos näitä ei lääkityksen keinoin saada kuriin, voi leikkaus helpottaa oireita. Myös pitkäaikainen kortisonin käytön tarve ja muut lääkehoidon haittavaikutukset voivat joskus olla aihe leikkaushoidolle.

        Mitä tarkoittaa IPAA-leikkaus?

        IPAA-leikkaus (Ileal Pouch Anal Anastomosis) on yksi yleisimmistä haavaisen paksusuolen tulehduksen leikkaushoidossa tehtävistä leikkauksista.
        Toimenpide koostuu muutamasta eriaikaisesta vaiheesta, joiden aikana paksu- ja peräsuoli poistetaan, ja ohutsuolen loppuosasta
        eli sykkyräsuolesta (ileum) muodostetaan säiliö, joka yhdistetään peräsuolikanavaan. Säiliö on yleensä J-kirjaimen muotoinen, ja yleensä puhutaan J-pussista. Leikkauksessa säilytetään peräaukko ja sen sulkijalihakset. IPAA-leikkauksen edellytyksenä on hyvä peräaukon sulkijalihasten toiminta.
        Leikkauksen kaikkien vaiheiden valmistuttua tuloksena on siis keinotekoinen peräsuoli, joten ohutsuolierite poistuu “luonnollista reittiä”. Ennen valmistumista potilaalla on usein väliaikainen avanne.

        Chronin taudin leikkaushoito

        Crohnin tautiin sairastuvista 25 % leikataan viiden vuoden kuluessa ja puolet leikataan 20 vuoden aikana. Leikatuista potilaista noin puolet joutuu uusintaleikkaukseen (lähde: Crohn ja Colitis ry).

        Crohnin taudin leikkaushoidossa periaatteena on aina, että ainoastaan suolen tulehtunut osa poistetaan ja mahdollisimman suuri osa suolta säilytetään. Suolenpäät liitetään lähes aina yhteen, jolloin avannetta ei yleensä tarvita. Jos kuitenkin peräsuoli joudutaan poistamaan, on avanne välttämätön. Crohnin taudin leikkaushoitoa tehdään myös vatsaontelon tähystystekniikalla eli laparoskooppisesti.

        Leikkaus voi tulla ajankohtaiseksi, jos

        • ilmenee suoliahtauma, jonka oireena on usein aterioinnin jälkeisiä koliikkimaisia vatsakipuja ja laihtumista, sekä pahimmassa tapauksessa suolitukosoireita eli kovia vatsakipuja ja oksentelua
        • kehittyy vatsaontelon märkäinen tulehdus, jonka oireena yleensä esiintyy jatkuvia vatsakipuja ja kuumetta. Osalla potilaista märkäkertymä poistetaan dreenin avulla, ja osalla joudutaan poistamaan osa suolesta
        • kehittyy märkäpaiseita tai fisteleitä. Fisteli on kapea putkimainen käytävä suolen seinämästä iholle tai toiseen elimeen. Fistelin kautta suolensisältöä tai märkäeritettä voi päästä kulkeutumaan esimerkiksi iholle.

        IBD:n leikkaushoidon hyödyt ja haitat

        Haavaisen paksusuolentulehduksen oireet paranevat leikkauksessa pysyvästi, kun paksusuoli ja peräsuolen sairas limakalvo poistetaan kokonaan. Crohnin taudissa sen sijaan kirurgialla hoidetaan vain komplikaatioita, ja taudin uusiutuminen leikkauksen jälkeen on tavallista.

        Leikkaushoito suunnitellaan yksilöllisesti ja sen toteutukseen vaikuttaa ratkaisevasti potilaan oma mielipide.

        Leikkaushoidolla haavaisen paksusuolentulehduksen hoidossa on yleensä hyvä tulos: elämänlaatu paranee ja päästään eroon lääkehoidoista. Terveet elämäntavat ja hyvä ravitsemustila edistävät leikkauksesta toipumista. Tupakoinnin lopettaminen pienentää komplikaatioiden riskiä haavan ja suolisaumojen paranemisessa.

        Elämäntavat hoidon tukena

        Elämäntavat ovat tärkeä osa IBD:n omahoitoa. Normaalit terveellisen ruokavalion periaatteet sopivat myös IBD:n hoitoon. Tupakoinnin tiedetään lisäävän Crohnin taudin riskiä ja vaikeuttavan taudin kulkua.

        Siirry tästä artikkeliin “IBD ja elämäntavat”.

        Lue lisää tulehduksellisten suolistosairauksien hoidosta:

        Crohn ja colitis ry: Crohnin taudin lääkehoito

        Crohn ja colitis ry: Colitis ulcerosan eli haavaisen koliitin lääkehoito

        Terveyskylän Vatsatalon IBD-sivut

        Reunapaikka

        Pysyremissiossa.fi

        Finnilco

        Suomen avannehoitajat ry

        Lue myös artikkeli tiettyihin IBD:n lääkehoitoihin liittyvästä auringon UV- valolta suojautumisesta.

        Seurantakokeet

        Oireettomassa vaiheessa IBD:n aktiivisuutta ja hoidon turvallisuutta seurataan säännöllisin laboratoriotutkimuksin. Näihin kuuluu hieman lääkityksestäsi riippuen veri-, virtsa- ja ulostenäytteitä. Osa lääkehoidoista edellyttää vatsatautien poliklinikalla toteutuvaa seurantaa. Erityisesti näin toimitaan, jos käytössäsi on biologinen tai muu immuunijärjestelmään vaikuttava lääkitys.

        Tulosta teksti

        Miksi seurantakokeita tarvitaan?

        Seurantakokeita tarvitaan lääkehoitosi tehon ja turvallisuuden seurantaan. Lääkityksestä mahdollisesti aiheutuvat lievät muutokset valkosolujen
        ja niiden alatyyppien määrässä saattavat aiheuttaa lisääntyneen riskin sairastua vakaviin tulehduksiin. Valkosolujen määrän muutoksia ei voi itse huomata oloaan tarkkailemalla. Lääkkeet saattavat lisäksi vaikuttaa maksan ja munuaisten toimintaan, ja nämäkin toimintahäiriöt ovat alkuvaiheessa oireettomia. Verikokeilla ja ulostenäytteillä seurataan myös lääkehoitosi tehoa ja riittävyyttä.

        Tyypillisimpiin seurantakokeisiin kuuluvat verestä mitattava tulehdusarvo (CRP), verenkuva (muun muassa hemoglobiinin määrä, valkosolujen ja verihiutaleiden määrä ja valkosolujen eri tyyppien määrät), maksa-arvot (ALAT ja AFOS), veren valkuaisainepitoisuudet (albumiini ja prealbumiini) sekä munuaisarvo krea. Lisäksi seurataan ulostenäytteellä mitattavaa suoliston tulehdusmerkkiaine kalprotektiinia.

        Mistä tiedän, milloin menen seuraavan kerran laboratorioon?

        Kun lääkäri aloittaa sinulle lääkityksen, saat samalla suunnitelman, jonka mukaan lääketurvakokeet otetaan. Useimmiten turvakokeita otetaan tiheämmin lääkityksen aloitusvaiheessa. Kun lääkityksesi on vakiintunut, turvakokeet otetaan 3-6kk välein hieman lääkityksestäsi ja terveydentilastasi riippuen. Lääkäri tekee laboratoriolähetteen turvakokeisiin lääkityksesi perusteella.

        Lääkäri tai hoitaja kertoo seurantakokeiden tulokset yleensä puhelimitse tai sähköisten palvelujen kautta. Tuloksesi näkyvät myös OmaKannassa.

        Mitkä lääkkeet vaativat seurantaa?

        Käytännössä kaikki IBD:n hoitoon käytetyt lääkkeet vaativat säännöllistä verikoeseurantaa jota kutsutaan usein turvakoeseurannaksi. Seurannalla siis varmistetaan, että hoito on sinulle turvallista.

        Lieväoireisessa taudissa usein käytetyt lääkkeet 5-ASA ja sulfasalatsiini tai paikallisesti annosteltavat kortisonilääkkeet vaativat seurantakokeet noin vuosittain. Hoidossasi saatetaan käyttää myös immuunijärjestelmään vaikuttavia lääkkeitä, jotka vaativat tiheämmin otettuja turvakokeita.

        Myös biologiset lääkkeet, joita annostellaan pistoksina muutaman viikon välein ihon alle tai tiputuksena suoneen, vaativat turvakoeseurannan. Biologisia lääkkeitä käyttävät ovat aina seurannassa erikoissairaanhoidossa.

        Turvakokeissa käyminen on tärkeää, jotta huomataan mahdollisesti sinulle sopimaton lääkitys ajoissa. Lisäksi turvakoeseurannassa voidaan jo etukäteen huomata, jos lääke ei olekaan tehokas sinulle, ja näin lääkärin on mahdollista löytää sopiva lääkitys nopeammin.

        Muut seurantatutkimukset

        Muita seurantatutkimuksia, kuten luuntiheysmittauksia, kannattaa tehdä, jos sairautesi on vaatinut useita pitkiä ja korkea-annoksisia tablettikortisonihoitojaksoja. Luuntiheysmittauksella arvioidaan osteoporoosin eli luukadon ja sen lääkehoidon tarvetta. Papa-koeseuranta toteutuu pääasiassa normaalin seulontakäytännön puitteissa.

        Jos käytössäsi on immuunijärjestelmään vaikuttava tai biologinen lääke, on syytä käydä hammastarkastuksessa vuosittain.

        Tähystysseuranta

        Tähystystutkimuksilla seurataan IBD:n aktiivisuutta ja etenemistä. Tähystyksillä on myös tärkeä rooli suolistosyövän seulonnassa.
        Pitkään jatkunut laaja-alainen IBD altistaa suolistosyöville, ja siksi tähystystutkimuksia tehdään säännöllisesti kun sairastumisesta on kulunut yli 10 vuotta. Mahdolliset solumuutokset nähdään tähystyksen aikana otettavista koepaloista.

        Lue lisää tähystystutkimuksista IBD:ssä artikkelista “Tähystys ja täydentävät tutkimukset”.

        Lue lisää IBD:n seurantakokeista Terveyskylän Vatsatalon sivuilta.